23.02.2012
Reijo Ikävalko avaa elämäkertateoksessaan koko kansan tangotulkitsija Topi Sorsakosken alias Pekka Tammilehdon uran taustat, maineteot ja karikot.
Gummerrus
Reijo Ikävalko kirjoitti alun perin kirjansa koko kansan laulumies Topi Sorsakoskesta jo taiteilijan 50-vuotisjuhliin vuonna 2002. Kun Sorsakoski alias Pekka Tammilehto kuoli 13.elokuuta 2011 keuhkosyöpään, oli aika täydennetylle toiselle painokselle elämäkertateoksesta. Kirjassaan Ikävalko avaa kuvan niin Sorsakoski-ilmiöön, sen taustoihin ja saavutuksiin kuin hahmon takana eläneeseen herra Tammilehtoon, lähtien lapsuudesta Ähtärissä aina keikkalavojen kuumuuteen ja Floridaan asti. Miten ympyrä sitten sulkeutui - kuinka tangon ja tanssilavojen äärellä kasvaneesta kovasta rokkikitaristista tuli koko kansan tangon tulkki? Miten Hurriganes liittyy Sorsakoskeen? Ja oliko Matti Nykäsen manageri oikea mies Topille?
Ikävalkon tapa sukeltaa Ähtärissä 1952 syntyneen Pekka Tammilehdon lapsuuteen ja kasvuun on sattumukset, seikkailut ja kommellukset, joita Pekka sisaruksineen synnytti siinä missä kuka tahansa vauhdikas kolmilapsisen perheen esikoispoika. Kirjoittaja sukeltaa myös Tammilehdon sukuun erityisesti muusikko-statuksien esittelyllä - olihan Pekan isä menestyvä tanssimuusikko, serkkunsa Seppo samoin ja velipoika Antista kasvoi yksi maan arvostetuimmista bassonsoittajista. Veljesten yhteinen rockbändi Kalle Kiwes Blues Band menestyi mm. rockin SM-kisoissa ja sen kautta veljekset päätyivät musisoimaan mm. sellaisiin aikakautensa ykkösbändeihin kuin Jussi Raittisen Boys, Juice Leskisen Grand Slam - olipa Pekka tyrkyllä kitaristiksi itseensä Hurriganekseenkin. Boysin aikoina syntyi myös Pekan kertoma legenda tangolaulaja Topi Sorsakoskesta, joka nimi lopulta tarttui miehelle itselleen.
Sorsakosken menestykselle avainjuttu oli nousta solistiksi Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät -kokoonpanon pohjalta syntyneen, Pulliaisten veljesten johtaman rautalankayhtye Agentsiin - korvaamaan sellainen tekijämies kuin Rauli Badding Somerjoki. Tammilehdon pojan päätyminen laulamaan tangoa Sorsakoski-hahmolla kotimaan ykkös rautalankayhtyeeseen tapahtui ei-niin-yllättäen rilluttelun kautta. Pekka ja Esa Pulliainen olivat Tuomari Nurmion Viides Kolonna-yhtyeen mukana joojoo-miehinä, Pekka kävi huonolla menestyksellä puuduttamassa daamia, sai selkäänsä ja päätyi silmä mustana vääntämään keikkabussin mikrofonilla tangoja, johon Pulliainen totesi että: "Sä tuutkin sitten meidän bändiin laulamaan!" Ja loppu on historiaa.
Alkoholinhuuruisten kommellusten ohella Ikävalko esittelee Pekan elämän naiset, pureutuu kiertue-elämän haaksirikkoihin, avaa Pekan ähtäriläisyyttä ja kertoo kuinka Matti Nykäsen managerinakin toiminut Juhani Mansikkamäki saa jonkinlaisen järjestyksen soolouralle siirtyneen Sorsakosken kaoottiseen taloudenpitoon. Ikävalko seuraa Sorsakosken elämää kalenterille uskollisesti, mutta onnistuu silti muodostamaan erilaisia teemoja eri elämänvaiheisiin. Taiteilijan vauhdikas elämä tulee käsiteltyä hyvin, joskin vain jälkisanoina olevat viimeiset kymmenen vuotta maistuvat lähinnä pakolliselta täytteeltä ilman sen suurempaa tekstillistä lentoa. Kaiken kaikkiaan teos kuitenkin onnistuu hyvin värittämään kuvan Sorsakoskesta ja miehestä Topin takana.
Teksti: Ilkka Valpasvuo
