Throat – maailman perspuoli heijastuu kitarakiertona

Turkulainen noiserock-nelikko Throat on julkaissut muutaman vuoden olemassaolonsa aikana tasaisesti pienlevyjä. Yhtä tasaiseen tahtiin yhtye on myös kehittynyt. Julkaisuista viimeisimmän, Pee-nimisen seiskatuumaisen tiimoilta yhtyeen kuulumisista kertoo laulaja-kitaristi Jukka Mattila.

Throat on julkaissut useamman EP:n ja erinäisiä splittejä eri bändien kera, ja samaan tahtiin tuntuisi bändin melurokkaus käyvän tiukemmaksi – vaan mistä se on lähtöisin? Mikä ajoi metelin pariin?

- Vuonna 2009 ajauduttiin tätä meteliä tekemään ja lähtökohtana varmasti oli se, että jos tahtoi samantyylistä musiikkia kuulla, piti kaivaa hyllystä vähintään 10 vuotta ja useimmiten vanhempiakin levyjä, lähinnä bändeiltä joita ei enää olisi mahdollista esimerkiksi livenä nähdä. Throatin vaikutteet olivat etenkin alkuaikoina varsin selkeästi kuultavissa ja useimmiten tämä oli ihan tietoistakin hatunnostoa erinäisiin suuntiin, mutta ajan myötä tyyli on muovautunut enemmän omanlaiseksi ja sama kehitys toivon mukaan jatkuu tulevaisuudessakin.

Yhtyeen ilmaisutavasta ei tavoita kovin aurinkoisia tunnelmia. Pikemminkin bändin bensana tuntuisivat toimivan tukahtuneisuuden ja raivon kaltaiset tunnetilat. Jos asiaa pyrkii tarkemmin määrittelemään, raivoaako Throat jonkin paremman puolesta vai tekeekö se jo valmiiksi tuhoon tuomitun matkan ääniraitaa?

- Kyllä tässä siihen lopputulokseen ollaan tultu, ettei siellä tunnelin päässä valoa taida olla. Toki meillä on tekemisissämme oma, sangen nihilistinen ja synkkä huumorintajumme mukana, mutta aika vahvasti tässä ollaan omistauduttu heijastelemaan niitä jokapäiväisen elämän ja ympäröivän maailman perspuolia. Tämä ei tietenkään estä muita ihmisiä suhtautumasta Throatiin tahtomallaan tavalla eli jos tekee mieli laittaa meidän levy leppoisan ja aurinkoisen päivän taustamusiikiksi niin hieno homma!

Miten bändin biisit syntyvät? Löytyykö jutun ydin jami-pohjalta vai ovatko askelmerkit tarkat? Pienlevyjen tasainen julkaisutahti viittaa ainakin ahkeraan toimintamalliin.

- Biisien synty vaihtelee jonkun vahingossa treeneissä näppäilemästä riffintyngästä aina valmiiksi tehtyihin biisidemoihin asti eli tapoja on kutakuinkin yhtä monia kuin on biisejäkin. Jammailukin kuuluu lähes jokaisiin Throat-treeneihin, mutta kyse on lähinnä yleisestä hassuttelusta, eikä jameista ole tainnut ikinä tarttua yhtäkään ideaa varsinaisiin biiseihin. Mitä ahkeruuteen tulee, itse en näe meitä mitenkään erityisen tuotteliaana bändinä, vaikka toki pyrimme treenaamaan mahdollisimman usein. Uusien biisien syntyminen ja julkaisut ovat vaan sattuneet osumaan kohdilleen tähän mennessä, muttei ole sanottua että niin tapahtuisi tulevaisuudessa.

Parin nähdyn keikan pohjilta Throatia kuvailisi aika kaksijakoiseksi livebändiksi. Runsaasti kiertävien kitaroiden mölyvalli, valtaosan ajasta melko hitaasti möyrivä tempo ja jyrkkä asenne joko upottavat sisäänsä tai jättävät etäälle. Oletteko harkinneet konseptin tarkkaan vai päinvastoin? Siis tuliko "ota tai jätä"-tunnelma luonnostaan?

- Meillä ei ole tarvetta miellyttää kuin itseämme, joten mitään sen kummempaa konseptia live-esiintymisten suhteen ei olla harkittu. Jokainen meistä toimii lavalla siten kuin luonnollisimmalta sillä hetkellä tuntuu. Joskus saatamme olla melko passiivisia kun taas joskus keikka voi olla hyvinkin aktiivinen ja olen kuullut jonkun nauttineen keikallamme vallinneesta "väkivallan uhasta". Mitä "hitaasti möyrivään tempoon" tulee niin sangen vähiin nuo hitaammat palat ovat viime aikoina jääneet uusien ja kiivaampien biisien tultua ohjelmistoon, mutta eiköhän noihin liejuisempiinkin juttuihin vielä palata.

Yhtye ei vaikuttaisi olevan myöskään kovin innostunut jakelemaan luomuksiaan netissä tai tunkemaan itseään sosiaalisiin medioihin näytille. Oliko tietoinen ratkaisu pysytellä pysyvämpien ja konkreettisempien julkaisumuotojen, kuten kasettien ja vinyylien parissa?

- Olemme sitä sukupolvea, joka on löytänyt musiikin levyjä kuuntelemalla ja joutunut etsimään tietoa uusista mielenkiintoisista bändeistä pienlehdistä ja sellaisista – eli aikana ennen internetiä. Tavallaan nykyiset toimintatavat ovat siis jääräpäisyyttä ja halua pitää kiinni niistä periaatteista, jotka on aikanaan omaksunut. Henkilökohtaisesti en usko, että Throatin esilläpitäminen sosiaalisissa medioissa vaikuttaisi mihinkään. En usko, että keikoille tulisi nykyistä enempää väkeä sen avulla ja tuskin se levyjen myyntiinkään vaikuttaisi. Sinänsä meillä ei ole mitään musiikin nettijakelua vastaan eli jos joku haluaa levittää musiikkiamme ilmaiseksi verkossa niin antaa mennä vaan, en näe miten se voisi olla negatiivinen asia. Joka tapauksessa suunnitelmissa on pysyä vinyyli-, kasetti- ja mahdollisesti cd-formaateissa tulevillakin julkaisuilla.

Mikä on ollut Throatin tähänastisen reissun tärkein tai hienoin hetki?

- Aika mahdotonta tällaista on valita. Hienoja hetkiä löytyy keikoilta, treenikämpältä ja levähdyspaikoilta matkalla Ouluun. Aina on mukavaa kuulla hyviä kommentteja bändistä ihmisiltä, joiden mielipidettä oikeasti arvostaa, mutta hienoa on myös nelistään treeniksellä tahkota sormet verillä yhtä riffiä tuntikaupalla.

Mitä bändiltä on lähitulevaisuudessa odotettavissa? Joko on pitkäsoiton aika?

- Tällä hetkellä lähinnä odottelemme kevään, kesän ja loppuvuoden keikkoja. Uusia biisejä työstetään koko ajan ja kun aika on kypsä, ne äänitetään ja sitten ryhdytään miettimään mitä niille tehdään. Pitkäsoitto on yksi mahdollisuus, mutta poissuljettu ei myöskään ole ajatus, että teemme parit uudet 7":t ja kasetin.

Miten kuvailisitte yhtyeen seuraavaa julkaisua?

- Tuskin ostamisen arvoinen.

Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Ilpo Heikkinen ja Teemu Nordlund