Uutta Weepikesia tekemässä

13 vuoden tauon jälkeen ruotuun palanneet melskaajat löysivät uudelle materiaalilleen nimekkään yhteistyökumppanin. Kramerin miksaama ja masteroima uusi EP on herkullinen muutaman biisin paketti, jonka myötä toivoo Weepikesin tulleen tällä kertaa jäädäkseen.

Pitkäksi venähtäneeltä tauolta palannut helsinkiläinen melu- ja ryskeryhmä Weepikes latasi 15 vuoden julkaisutauon jälkeen tiskiin uuden EP:n. Weepikes-nimistä omakustannetta ei kuitenkaan kannata etsiä lähimmästä levykaupasta, sitä saa vain yhtyeeltä itseltään tilaamalla. Se kannattaa: julkaisun perusteella melkein kaikki yhtyeessä aiemmin ihastuttanut on vielä tallella.

Pronkin eli progressiivisen punkin kategoriaan aikoinaan lahjakkaasti sijoitettu Weepikes perustettiin vuonna 1994. Yhtye julkaisi kaksi EP:tä – How Key? (1995, Trash Can) ja Selling Fish (1997, Bad Vugum) – ennen kuin se päätti laittaa pillit pussiin Bad Vugumin 10-vuotisjuhlissa vuonna 1997. Lopettamispäätökseen ei liittynyt minkäänlaista dramatiikkaa, kyse oli pikemmin kiireistä muiden asioiden parissa, minkä takia uutta ja kiinnostavaa musiikkia ei enää ottanut syntyäkseen. Tänä päivänä yhtyeessä soittavat kitaristit Jyrki Lehto ja Pasi Peni, basisti Tomi Nuotio sekä rumpali Ari Reiska Lehtinen. Kokoonpano on rumpalia lukuunottamatta sama kuin yhtyeen ensimmäisellä kierroksella.

Weepikes-EP:n kaksi uutta biisiä johdattelevat tutun sekavaan, mutta ymmärrettävään maailmaan. Vuosien varrella popbiisien aihioita noiserockiin piilottaneesta nelikosta on kuoriutunut koukkuja ja hyvää vääntöä tarjoileva äänekäs alt-rock-ryhmä. Nyky-Weepikesin erottaa vanhasta – erityisesti ensimmäisen EP:n lo-fi-surinasta – jykevöitynyt ja tummasyiseksi, myös sävykkäämmäksi ja selkeämmäksi muuntunut soundimaailma.

Muutokseen on vaikuttanut ennen kaikkea Weepikes-EP:n miksannut ja masteroinut Kramer, joka tunnetaan mm. vuonna 1987 perustamastaan Shimmy-Disc -levy-yhtiöstä. Shimmy-Disc julkaisi mm. Boredomsin, Ruinsin, Daniel Johnstonin ja Weenin kaltaisten kulttiartistien levyjä. Samalla Kramer toimi aktiivisena levytuottajana, joka vaikutti vahvasti esim. Galaxie 500:n ja Low:n levyihin. Itsekin soolona ja erinäisissä kokoonpanoissa soittanut Kramer ei ole ensimmäistä kertaa suomalaisen musiikin kanssa tekemisissä; mies kävi tuottamassa 22-Pistepirkkojen (Well You Know) Stuff Is Like We Yeah! -levyn joitain vuosia sitten.

Edellä mainittujen seikkojen ja tietysti myös onnistuneen uuden EP:n takia päätimme selvittää tarkemmin Weepikesin tunnelmia. Sähköpostihaastatteluun vastasi muun yhtyeen puolesta basisti Tomi.

Miksi paluu niinkin monen vuoden jälkeen?

- Ehkä tässä on kyse vain siitä, että meille tuli fiilis, että homma jäi vuonna 1997 vähän kesken... Että kaikkea ei keretty sanoa. Ja hyvä niin, koska nyt bändissä on hyvä fiilis ja tuntuu, että kemiat on kaikin puolin kohdillaan, ja nuoruuden hötkyilyt taakse jäänyttä elämää.

Oliko tarkoitus vain soitella ja katsoa, tapahtuuko jotain, vai kuuluiko suunnitelmaan myös että julkaisette vielä jotain?

- Alusta lähtien oli suunnitelmissa, että jotain julkaistaan. Itse asiassa alusta lähtien puhuttiin täysmittaisesta levystä, jolle toki pitäisi löytää julkaisija/maksaja. Sen löytymistä ajatellen tehtiin omakustanteena tää vastajulkaistu promo-cd. On helpompaa lähestyä levymerkkejä ja mediaa, kun on jotain tuoretta kourassa. Vanhojen levyjen myötä tullut maine (jos sellaista yleensä on/oli) on kuitenkin aika kaukana 90-luvulla, joten siitä ei yksinään olisi tässä tilanteessa apuja irronnut.

Miten teidän uudet biisit syntyivät? Oliko teillä mielessä joku tietty suunta, vai syntyivätkö ne spontaanisti?

- Kitaristit Jyrki ja Pasi vastaa uuden levyn biisien perusosasista, sovitus toki syntyi sitten koko bändin kesken soittamalla ja treenaamalla. Biisejä tai biisien osia syntyy myös treeniksellä improvisoimalla. Niitä palasia sitten koitetaan liimailla toisiin samalla tavalla syntyneisiin tai jomman kumman kitarataiteilijan synnyttämiin palasiin. Kaikki treenit pitäisi ehdottomasti äänittää, koska ne improvisoidut osat unohtuu saman tien, jos niitä ei saa heti talteen.

