Slipknot: Iowa

Iowan 10-vuotisjuhlajulkaisu on live-levyn ja DVD:n täydentämä komea paketti.

Roadrunner

Kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltain keskilännestä kotoisin oleva Slipknot tiputti uransa suurimman pommin, joka tuli samalla muuttamaan metallimaailmaa peruuttamattomasti. Tuolloin vielä nu metal -yhtyeeksi niputettu ryhmä julkaisi 66 minuuttia ja 6 sekuntia pitkän metallimöhkäleen, joka kaikessa raakuudessaan ja voimassaan hipoi täydellisyyttä. Kuolinkorinoissaan virunut nu metal ei saanut tästä uutta piristysruisketta, mutta Slipknot löysi itselleen uuden tien, jota se on kulkenut näihin päiviin saakka.

Näin jälkikäteen katsottuna voi helposti todeta, että Slipknot teki alusta saakka kaiken juuri kuten pitikin. Yhtye rikkoi kaavoja, esiintyi maskeissa ja haalareissa, ja käytti nimien sijasta numeroita, mikä sai musiikkilehdistön(kin) sekoamaan täysin. Slipknot olikin monin tavoin metallin vastine punkin raivolle ja sen kahlitsematon voima tarttui myös studiossa ikuistetuille raidoille, jotka ovat tänä päivänä edelleen ajankohtaisia.

Introna kuultava (505) johdattaa jälleen ensimmäiseen räjähdykseen, joka on saanut kasteessa kuvaavan nimen People = Shit. Tästä eteenpäin kaikki sujuu kuin täydellisessä käsikirjoituksessa, eivätkä kuluneet vuodet ole syöneet Iowan tehoja ja soundeja. Biiseistä My Plague ja Left Behind lohkottiin aikoinaan musiikkivideot ja kappaleet nousevat yhä ryhmän kärkeen. My Plague on ainoa raita josta tarjotaan myös päivitetty näkemys. Biisin mitasta on napsaistu uudessa versiossa pois päälle puoli minuuttia, ja samalla raidan tehot ovat päässeet hiukan laimenemaan. Onneksi muut biisit ovat säilyneet ronkkimiselta, sillä tuskin kaavaa saadaan enää optimoitua tämän enempää.

Kymmenenvuotispaketin kylkiäisenä tulee live-CD nimeltään Disasterpieces, jolla kuullaan bändin vuoden 2002 legendaarinen keikka. Lisäksi komeassa paketissa on DVD, jolta löytyy täysimittainen dokumenttielokuva, neljä musiikkivideota, sekä aiemmin näkemättömiä palasia Iowan äänityksistä. Iowan kymmenvuotisjuhlapainos onkin suoranainen pakkohankinta bändin faneille ja malliesimerkki siitä, miten yhtye voi hemmotella niin vanhoja kuin uusiakin kannattajiaan.

Mika Roth