23.06.2011
Nummijärvi / Kauhajoki
Pidetty juhannusfestari polkaistiin käyntiin torstaina ennakkoillan merkeissä.
Kauhajoen Nummijärven kylän Nummirock on isännöinyt historiansa aikana mm. sellaisia bändejä kuin Iron Maiden, Slayer, Pantera ja Megadeth. 90-luvun lopussa kultaiset vuotensa elänyt tapahtuma luottaa nykyään kuitenkin enemmän miljöön ja yhteisöllisyyden vetovoimaan. Maalaishenkinen metallifestari järven rannalla onkin kerännyt uskollisia vakiokävijöitä ja jaksaa ihastuttaa joka vuosi uusia ensikertalaisia. Tuntuu, että Nummesta puhuttaessa ylistetäänkin aina sitä, millaisia ihmiset siellä olivat, ei sitä, millaisia bändit olivat. Löytyipä toissa vuonna leirinaapurista eräskin mies, jolle tuolloinen Nummirock oli järjestyksessään muistaakseni kolmastoista peräkkäinen ja sama pinkkiviittainen uros näytti pyörivän alueella tänäkin vuonna. Tarjosi muuten silloin toissa vuonna kaljankin, kiitokset siitä.
Nummirockin järjestää niinkin järkälemäinen taho kuin Nummijärven maamiesseura, joten ei ole ihme, että nykypäivän kilpailutilanteessa se ei enää pysty painimaan samassa sarjassa vaikkapa Tuskan ja Sonispheren kanssa. Festarin yleisömääräkin on tippunut huippuvuosien yli 30 000:sta kävijästä alle 15 000:een. Viime vuonna pääesiintyjiksi onnistuttiin kiinnittämään varsin kohtuulliset Venom ja Sepultura, mutta tänä vuonna lippuja jouduttiin yrittää myydä sellaisilla nimillä kuin Turisas, U.D.O. ja Voivod, jotka sinänsä ovat kovia nimiä, mutta eivät kuitenkaan Suomen festivaalikentillä enää kilpailukykyisiä headlinereita. Ehkäpä Nummirockin tulevaisuutena onkin painottuminen yhä enemmän kotimaisiin ja toivon mukaan vielä persoonallisempiin ja indiempiin nimiin, sillä edellisen vuoden tapaan tämäkään vuosi tuskin jäi voitolliseksi.
MyGrain avasi vahvasti
Nummirock alkoi muutama vuosi sitten järjestää alkuviikosta paikalle saapuvien iloksi jo torstaille festarilämmittelyjä ja nykyään torstain ennakkobileet ovatkin vakiintuneet kiinteäksi osaksi festivaalin ohjelmaa.
Ja mikäs sen parempaa kuin avata festari mojovalla yllätyksellä. