24.01.2012
Majakanvartijan uni -albumia täydentävä teoskokonaisuus koostuu toisiinsa symbioottisessa suhteessa olevista osista, jotka toimivat myös itsenäisinä teoksina. Aaukeaaukeaaukeaan keskeisin osa on Sami Sänpäkkilän surrealistinen ja elokuvallinen keikkataltiointi Majakan soittokunnan keikasta.
Sound Of Finland
Vuonna 2010 Ville Leinonen keikkaili hienon Majakanvartijan uni -albumin jälkitorkuissa Majakan soittokunnan kanssa. Desibeliläisiä sattui yleisöön mm. Tampereella, Joensuussa ja Helsingissä. Kokoavaksi yleistunnelmaksi jäi jonkinlainen hämmästys: Leinosesta oli tullut näinkin syvälle mielen syvyyksiin vievä ohjastaja.
Hämmästys on taas läsnä, kun Leinonen tuoreella Aaukeaaukeaaukeaa-julkaisullaan tarjoaa lisää itseään. CD:n ja DVD:n kokonaisuus muodostaa Majakanvartijan uni -albumin raamit. Levyltä löytyy Leinosen alkuperäinen demokasettiversio albumista – ymmärrettävän riisuttu, mutta jo herkullisen täyteläinen ja monessa kohtaa lopputulostaan selkeämpi näkemys – sekä majakanvartijan tarinaa valaiseva viisiosainen kuunnelma, joka esitettiin Radio Helsingissä alkuvuodesta 2010. Vaikka Leinonen teki albumin lisäksi kuunnelman, olisi lopputulos voinut olla albumin sijasta kuunnelma: Majakan radiohuoneessa kun ei ainoastaan lavenna tarinaa.
Piirre kuvaa Majakanvartijan uni -kokonaisuutta laajemminkin: demo, kuunnelma, itse albumi, sitä seuranneet keikat ja Aaukeaaukeaaukeaan livetaltioinnit, L'ancre, La Croix, La Cœur -musiikkivideo sekä levyntekoa valaiseva dokumentti Majakan unipäiväkirja ovat symbioottisesta suhteestaan huolimatta myös itsenäisiä teoksia. Jokainen kytkeytyy albumiin omalla painollaan; ominta elämäänsä elävät Majakan Soittokunnan keikat.
Tampereen Telakalla huhtikuussa 2010 taltioitu keikka muodostaa DVD:n rungon. Konsertin toisintaminen nauhalta on aina jo lähtökohtaisesti tyngäksi tuomittua, etenkin Leinosen tapauksessa: hänen esiintymisissään on sellaista kaikesta spektaakkelista riisuttua läsnäoloa, johon pääsee kosketuksiin vain paikalle menemällä. Ja silti DVD:llä on kyse nimenomaan spektaakkelista, mistä muistuttaa taltioinnin avaava, 2010 Flow'ssa nauhoitettu Camp Crystal Lake. Leinonen ja yhtyeensä – Janne Lastumäki, Matti Härkönen ja Joakim Berghäll – taikovat Telakan pienelle lavalle kohtuullisen näkemyksen Majakanvartijan unesta. Nelikko soittaa käytännössä koko levyn alusta loppuun; eivät uskollisesti, mutta mainiosti. Lisämausteensa tuovat em. CCL-intro ja Rockabilly Rebel Tonight sekä soittajien taustalle heijastettu kuvamateriaali.
Samalla kun yhtye tulkitsee levyä – kulkee pidemmälle sitä tietä, jolla demo oli ensimmäinen ja albumi toinen pysäkki – puristaa kuvaaja/leikkaaja/ohjaaja Sami Sänpäkkilä Majakanvartijan unen (jälleen) yhteen muotoon. Se on: musiikin, sitä esittävien ihmisten ja liikkuvan kuvan, dramatisaatioiden ja nk. todellisuuden muodostamaksi unen- ja tajunnanomaiseksi virraksi. Sänpäkkilä on luonut taustaprojektioista ja yhdellä kameralla kuvaamastaan videomateriaalista sekä Majakan Soittokunnasta yhtenäisen sekä itsenäisesti toimivan kokonaisnäkemyksen. Intensiivisen, surrealistisen ja korkealentoisen elokuvallisen näkemyksen, joka on enemmän kuin dokumentaarinen keikkataltiointi.
Leinosen tekemä dokumenttielokuva levynteosta on DVD:n eniten jalat maassa seisova osa. Vaikka sekin on taiteellinen, eikä eroa järin suuresti Aaukeaaukeaaukeaan muusta tarjonnasta, murtaa se vähän teosta ympäröivää taikaa päästämällä katsojan kurkistamaan ovenraosta. Mikään tapaustutkimus se ei ole, vaikka tuokiokuvien lomassa majakka valaistuu uusistakin suunnista.
Majakanvartijan unen julkaisusta on kohta kaksi vuotta, eikä majakan valo sammu. Viimeistään albumin ympärille kietoutuvan teoskokonaisuuden myötä pitäisi olla selvää, että Ville Leinosen kengät ovat kokoa muita suuremmat. Hauskaa, että monen ylenkatsomasta, iskelmiin hurahtaneesta hurmurista on tullut taiteellisimman laidan popmusiikin varteenotettavin tekijä Suomessa.
Teksti: Jani Ekblom
Kuvat: Fonal