Teillä on ilmeisesti vähän enemmänkin uutta materiaalia tehtynä? Onko kyse aivan uudesta tavarasta, vai jäikö teillä ekalta kierrokselta aihioita varastoon?

- Puolivalmista ja kehitteillä olevaa materiaalia on vaikka kuinka, ne täytyy saada vain kasaan ja treenattua. Osa on ihan tuoretta materiaalia, ja osa on vanhaa, jo 90-luvun loppupuolella treeneissä kaseteille äänitettyä materiaalia. Sieltä löytyi jopa ihan "valmiita" biisejä, joita ei kuitenkaan aikoinaan soitettu missään, mutta joissa on selvää potetiaalia vuoden 2012 Weepikesille.

Uudet biisinne What About ja Steer ovat tunnistettavaa Weepikesia, mutta kuulostavat silti uusilta. Onko muutos ja kehitys tullut itsestään, vai oletteko tietoisesti hakeneet uutta kulmaa musiikkiinne?

- "Uudistumista" ei tehty mitenkään harkiten. Minusta se on ihan luonnollinen kehityskaari. En voisi mitenkään olettaa, että bändi palaa 13 vuoden tauolta, ja jatkaa täsmälleen samasta pisteestä, mihin se vuonna 1997 jäi. Pakostakin kuluneet vuodet jättää meihin jälkiä ja muuttaa tai muokkaa soittajina. Joltain Sielun Veljien kaltaiselta bändiltä ei kukaan mitään suuren suurta uudistumista comebackissa odota tai edes salli, mutta tuntemattomalle bändille tilanne on toinen. Ainoa asia, mistä enemmän tai vähemmän puhuttiin etukäteen, että How Key? -EP:n kaltaiseen lo-fi -estetiikkaan ei enää pyritä. Sekin syntyi aikoinaan tavallaan vahingossa olosuhteiden pakosta, nyt oli äänitysolosuhteet toiset ja jälki sen mukaista.

Onko teillä tiedossa, miten Kramer törmäsi teidän 90-luvun julkaisuihin? Mahdollisesti, kun mies kävi tuottamassa 22-Pistepirkkoja joitain vuosia sitten?

- Mä olin perustanut Weepikesille Myspace-sivut muutama vuosi ennen uudelleen kokoontumista. Siellä lähettelin kaveripyyntöjä eri tahoille, sekä ulkomaalaisille että kotimaisille bändeille, levy-yhtiöille jne. Mulla oli ehkä joku tiedostamaton taka-ajatus, että joku saattaisi hyvällä tuurilla intoutua esim. julkaisemaan Weepikesin vanhan tuotannon uudestaan...No, en tiedä. Olin lähettänyt pyynnön myös Kramerille ja Shimmy Disc -levymerkille, ja sitä kautta Kramer kuuli meitä.

- Oli melkoinen yllätys, kun Kramerin viesti saapui. Jotkut näköjään kuunteleekin siellä kaveripyyntöjä lähettelevien bändien tekemisiä, ja näköjään jopa ihan ammattilaiset. 22-Pistepirkoista ei kirjeenvaihdon aikana puhuttu ollenkaan, mutta mä kyllä kyselin Pistepirkoilta, että minkälainen yhteistyökaveri Kramer on. Pistepirkkojen palaute oli sen verran rohkaisevaa, että päätettiin katsoa Kramerin yhteistyötarjous loppuun asti.

Miten paljon Kramer vaikutti siihen, miltä EP kuulostaa? Annoitteko miehelle vapaat kädet vai hirmulistan vaatimuksia?

- Päätettiin, että Kramer saa vapaat kädet. Ekat miksaukset oli jo hyvät, mutta pienillä korjauksilla niistä tuli meidän mielestä vielä paremmat, ja Kramer tuntui itsekin olevan tyytyväinen lopputulokseen.

Miten yhteistyö sujui?

- Se oli helppoa. Mehän ei olla puhuttu miehen kanssa "livenä" ollenkaan, ainoastaan meilitse. Sovittiin vaan, miten asiat tehdään ja missä muodossa raidat lähetettiin Floridaan. Kaikki sujui kuin tanssi, kun kaikki tehtiin puolin ja toisin niin kuin oli sovittu.

- Jatkosta on ollut puhetta, mutta katotaas nyt. Ammattimiehellä on kuitenkin ammattimiehen taksat, eli joku rahoittava taho pitäis löytää taustalle, jotta yhteistyö voisi jatkua. Halua kuitenkin on sekä Kramerilla että Weepikesillä.

Mites tästä eteenpäin? Lisää julkaisuja? Keikkoja?

- Pistetään uutta materiaalia kasaan, päätähtäimenä täyspitkä levy. Keikkoja on myös tarkoitus tehdä niin paljon kuin muut puuhat antaa myöden. Kaikilla on kuitenkin leipätyö ja perheet, jotka vaatii ja saa oman aikansa, mutta niissä puitteissa ollaan 100% täysillä mukana. Tarpeen tullen ollaan toki valmiita katsomaan, vaatiiko esim. töiden ja bändin välinen suhde viilausta.

- Tästä ei ole tarkoitus tehdä mitään terapiabändiä. Vakavissaan, mutta pilke silmäkulmassa ollaan tekemässä uutta Weepikesiä.

Haastattelu: Jani Ekblom
Kuvat: Weepikes / Tomi Nuotio