Pilgrim Speakeasy - psykedeelinen funk-rock-alus

Itäisen Suomen metsissä asustelevan skotin luotsaama yhdenmiehen psykedeelinen funk-rock-alus on julkaissut jo kuusi albumia.

Pilgrim Speakeasy on useimmille tuntematon yhtye. Niin se oli täälläkin, kunnes "A Ruff Guide To..." -niminen levy ilmestyi toimitukseen. Melkein 80-minuuttiselta albumilta paljastui vastustamaton musiikillinen näkemys, jossa tyylilajit eivät muodosta kynnyskysymyksiä, vaan elävät sovussa rinnakkain ja päällekkäin.

Nopeasti vuoden mielenkiintoisimpien julkaisujen joukkoon noussut albumi osoittautui hieman yllättäen Pilgrim Speakeasyn jo kuudenneksi albumiksi. Miten näin herkullinen ja groovaava yhdistelmä psykedeelistä rockia, funkia ja elektronisia biittejä on mahtanut kulkea ohi? Ihmetystä lisäsi se, että Pilgrim Speakeasy, skotlantilaisuudestaan huolimatta, näytti asettuneen itäiseen Suomeen asumaan.

Desibeli.net otti yhteyttä Pilgrim Speakeasyyn selvittääkseen, mistä on kyse. Haastatteluun vastasi Roger, jonka yhdenmiehenprojektista tässä on kyse. Kaikki alkoi vuonna 1998, jolloin Rogerilla oli liveyhtye Pilgrim Speakeasy and the Playthings, joka soitteli keikkoja Lontoon ympäristössä.

Terve Roger, mikä on Pilgrim Speakeasy?

- Selvittelen sitä edelleen!

Onko sinulla jotain aiempia yhtyeitä, joista meidän pitäisi tietää?

- Olen soittanut kitaraa muutamissa eri yhtyeissä Skotlannissa ja Newcastlessa ennen kuin perustin Pilgrim Speakeasyn.

Olet julkaissut levyjä vuodesta 1999, jolloin esikoinen Jams For Lambs ilmestyi, eli musiikki on ollut osa elämääsi pitkän aikaa. Miksi ryhdyit tekemään musiikkia?

- Minulla on ollut kiintymys musiikkiin varhaisesta iästä. Pikkupoikana muistan kuunnelleeni Iso-Britanniassa esillä olleita bändejä - The Specialsia, Madnessiä, The Policea, The Boomtown Ratsiä ja Queeniä, joka tarjosi lapsen mielikuvitukselle paljon. Teimme veljeni kanssa musiikkia ja nauhoitimme kaseteille laulujamme ollessamme todella pieniä – pahvilaatikoita ja akustinen kitara! Mielessäni oli aina säveliä ja laulujen tunnelmia... on ollut luonnollista yrittää puristaa niitä muotoon ja saattaa maailmaan.

Julkaisemasi musiikki on varsin eklektinen sekoitus eri tyylejä. Ainoa yhdistävä tekijä lienee, että musiikkisi on tavalla tai toisella psykedeelistä. Onko kyseessä sattuma?

- Suunniteltua se ei ole. Yritän olla pakottamatta asioita. Ajoittain ideat konkretisoituvat eri tavalla kuin olin kuvitellut, joskus se on ok, joskus se vaatii hieman mukauttamista. Siitä tulee luova haaste. Olen hyvin itsekriittinen, joten jos biisi ei ole oikean laatuinen tai etene oikealla tavalla, kokeilen jotain muuta. Kun laulu on saanut hieman muotoa ja voin nähdä sen mahdollisuudet, käännän sen tarkoituksenmukaisimmalta vaikuttavaan suuntaan. Tähän liittyy usein paljon kokeilemista. Suunnittelen oikeastaan vain jonkin tunteen tai hetken saattamista musiikkiin.

Tuleeko jokseenkin uniikilta tuntuvasta tyylien sekoituksesta muodostuva tyylisi luonnostaan?

- Eri tyylit ovat tihkuneet uumeniini aikojen saatossa... ehkä meillä on kiintymys tietyn tyyppiseen musiikkiin, koska löydämme siitä itseämme. Jossain määrin se heijastaa sitä, mitä me olemme tai mitä me tunnemme, tai se näyttää meille kuinka voi tuntea.

- En ajattele eri tyylejä, kun teen musiikkia. Minulla kaikki sekoittuu luonnollisesti. Siksi on vaikea ymmärtää, kun joku kuvailee musiikkiani oudoksi tai vieraaksi – minusta se tuntuu täysin normaalilta!

- Johonkin pisteeseen asti se tulee luonnostaan. Yleensä musiikki pursuaa ulos ja minun täytyy sovittaa, muokata ja antaa sille muoto – silloin se voi muodostua työlääksi, mutta se on silti luovaa.

Olet julkaissut paljon materiaalia: kuudesta albumistasi ainakin kolme viimeistä (A Ruff Guiden lisäksi tupla-levy Anarchitecture sekä Moon Emperor) ovat todella mainioita ja yhtenäisiä. Mistä luovuus kumpuaa?

- En osaa sanoa varmasti. Musiikki on ainutkertainen taidemuoto, koska sillä voi välittää erilaisia ärsykkeitä samaan aikaan. Teksteissä käsitteiden tuntu seuraa merkitystä kuin runoudessa, rytmi välittää liikettä ja melodia sisältää tunteen. Näiden yhteistyön havaitseminen voi olla voimakas hetki. Olenkin hieman addiktoitunut metsästämään tällaisia hetkiä musiikkia tehdessäni. Ja ehkä energiakentässäni on ikuisesti selvittämätöntä kitkaa, jonka täytyy paeta jollain tavalla!

Teet musiikkisi yksin. Oletko saanut musiikillista koulutusta?

- Olen itseoppinut ja seikkailuhenkinen. Etsin jatkuvasti uusia soittimia käyttööni.

Oletko yrittänyt saada ketään julkaisemaan materiaaliasi?

- En oikeastaan ole mitenkään suuremmin tehnyt itseäni tykö. Tämä on ensimmäinen kerta hetkeen, kun olen tarpeeksi asettunut voidakseni luoda musiikillista perustaa ja se nyt sattuu tapahtumaan itäisessä Suomessa. Aika menee luodessa ja tuottaessa eikä täällä metsissä ole kovin paljon musiikkiteollisuuden tekijöitä!

- Mutta kuten useimmat musiikintekijät olen kiinnostunut uusien korvien tavoittamisesta, joten jos joku tahtoo auttaa musiikkini levittämisessä, ei minulla ole mitään sitä vastaan.

Tekstisi ovat poliittisia ja mystisiä, käytät Bill Hicks -sampleja ja laulat ulkomaalaisuudesta monien muiden asioiden ohella. Haluatko sanoa jotakin, vai ovatko tekstit vain jotakin, jota tarvitaan lauluun?

- Voisi sanoa, että kaikki on mystistä kunnes sen ymmärtää, mutta tuntemattoman läsnäolo antaa asioihin hyvän perspektiivin. En halua olla poliittiinen, mutta kun poliitikka vaikuttaa melkein kaikkiin elämän osa-alueisiin, on vaikeaa olla olematta. En ole puoluellinen, mutta tiedostan että politiikkaa hallitsee talous ja että meistä on tullut sen orjia.

- Minulle sanottiin, että tekstini käsittelevät asioita, jotka ihmiset tietävät, mutta joista he eivät syystä tai toisesta puhu.

- Minulle tekstit ovat mahdollisuus välittää ideoita. Joskus petyn hieman siihen, ettei nykymusiikissa sanota enempää. Planeetallamme ei ole koskaan ollut niin paljon hätää kuin nyt. Maailma on muuttunut niin paljon 30 vuodessa. Elämme tietokoneiden aikaa, internet on levinnyt joka puolelle, maailmaa hallitsee globaali kuluttajakapitalismi ja urbanisaatio, ja se uhkaa kulttuureja ja luonnollisia elinympäristöjä. Näemme luonnon pelkkänä resurssina eikä mikään viittaa asiantilan muuttumiseen. Siinä on paljon sulateltavaa.

- Olisi hyvä kuulla enemmän ajatuksia siitä, mitä ajattelemme maailmasta ja millaisessa ympäristössä me tahdomme elää. Markkinatalous on tunkeutunut elämään ja taiteeseen niin pitkälle, että pääasiallinen ehto minkä tahansa toteuttamiselle on sen taloudellinen elinkelpoisuus. Tämä koskee myös ajatuksia. Epäsuorasti tai tahallisesti se toimii sensuurina, joka kohdistuu taloudellisesti vähemmän tuottaviin taiteenlajeihin.

- On niin paljon vaiettuja asioita, kuten ero demokratian ja kapitalismin nykyisen version välillä, jossa varakkaammilla on enemmän vaikutusvaltaa kuin vähemmän varakkailla yksilöillä – riippumatta siitä, miten varakkaat varallisuutensa ovat hankkineet. Samalla heillä ei ole ylimääräisiä velvotteita suhteessa yhteisöön huolimatta ylimääräisestä vaikutusvallasta, mikä on demokratian vastaista.

- Jotkut lauluistani heijastavat mielipiteitä, joiden mukaan luonnon uudelleenintegroiminen moderniin elämään voisi tarjota ratkaisuja osaan näistä kysymyksistä. Se voi joistakin kuulostaa hieman äärimmäiseltä, mutta en usko sen välittyvän sillä tavalla musiikista. Kirjoitan vain asioista joista olen kiinnostunut, joihin intohimoni kohdistuvat.

