14.03.2012
Turkulainen While I´m Alive julkaisi debyyttitäyspitkänsä hivenen reilu vuosi takaperin. Ainoastaan netissä ilmestynyt Ükte on jännittävä matka tylyn hardcore-jyystön ja muhkeiden äänikollaasien rajamaille, mutta suurta huomiota se ei osakseen ole saanut.
Yhtyeen menneitä ja tulevia koskeviin uteluihin vastasi basisti-laulaja Kalle Vaintola.
While I'm Alive julkaisi pitkän työstämisen jälkeen debyyttitäyspitkä Ükten, mutta kerrataanpa ensin yhtyeen historiaa. Miten While I'm Alive sai alkunsa ja miten se on päätynyt nykyiseen muotoonsa?
- Vuodesta 2003 alkaen soitettiin muutamillakin eri kokoonpanoilla Igniten ja Boysetsfiren tyylistä melodista hardcorea. Joitakin kuukausia kestäneen väännön jälkeen kokoonpano vakiintui, ja näillä mentiin vuoteen 2005. Vielä loppuvuodesta 2003 tapahtuneella ekalla keikalla bändin nimi oli Silent Spring, joka sitten Leatherface-diggailun vaikutuksesta vaihtui While I'm Aliveksi. Tänä aikana ilmestyi vain nettijulkaistu demo sekä mcd, joissa oli kieltämättä joitain hittibiisien aineksia, mutta armottoman käppänen toteutus.
- Rytmiryhmä meni uusiksi vuoden 2005 aikana, Ville tuli rummuttamaan, ja kun pysyvää basistia ei löytynyt, vaihdoin itse kitarasta bassoon. Vesa houkuteltiin kitaraan 2005-2006 vaihteessa esittämällä kutsu tsekkaamaan bändin historian ainoa trio-keikka, ja uudella kokoonpanolla päästiin toteuttamaan aiempaa hevimpää ja mutkikkaampaa menoa, mitä mulle oli pöytälaatikkoon kertynyt. Airiston punk-levyjen kokoelmalla julkaistiin ekat uudet biisit 2007, ja 2009 ilmeistyi split-mini-LP Rites of the Youthin kanssa. Jussi poistui keskittymään valokuvaajan uraan 2009, ja puolen vuoden etsiskelyn jälkeen keksittiin kysyä Ritesistä tuttu Ode toiseen kitaraan. Ja tässä ollaan nyt.
Bändi on siis lähtenyt liikkeelle simppelimmästä punkista ja edennyt mutkikkaampaan mättöön, mutta Üktelle tultaessa voidaan puhua jo aika erikoisesta sekoitelmasta. Kuinka kokonaisuus muodostui?
- Ensimmäinen hevi-WIAn kokoonpano (2006 ->) muutti biisien tekotapaa aika paljon, kun kaikilla alkoi olla enemmän sanottavaa sovituksiin ja ylipäätään siihen, miltä kukin haluaa lopputuloksen kuulostavan. Tasapainoilua aggression ja äänimaisemallisemman ilmaisun välillä tää on oikeastaan ollut siitä asti. Yllättävän ehjiä kokonaisuuksia tässä on tullut omasta mielestä tuotettua siihen nähden, miten eri mieltä välillä jopa kaikki voi keskenään olla siitä, miten jonkun biisin pitäisi kulkea. Esiasteaikoina vein yleensä treenikselle melkein valmiita biisejä, kun taas nykyään asiat hahmottuvat enemmän siinä soitellessa, ja ideoita tulee muiltakin huomattavasti enemmän.
Työstitte pitkäsoittoa kauan ja hartaasti. Millaiselta rakennusprosessi nyt melkein vuosi julkaisun jälkeen tuntuu? Tuleeko yhä tippa silmäkulmaan kun muistelee miltä levy tuntui valmiina ensimmäistä kertaa kuunnellessa?
