17.10.2002
Klubi/Tampere
Torstai-ilta ja luvassa keikka, jota olin kauan kaivannut. Viimeinkin Tampereelle asti ehtineet spacerockin nousevat valtiaat Hidria Spacefolk saapuisivat Klubille soittamaan yleisön transsiin ja jalat liikkeelle. Eikä tässäkään vielä kaikki: bonuksena sai vielä tutustua Jaan Wessman Sideshown antiin. Joten ei muuta kuin ylös, ulos ja keikalle!
Rastapäisen musiikkimaestro Jaan Wessmanin sivushow sai kunnian aloittaa illan karkelot. Kaksi kitaraa ja percussiot sekä rummut minidisciltä. Kolmikko aloitti aika hyökkäävän tykittävällä progella kitaratilutteluineen. Yleisvaikutelma oli iloinen, suorastaan hupaileva. Mieleen nousi hivenen kieroon väännetty tivolimusiikki rockaavilla kitaroilla. Välillä triomme haki tunnelmaa jostain kolmikymmentäluvun mykkäelokuvien komediamaailman ja Speden spelien Spike Jones -hupailujen puolivälistä (rät-tä-tät-tää-viuh-tööt-pum-äöö-kukkuu), seuraavassa hetkessä toinen kitarasankari haastoi Jaanin kisaamaan, kumpi soittaa huonomman Satriani -tiluttelun. Yleisö repeili, hymy oli herkässä miekkosten kieli poskella –tiluttelujen ja tivolisaundien ansiosta. Välillä haettiin showhun "en liten del av Zappa", välillä leijailtiin iisisti ujeltavilla kitaroilla. Loppuun vielä slovarimpi kappale, jossa Jaan oikeasti jopa lauloi... Aika hullunkurista ja hauskaa, mutta kuten eräskin kommentti kuului: Kivaa ekalla kerralla, toisella jo hiukan puuduttavaa. Joka tapauksessa hauskaa ja varmasti hyvä purkautumiskeino triolle vakavammista soittoprojekteista, kun tuntuu, että kaikki on sallittua, kunhan on hubaa.
JWS
Eteenpäin ja lavalle Avaruuskansan kuusipäinen poppoo. Tosin edellisen kerran, kun sain nauttia Hidrian transsirocktykityksistä Space Odyssey -tapahtumassa, oli lavalla myös Väisäsen Teemu huiluineen, nyt ei miestä näkynyt. Kahdella kitaralla, bassolla, rummuilla ja percussioilla sekä koskettimilla aseistautunut yhtye käytti soundinsa luomisessa myös koneosastoa sopivassa määrin luomaan hiukan trancen elementtejä. Harmi, ettei Väisänen ollut mukana, miehen syöksähtelevä huilu on yksi Hidrian vahvuuksia. Visuaalista antia antoi videotykiltä pyörivä, yhtyeen symbolimaailmaa hyväksikäyttävä multimediashow. Tämän vuoksi valot olivat himmeät, mikä loi kyllä mukavaa tunnelmaa, mutta vaikeutti meikäläisen valokuvataiteilua huomattavasti.
Setti alkoi hyvin juoksevalla, avaruusleijailevasta psykoottisen kiihtyvään vaihtelevalla rocktykityksellä, jonka pyrkimyksenä on saattaa sekä yleisö että yhtye tavoittelemaan transsitilaa musiikin keinoin. Yleisö ei aluksi tuntunut oikein lämpenevän annille, mutta meno tuntui paranevan koko ajan loppua kohti. Lopuksi meno alkoikin olla jo melko villiä ja vaikka kahtakymmentä innokasta enempää ei tanssilattialle saapunutkaan, oli meno tällä porukalla sitäkin kiivaampaa. Omatkin jalat pääsivät alun kuvaussessioiden jälkeen irti. Biiseistä kuultiin niin ensimmäisen eepeen herkkupaloja kuin tuoreen Symbiosis -pitkäsoiton juoksutuksia. Setti oli mukavan pitkä, varmaan lähes kaikki levytetyt kappaleet kuultiin. Yksinkertaisesti hyvä keikka!
Hidria
Oikein mukavaa iloista kaheliutta ja tanssitranssirockettia torstaina Klubilla. Mukavan runsaasti oli väkeäkin noin torstaisessioihin. Paljon oli tuttuja ja tulipa sitä käytyä Hidriabändiäkin morjenstamassa bäckärillä. Hyvänmakuisia omenoita Klubilla.
Ilkka Valpasvuo