- Joitain asioita on vaikea laittaa lauluihin. Vaaditaan taitoa luoda tekstisisältöä, joka palvelee kappaleita parhaalla mahdollisella tavalla ilman, että itse kuulostaa osalliselta tai asia liian raskaalta – että osaa yksinkertaistaa ilman että menettää painotuksia ja merkityksiä. Jonain päivänä kirjoitan kirjan!

- Mutta ehkä seuraava levyni on rantabile-albumi... Summer Sizzlers!

Millaista musiikkia kuuntelet?

- Pidän hyvin monenlaisesta musiikista, eklektisestä tavarasta, kaikesta missä on hyvä groove. Omaperäisyys eri muodoissaan kiehtoo, rakastan myös rytmi- ja juurimusiikkia sekä kuulla melodioita niiden kantamien tunteiden takia. Nautin lyyrisestä puolesta ja pidän jos musiikilla on jokin mielenkiintoinen tekstillinen konteksti. On hieno kuulla artisteja, jotka osaavat tuoda aiheita julkisen keskustelun piiriin. Se on vaikeaa tehdä hyvin, ehkä se siksi on paras tehdä huumorilla!

Vertasin uusinta albumiasi A Ruff Guide To...:a mm. Primal Screamiin, Super Furry Animalsiin ja Gonjasufiin. Olet varmasti tutustunut ainakin ensimmäisiin. Minkälaisista artisteista olet saanut vaikutteita?

- Pidän Super Furry Animalsien töistä hyvin paljon, myös Primal Screamin. Kiitos Gonjasufiin tutustuttamisesta! Yhtye, joka vaikutti minuun aiemmin - ja yhä vaikuttaa - on Parliament / Funkadelic. Heissä ruumiillistui niin monia tyylejä ja laatuja, ja heillä oli niin paljon loistavia soittajia! Kuullessani Standing On The Verge Of Getting It Onin ensimmäistä kertaa se osui kuin nyrkki silmään: valtava rytmi, valtavat lauluharmoniat, kirkuvia kitaroita, perkussioita ja massiiviset urut... erittäin monivivahteinen ryhmä.

- Mutta vaikutteita on saanut niin paljon. Nykyisin teen musiikkia autopilotti päällä, en juurikaan ole kosketuksissa ulkopuolisiin juttuihin. Tietysti kaikesta tietoisuuteeni yltäneestä on jälkiä musiikissani. On kiehtovaa ryhtyä äänittämään musiikkia, kun alkuun ei ole kuin yksi elementti - melodia, rytmi tai bassokuvio – josta lähteä ja katsoa mihin se johtaa.

Olenko väärässä, jos oletan sinun kuunnelleen paljon 60- ja 70-luvun (brittiläistä) psykedeliaa, mutta myös jamaikalaista ja afroamerikkalaista musiikkia sekä modernia popmusiikkia?

- En oikeastaan ole kuunnellut hirveän paljon brittipsykedeliaa. Olen vähemmän kiinnostunut psykedelian musiikillisesta perinteestä kuin käsitteestä itsestään. Psykedelian yhteys ikuiseen sekä abstrakti käsitys ikuisesta on se, mikä psykedeliassa kiinnostaa. Aldous Huxleyn kirja Tajunnan ovet (Like, 2009; alkuteos The Doors Of Perception) vaikutti minuun kovasti ja korosti kuinka vähän me todellisuudessa tiedämme itsestämme ja kuinka pitkälle olemme kulkeneet yhteen materialistiseen suuntaan muunlaisten ymmärrysten kustannuksella.

- Mutta muuten olet kyllä täysin oikeassa. Lee Perry, The Upsetters, Peter Tosh jne. Rakastan 70-luvun soulia ja funkia, Sly and the Family Stone, Isaac Hayes, Betty Davis ja Dr.John, luonnollisesti myös Parliament and Funkadelic - täältä tulee todennäköisesti osa psykedeelisistä elementeistä. Tietysti Parliamentin jälkeiset: George Clinton, koska hän kehitti digitaalisen ajan funkin ja Gil Scott-Heron, koska hän muunsi yhteiskunnallisen runouden rapin siemeniksi. Musiikillisesti nautin enemmän funkpohjaisesta hip hopista, kuten Dr. Drestä ja hänen massiivisesta bassosoundistaan, tuoreemmista Outkastista. Lyyrisesti pidän Saul Williamsin kaltaisesta runollisesta ja erikoislaatuisesta tavarasta - koska olen Britanniasta enkä ole koskaan omistanut asetta!

