Paleface: Rappiotaidetta - Suomiräpin tekijät / Suomiräpin vaippaikä
28.09.2011
Paleface kokoaa tekstillisen kartan suomiräpin tekijöistä, saman otsikon alla julkaistu levy sukeltaa skenen varhaishistoriaan.
Like / Exogenic Music
Paleface eli Karri Miettinen on sukeltanut suomiräpin juurille Liken julkaisemassa kirjassa Rappiotaidetta - Suomiräpin tekijät. Alkuperäisenä ideana oli tehdä runokirja - suomenkielisen räpin riimittelijöiden kokoelma. Mutta taikina paisui. Valmiin kirjan esipuheessa Paleface toteaa ettei tämä ole runokirja, vaan kirja räppäreistä. Kirjaan on koottu 30 kotimaisen keskeisen räppärin profiilikuva, jonka keskiössä on edelleen tekijöiden sanallinen ilmaisu kolmen esimerkkitekstin voimin. Ongelma nousee siitä että "Räppi on tarkoitettu esitettäväksi livenä. Jokaisella on oma flow, tyyli, joka syntyy siitä miten sanat lausutaan rytmissä ja miten MC käyttää ääntään..." Näin Paleface itse tiivistää asian esipuheessaan, ja eniten kirjassa häiritsikin juuri se että se tapa millä räpätään ei välttämättä nouse pelkistä teksteistä. Jos genren varhaishistoriaa on seurannut aktiivisesti, on suurin osa riimeistä varmastikin tuttuja - niitä lukiessa ne alkavat soida kuten ne on ulos blaastattu. Mutta entä jos tekstit eivät ole tuttuja?
Tähän tarpeeseen vastaa osittain samassa yhteydessä julkaistu Rappiotaidetta - Suomiräpin vaippaikä. Mutta vain osittain. Sen lisäksi että levyllä soi osa keskeisistä pioneeritöistä, on siellä upeasti huomioitu myös kotimainen protoräp Leo Jokela & Aarne Ranisen Orkesterin Nainen, poliisi ja taksista Juicen Hevidiggarin vuorisaarnaan. Vaikka Mc Nikke T, Pääkköset, Nuera, Fintelligens ja Seremoniamestari täydentyvät osuvasti Keijo K. & Duke Deen, Juhanin ja Hospital Tsui Hatsin kaltaisilla alkuaikojen legendoilla, tuntuu 17 kappaleen kokonaisuus kuitenkin turhan hataralta paketilta.
Levyn keskiössä on kurkistus pioneerikappaleisiin siinä missä kirja avaa tekstejä. Kokonaisuus kaipaisikin vielä kattavampaa musiikkitaltiointia jossa tekstien flow avautuisi kaikessa loistossaan tai keskeneräisyydessään. Jos artistilta löytyy yksi alkuaikojen työ, yksi hitti ja yksi ennen julkaisematon teksti, olisi mahtavaa päästä kuulemaan vähintään se ero mikä kehityksessä on tapahtunut pioneeritöistä hitteihin. Ja miksei saman tein koittaa työstää julkaisemattomista teksteistä jonkinlaista yhteisjulkaisua? Voin olla turhan vaativa, mutta tässä vaiheessa kirjan mielenkiintoisin anti on oivallinen suomiräbähistoriikki, vaikka teoksen painotus onkin muualla. Olisiko mahdoton ajatus esimerkiksi tarjota kirjan ostajille joku latauslinkki josta kuulla kirjassa ruodittuja räppejä?
Teksti: Ilkka Valpasvuo
