31.08.2011
Drone, ambient, doom, black. Sink, Suomesta.
Kotimainen Sink junnaa ambientin ja dronen aalloilla, maalaillen kokonaisuuteen tummia sävyjä lyijynraskaan doomin ja pikimustan blackmetalin riittoisista paleteista. Yhden pitkäsoiton ja muutamia pienempiä julkaisuja omaan tahtiinsa luonut yhtye ajautui desibeli.netin jututettavaksi keväällä ilmestyneen Truth & Severance-EP:n jäljiltä. Uteluihin vastasivat Mauno Konkka (kitara, laulu), Aarno Kankaanpää (laulu) ja Henrik Wetterstrand (samplet, syntetisaattorit).
Desibeli.net: Truth & Severance-EP tuntuu suhteessa aiempiin julkaisuihinne vielä karummalta ja vaativammalta, mutta samalla hyvin kiehtovalta. Mistä halu / tarve tällaisen drone-eepoksen tekemiseen kumpusi?
Mauno: EP:n tarkoituksena oli viedä The Processin alulle saattama okkulttinen prosessi loogiseen päätepisteeseensä.
Aarno: Näin jälkeenpäin asiaa katsellen ainakin omassa mielessä kaikki julkaisut ovat suorassa jatkumossa toistensa kanssa. Selkeä kehityskaari, jossa tietynlainen linja viedään loppuun asti ja sitten voi siirtyä eteenpäin. Mutta emme koskaan voi sanoa varmuudella ettemmekö palaisi tietynlaisiin prosesseihin uudestaan.
Desibeli.net: EP:n tekeminen oli ilmeisen pitkä prosessi. Kuinka kappaleet syntyivät ja etenivät levylle asti?
Aarno: Tuo aikaväli missä tämä EP on tehty on toki pitkä, mutta ei kerro mitään siitä mitä silloin on tapahtunut. Meillä on monia eri projekteja käynnissä tällä porukalla koko ajan. Meillä oli mielessä tietty draaman kaari, jonka mukaan toimimme. Tekoprosessi oli intuitiivinen palapeli, jollaisia meidän prosessit yleensäkin ovat. Alitajuinen rakennelma sekä yksityiskohdista ja viimeistelystä johtuva helvetillinen tappelu. Miten kappaleet syntyivät - sitä tuskin meistä kukaan muistaa. Tämä EP on osa jatkumoa mikä päättyy samankaltaiseen teokseen nimeltä Fog & Dominance, joka tulee ulos myöhemmin.
Henrik: EP:n myötä siirryimme myös aiempaa demokraattisempaan tuotantotapaan ja se aiheutti omat ongelmansa jo pelkästään siksi, ettei kukaan bändistä asu samassa kaupungissa. Tämä vaihe oli toisaalta välttämätön käydä läpi, jotta pystymme nopeampaan työskentelyyn.
Desibeli.net: Miten Sink on ylipäätään alun alkaen päätynyt tällaisen musiikin pariin, missä tuntuvat yhdistyvän black metal, drone ja jossain määrin elokuvallisetkin piirteet?
Aarno: Niin, miten sitä nyt yleensäkään päädytään asioiden pariin. Jollain tavalla sattumalta. Ei tässä mitään päätöstä olla tehty että aletaanpa nyt vääntämään materiaalia kyseisistä aineksista. Alun pitäen jonkinlaista äärimmäisyyksien etsimistä tämä touhu oli ja tavallaan on edelleen. Olkoon kysymys sitten äärimmäisistä tunnetiloista tai soundeista tai jostain muusta.
Henrik: Sinkin jäsenillä on aika monipuolisesti taustaa musiikin saralta ja jotenkin sen kaiken yhteen sulattaminen tuottaa tälläistä materiaalia. Yksittäiset elementit palvelevat aina jotakin tunnelmaa – ehkä siksi se myös tuntuu elokuvalliselta. Yksi riffi tai yksi biisi ei saa koskaan tulla liian rakkaaksi, koska jos se ei palvele kokonaisuutta – siitä luovutaan.
Desibeli.net: EP:n kappaleet herättävät huomattavissa määrin mielikuvia. Tuntuu kuin kävelisi oman mielensä kaatopaikalta totisten metsien kautta ihan oikealle kaatopaikalle, löyhkän ja hylättyjen romujen keskelle. Mikä bändin jäseniä viehättää tällaisen musiikin luomisessa? Onko avain juuri mielikuvissa?
Mauno: "Viehättää" on itseasiassa täysin väärä termi kuvaamaan tunnetta joka pakottaa luomaan materiaalia Sinkille. Pikemminkin kyseessä on selviytymiskeino pysyäkseen järjissään parantumattomasti sairaassa maailmassa.
Aarno: Omien demonien jahtaamista tämä toiminta on. Jos musiikkimme antaa kuulijalle mielikuvia jostain niin se kuuluu asiaan. Itse puhuisin enemmän tunnetilojen luomisesta. Enemmän primaalisemmasta fyysisestä kokemuksesta.
-Se, millaisia mielikuvia tai tunnetiloja kuulija saa, peilaa kuulijan omia tuntoja. Musiikki on vain kanava.