- Puolivalmiina sitä tuli kuunneltua niin paljon, että osasi ulkoa joka rasahduksen jo kaksi vuotta ennen julkaisua. Itse tekoprosessi ei sentään kestänyt koko kolmea vuotta. Kun tavara oli nauhalla ja miksausta hiottu hissukseen puolisen vuotta - koko homma oli moneltakin osin suht alusta opettelua – tuli ton splitin tekeminen ajankohtaiseksi ja albumiprojetki päätettiin lykätä suosiolla julkaistavaksi vasta kyseisen 12":n jälkeen. Jonkun aikaa se sitten lojuikin pöytälaatikossa muiden kiireiden takia, kunnes alkoi tuntua siltä, että se on laitettava julki jossain muodossa NYT ennen kuin alkaa kuulostaa omaan korvaan vanhentuneelta. Ja ilmaisjakelu on tuntemattomalle bändille hyvä tapa lähestyä mahdollisia kuuntelijoita, vaikka netti nyt onkin niin pullollaan musaa, että sinne kohinaan helposti hukkuu.
Niin, levystä ei ole erityisemmin varsinkaan mediassa hihkuttu, mutta millaista palautetta levystä on herunut? Onko virallisempaa julkaisua suunnitteilla?
- Palaute on ollut ylistävää, se vähä mitä sitä on tullut, vaikka nyt itse sanonkin. Yleensäkin aika harvalle tää yhdistelmä sitä ja tätä tippuu, mut jos uppoaa niin uppoaakin kunnolla. Voi olla, että jossain vaiheessa jotain "keräilijän versio" -LP:tä tulee pieni painos, mutta seuraava juttu mitä tarjoillaan muiden julkaistavaks saattaa koostua kuitenkin ihan uusista biiseistä.
Suhteessa kiemuraiseen Ükteen, millaiseen suuntaan tuleva materiaali suuntaa?
- Paha sanoa. Tarpeeks valmiina olevat uudet biisit, joista nyt on jotain ep-mittaista alustavasti suunniteltu, tuskin päästä kuulijaa ton helpommalla. Ehkei ihan noin äkkijyrkästi mennä kuitenkaan äänimaailmasta toiseen. Muutamista vanhoista biiseistä on myös kaavailtu ainakin puolittain akustisia studiolive-versiointeja jossain vaiheessa, ja ehkä jotain uuttakin ton suuntaista syntyy myös. Ei taida kukaan meistäkään olla ihan kartalla mihin seuraavaks mennään, saas nähdä.
Mikä While I'm Alivelle on bändinä tärkeää – vapaus, kehittyminen, reaktioiden herättäminen?
- Sellasta henkilökohtaista katharsista se mulle ainakin on, varsinkin livenä soitto. Ja jonkunlaista itsensä ylittämistä silleenkin, ettei mennä siitä mistä aita on matalin vaan pakotetaan vanhatkin koirat oppimaan uutta. Ei nyt mitenkään soittoteknisessä mielessä itsetarkoituksellisesti – mitään ihmeellisiä virtuooseja ei bändistä edes löydy – mutta edes jotenkin tekemään hiukan uudella tavalla ne vanhat, välillä kliseisetkin jutut. Jos joku muukin saa tunnelmaa tai jotain ajatuksia herättävää lopputuloksesta irti, se on vaan plussaa.
While I´m Alive jäikin alunperin kovasti mieleen nimenomaan voimalla mukaansa vieneen livetoiminnan puolesta – meiningissä oli jonkinlaista harkitun ja hallitun kaaoksen tuntua. Mietittekö keikkojen kulkua vai onko pääpointti mielen puhdistavassa meuhkaamisessa?
- Aika harvakseen keikkailevana bändinä ollaan yleensä mietitty joka settiin jotain hiukan uutta, jos treeniksellä esimerkiksi irtoaa jotain hyviä jameja, joilla livetilanteessa liimaillaan biisejä toisiinsa. Pientä improvisointivaraa, ja settiin jonkunlainen draamallinen kaari.
Miten näet bändin lähitulevaisuuden? Kuljetteko biisi ja keikka kerrallaan – kuten bändin nimeen sopisi – vai onko tarkempiakin suunnitelmia laadittuna?
- Aika pitkälti noin mitä sanoit. Maailmanvalloitussuunnitelmia ei ole tehty, mennään "projekti" kerrallaan.
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Aleks Talve