- Afrikalla on niin paljon tarjota: Fela Kuti oli yksi suurimmista, niin raakaa mutta hienostunutta, kaunista ja sielukasta musiikkia, jolla on asiaa. Olen senegalilaisen musiikin ystävä, koska maassa on niin paljon vaihtelua: Cheikh Lo, Ismael Lo ja Baaba Maal. Myös The Indestructible Beat of Soweto -kokoelmat sisältävät paljon loistokamaa. Olen viehtynyt kolumbialaiseen musiikkiin, kuten vanhoihin Joe Arroyoon ja Fruco Y Sus Tesosiin, joissa on puhdasta elämäniloa ja loistokasta muusikkoutta. Myös Meksikon Cafe Tacuba viehättää monimuotoisuutensa takia. Kap Verdestä tulee hienoa musiikkia, esim. Fantcha ja Simentera, joissa yhdistyy aavemainen, mutta lempeä ja kevyesti melankolinen tunnelma. - Mitä popiin ja rockiin tulee lienee tarpeen mainita Morrissey ja Smiths sekä Jarvis Cocker ja Pulp – lähinnä hahmoina, sanoitustensa takia. Molemmat edustavat ja määrittelevät osaa brittiläisestä kulttuurista sekä yleismaailmallisempi tunteita niin ylevästi. Käytän huumoria valaistakseni synkkiä osuuksia teksteissäni ja juuri sitä arvostan Morrisseyssä ja Jarviksessa. On lisäksi niin paljon artisteja joita voisin mainita Nick Cavesta Captain Beefheartiin, The Prodigysta Portisheadiin ja Happy Mondaysista Princeen - jos pysytellään asteikon tunnetummalla puolella.

Asut itäisessä Suomessa. Se todennäköisesti eroaa asumisesta Skotlannissa ja Iso-Britanniassa. Onko se vaikuttanut sinuun millään tavalla?

- On paljon eroja ja paljon yhtäläisyyksiä. Skotlannin luonto on karumpi ja vaihtelevampi, Suomessa maisema on suunnilleen samanlainen suurimmassa osassa maata. Mutta Suomen koko on uskomaton, on hienoa tietää että Euroopassa vielä on tällaista erämaata. On vaikea lyödä laudalta kunnon suomalaista kesää, kesämökki on pyhä asia!

- Suomalaisilla ei tunnu olevan samanlaista angstia kuin skoteilla, jos jokin kalvaa härmäläistä se pidetään visusti sisällä. Molemmat ovat kuitenkin melko sitkeitä omilla tavoillaan, vaikka Skotlannissa (ja erityisesti Englannissa) ollaan syvemmällä urbaanissa kulttuurissa.

- Olen kuitenkin huomannut, että kommunikointi englannin- ja suomenkielisen välillä voi olla täynnä vaikeuksia ja väärinkäsityksiä – otan itseeni ainakin puolet viasta. Kielten erilaiset rakenteet kielivät hieman eri tavoin toimivasta logiikasta. On kuitenkin äärimmäisen kiehtovaa, että on olemassa kieli ja kulttuuri, joka eroaa niin paljon muista suurista kieliryhmistä sen ympärillä.

- Mutta on Suomessa oleskelu varmasti muuttanut minua, ainakin istutan kasvikseni myöhemmin. Välillä mökkihöperöys tuntuu iskevän. Talvet ovat vaativia, ihmiset hiljaisia, mutta yleisesti ottaen erittäin asiallisia ja luonto on kaunis. Kaipaan vuoria. Suomeen muuttamisen jälkeen on ollut hienoa nähdä kuinka kannustavia ihmisiä ovat olleet musiikkini kanssa. En odottanut löytäväni tällaista 200 kilometriä napapiiriltä.

Olet soittanut Suomessa keikkoja. Soolona vai yhtyeen kanssa?

- Minulla on tällä hetkellä kolmihenkinen yhtye, joten laulut ovat riisuttuja verrattuna niiden albumiversioihin. Ulosanti on kulmikkaampaa ja raakaa, mutta meillä on hieno groove. Olemme soittaneet lähinnä paikallisesti, mutta etsimme keikkoja kauempaakin. En tunne Suomen livekenttää, joten olisi hienoa jos joku haluaisi auttaa keikkojen kanssa! Myös perkussiot, taustalaulajat, torvisektio ja syntikansoittajat ovat tervetulleita!

Tulevaisuus?

- Viime talvi oli liian kylmä äänittämiseen, joten toivon tulevan talven olevan otollisempi. Olen kiinnostunut vakiinnuttamaan live-yhtyeeni, koska se kuulostaa hyvältä eikä livenä soittamista voita mikään.

- Musiikki on aina ollut läheinen kumppani kaikesta muusta riippumatta, joten aion varmaankin jatkaa samaan malliin tulevaisuudessakin.

Haastattelu: Jani Ekblom
Kuvat: pilgrimspeakeasy.com