Henrik: Jotenkin toivoo Sinkin musiikin luovan enemmän mielikuvia, kuin antavan vastauksia tai valmiiksi pureskeltuja ajatuksia. Aika usein meillä itsellämme on tiedossa mistä biiseissämme puhumme ja mitä mielikuvia se meille aiheuttaa, mutta se on toissijaista - kuuntelijan pitää saada rakentaa omat maailmansa.
Desibeli.net: Elokuvalliset piirteet tuntuvat erityisen vahvoilta Truth-kappaleen kohdalla, josta tehty video ikäänkuin pukee itse teoksen herättelemät tunteet varsin synkeästi tunnelmoivaan kuvalliseen muotoon. Koetteko Sinkin visuaalisen puolen yhtä tärkeäksi kuin musiikin?
Henrik: Sinkissä visuaalisinta tulee aina olemaan itse musiikki. Tulemme varmasti tekemään vielä lisää videoita ja käyttämään toisinaan keikoilla projektioita, mutta se on toissijaista – siinä missä kaikki muukin ulkomusiikillinen. Emme myöskään halua suhtautua videoihin markkinointivälineinä – parempi jättää tekemättä, jos ei ole selkeää visiota, jonka takana koko bändi voi seisoa. Tällä hetkellä taustaprojektiot tuntuvat hyvältä, koska ne tuovat itsellekin jotain uutta keikkailuun, mutta uskoisin, että niitäkin tullaan käyttämään säästeliäästi. Kuten tuossa aiemmin jo aihetta sivuttiin - liiassa visuaalisuudessa on vaarana varastaa kuuntelijan vapaus rakentaa omia mielikuvia.
Desibeli.net: Kuinka tuo kyseinen video syntyi, itse musiikinluomisen ohessa vai omana itsenäisenä yksikkönään?
Henrik: Kaiken pohjana toimi uni, jonka eräs bändin jäsen oli nähnyt. Kuvakäsikirjoitus syntyi biisin rakenteen pohjalta ja nämä yhdistelmänä johtivat myös EP:n kansigrafiikkaan. Epäonnisten sattumien jälkeen päädyimme hoitamaan tuotannon alusta loppuun itse. Se ei silti tarkoita, että kaiken omin käsin tekeminen kuuluisi johonkin filosofiaan, mutta en myöskään usko, että tulemme koskaan tekemään mitään visuaalista kokonaan ulkopuolisten toimesta – sellainen vaatisi kai budjettia ja se tarkoittaa useimmiten näkemyksellisiä kompromisseja.
Desibeli.net: Millä tavoin Sinkin kärsivällisyyttä ja tietynlaista mielentilaa vaativa musiikki materialisoituu live-tilanteessa? Löytyykö yleisöstä enemmän valaistuneita vai hämmentyneitä kasvoja?
Mauno: Keikat ovat aina eri maailma. Erilaiset sovitukset biiseistä kuin levyllä tai vain pieniä osia biiseistä tai useita biisejä yhdistettynä.
Aarno: Suunnittelemme joka keikalle tietynlaisen draaman kaaren ja toimimme sen mukaan. Käytännössä teemme omille biiseillemme mitä haluamme ja alistamme ne tiettyyn muottiin.
Henrik: Parhaat keikat ovat eräänlaisia kurinalaisia purkauksia ahtaissa tiloissa. Sellaisia, missä itsekin ihmettelee – miksi teemme tälläistä ihmisille. Mutta tuntuuhan se oudolla tavalla kivalta, että toisinaan on tultu sanomaan, että yleisössä on joitakin pelottanut. Ei siis haittaa ollenkaan, vaikka valaistumisen sijasta tuloksena onkin usein hämmennystä.
Desibeli.net: Suunnitelmissanne on ilmeisesti julkaista uusi pitkäsoitto kuluvan vuoden aikana. Onko levyltä odotettavissa entistä jalostuneempaa tutkimusmatkaa alitajunnan tuolle puolen vaiko jotain aivan uudenlaista?
Henrik: Enemmän kontrasteja kaikin puolin kuin millään aiemmilla julkaisuillamme.
Aarno: Enemmän kaikkea. Levyllä on paljon tasoja biisien sisällä alitajunnan tällä ja tuolla puolen.
- Yleistunnelma on väkivaltaisempi kuin viime julkaisuillamme. Sen on tarkoitus ärsyttää aisteja niin että se ei alistu taustamusiikiksi vaan joko sitä alkaa kuuntelemaan tai sitten alkaa vituttamaan ja laittaa levyn pois. Se on ensimmäinen osa The Holy Testament-kokonaisuudesta, josta tulee toinen osa ulos ensi vuonna. Aikalailla erilaista musiikkia tuleva levy sisältää aikaisempiin nähden.
Desibeli.net: Kuinka kuvailisitte tulevaa julkaisua ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut Sinkin musiikkia?
Aarno: Se on kuin valtaisa pillu jolla on terävät hampaat ja se imee kaiken sisäänsä nautinnosta vavahdellen.
Henrik: Uskoisin, että tuo siivilöi melko tehokkaasti jengiä, joita ei Sinkin musiikki lämmitä.
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Sink
