Minerva, Guava

Keskiviikkoisella Klubilla oli tarjolla suomalaista rock-musiikkia kahdenkin bändin voimalla.Olin saanut kuulla, että soitto tuskin alkaisi ennen puolta yhtätoista ja siihen aikoihin sitten Klubille eksahdin. Sääli että Klubi oli perinteiseen keskiviikkoiseen tapaansa puolityhjä, tosin se ei näyttänyt ainakaan bändien menoa haittaavan.

Guava, tuo Kotkan lahja suomalaiselle poprock-genrelle, kapusi lavalle siinä yhdentoista aikoihin ja aloitti reilut 10 biisiä kestäneen keikkansa. Setti koostui pääosin hetki sitten ilmestyneen esikoislevyn sisällöstä (mm. radioissakin kivasti soittoaikaa saanut Galaksi) mutta kuultiinpa joukossa yksi uusikin kappale. Sinänsä harmi, että Guavankin soittamaa suomipoprock-musiikkia esittäviä bändejä on viime aikoina tullut julkisuuteen niin monta, että ne alkavat hukkua jo massaan. Tämäkin neljän pojan ja yhden tytön muodostama kokoonpano kuulosti kaikenkaikkiaan kivalta, joskaan ei kovin mieleenpainuvalta. Lähinnä huomioni kiinnittyikin epäoleellisiin seikkoihin, kuten siihen että laulaja piti suurimman osan aikaa silmiänsä kiinni. Outoa oli myöskin havaita, että kattolamput olivat koko setin ajan päällä, johtuneekohan syy paikallaolleista videokameroista?

Guavan lopetettua settinsä lavalle kapusi Minerva, tuo Porvoon lahja suomalaiselle rock-musiikille. Jos Guavan lavaesiintyminen oli paikkapaikoin jopa passiivista, ei Minervan ja etenkään laulusolisti Saran esiintymisestä voi sitä sanoa. Sara juoksenteli pitkin lavaa siihen malliin, että ainakin minua se alkoi jo häiritsemään. Muuten keikka olikin sitten juuri sitä, mitä odotinkin. Huolimatta muutaman biisin hitaahkosta temposta, bändi soitti siten miten olin Minervan kuvitellutkin soittavan livenä. Kaikenkaikkiaan kuultiin 11 kappaletta joista suurin osa bändin marraskuussa julkaistavalta esikoispitkäsoitolta ja mukana oli muutama vanhempikin tuotos (Kaunista).

Minerva vaihtoi basistiaan tuossa kesän lopulla ja ihan hyvin tuntui tämä uusikin basisti istuvan joukkoon. Tosin basso (tai joku muu) särki paikkapaikoin häiritsevän paljon, mutta koska kokonaisuus oli kaikenkaikkiaan kiva, jää moinen pikkuseikka loppupeleissä vaille huomiota. Jos tähän pakettiin jotain vielä kaipaa niin se on taustalaulu ja vastaavat elementit, nyt ne tuntuivat puuttuvan lähes kokonaan (tai ainakaan niitä ei kuulunut).

Summa summarum. Tämän keikan perusteella lisään molempien bändien pitkäsoitot ostoslistaani, mutta täysin varauksetta en kummallekaan bändille megasuosiota allekirjoita. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta. Ehkäpä ensi kerralla allekirjoittanutkin on hieman pirteämpi ja havainnoi asioita tarkemmin...

Katriina Kymäläinen, kuvat Ilkka Valpasvuo