Pitkänen & Sutinen: Värssyjä sieltä ja täältä – Hiski Salomaan elämä ja laulut

Kunnianhimoinen ja ensimmäinen Salomaa-biografia on valistavuudessaan ansiokas työ, joka olisi kaivannut tiukempaa kustannustoimittamista.

Teos

Lännen lokari, Vapauden kaiho ja Tiskarin polkka ovat kuplettilaulaja Hiski Salomaan (1891 – 1957) tunnetuimpia kappaleita. Kansanomaisen ilmaisunsa ohella Salomaa muistetaan Yhdysvaltoihin suuntautuneesta siirtolaisuudestaan. Mies on vuosien saatossa noussut myyttiseksi amerikansuomalaisuuden perikuvaksi, mutta lähinnä kansanmusiikista tai muuttoliikehistoriasta kiinnostuneiden keskuudessa. Kotimaisen kevyen musiikin historian suureen kertomukseen tämä savolainen trubaduuri eittämättä kuuluu, vieläpä ratkaiseville alkuvaiheille, joten ensimmäistä varsinaista Hiski Salomaa -elämäkertaa voidaan jo lähtökohtaisesti pitää kulttuuritekona.

Noin 400 sivun mittaisesta Värssyjä sieltä ja täältä – Hiski Salomaan elämä ja laulut -järkäleestä ovat vastuussa Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen. Jälkimmäisen nimi saattaa olla uuden vuosituhannen kotimaista kirjallisuuskenttää tunteville tuttu, sillä hypertuottelias Sutinen on viimeisten vuosien aikana suoltanut paitsi runo- ja esseekokoelmia, myös muutamia merkityksellisiä klassikkokäännöksiä. Hänen esseeteoksistaan viimeisin, Itä-Harlemin punainen ruusu (Savukeidas, 2011), itse asiassa koukkaa samoilta alueilta tuoreen Hiski-biografian kanssa käsitellessään siirtolaisuuden kysymystä amerikkalaisesta näkökulmasta. Emigranttiuden lähihistoriasta kiinnostuneille voikin suositella molempia kirjoja. Siinä missä Itä-Harlemin punainen ruusu on vimmaisen kulttuurikriittinen ja synkkä, tarjoaa Sutisen ja Pitkäsen Värssyjä sieltä ja täältä objektiivisemman oloisen ja lupsakamman näkökulman 1900-luvun alun maasta- ja maahanmuuttoon käyttäessään tukirankanaan tapauskertomusta nimeltä Hiski Salomaa.

Teoksen suurin ansio onkin amerikansuomalaisuuden ilmiön perusteellinen ja eläväinen kuvaaminen. Päähenkilönä pysyttelee koko ajan Salomaa, mutta vain laulavana, työteliäänä, juopottelevana ja uteliaana osana yhteiskunnallista ja maailmanpoliittistakin kokonaisrakennetta. Atlantin taakse esimerkiksi lähdettiin aidosti paremman elämän toivossa, mutta vasta kun täkäläinen vauraustaso teki lähtemisen mahdolliseksi. Pitkänen ja Sutinen avaavat kuviota maltillisesti, paikoin liiankin. Ajatuksia pyöritellään ja maiskutellaan usein turhauttavan kauan.

Tietty verkkainen juttelevuus istuu Hiskin kansanmiehen persoonan kuvaamiseen, mutta rajansa kaikella. Teoksen kieli tuntuu tavoittelevan Salomaan savolaisflow’ta puhekielenomaisine ilmaisuineen ja lämpöisine ylimääräsanoineen. Pitkänen ja Sutinen myös harjoittavat tylsistyttävää ylitulkintaa joidenkin Hiskin selvästi köykäisempien tekstien äärellä. Toisaalta Salomaan poliittisimpia veisuja rohjetaan analysoida ilahduttavalla terävyydellä. Muutenkin teoksen luku ”Aatetta päähän” nousee ylitse muiden kuvatessaan Hiskin globaalin harmonian perään haikailevaa pasifismia suhteessa siirtolaisten keskuudessa suosittuun kovaan sosialistiseen luokkataisteluretoriikkaan. Jälleen Salomaan arvoituksellinen persoona kulkee argumenttien kärkenä, mutta tekstin tenho nousee laajempien kokonaisuuksien ymmärryksestä.

Harmillisesti teos kuitenkin jaarittelee lukijansa liki tainnoksiin, eikä huippumerkityksellisiä elementtejä riittävän selkeästi korosteta suhteessa lisämateriaalinomaisiin jaksoihin, kuten Hiskin puolison laivamatkoihin ja kanafarmaukseen. Esimerkiksi Salomaan päätymisestä Columbian levytysstudiolle olisi mieluusti lukenut enemmän – olihan mies todella ensimmäisiä koskaan levyttäneitä suomalaisartisteja. Laulujen tekstejä Sutinen ja Pitkänen ruotivat sivukaupalla, mutta myös Hiskin musisoinnista ja etenkin oudon kimakasta äänestä olisi voinut etenkin teoksen runsauteen pyrkivän yleisilmeen huomioon ottaen pistellä reilusti lisää.

Toki on pikkumaista huomautella siitä mitä teoksesta ei löydy. Ylipitkänä ja löysänä jässikkänäkin Värssyjä sieltä ja täältä on teos paikallaan. Taustatyötä on eittämättä tehty valtavat määrät, minkä vuoksi teoksella on kiistämätön tieto- tai jopa oppikirjallinen arvonsa. Ulkoasusta vastaava Timo Ketola on myös tehnyt hienoa työtä. Käsissämme on hengittävä, mustavalkoaineistoa tyylikkäästi väriefektein koristeleva ja pelkän kokonsakin puolesta arvokkuutta huokuva nide. Kokonaisuudessaan Värssyjä sieltä ja täältä on ylitsevuotavainen ja hiukan keskittymätön, mutta innokkaassa ja paneutuvassa uudisraivaajahengessä tätä uudisraivaajaa pitikin käsitellä.

Teksti: Antti Hurskainen
Kuva: Wikimedia Commons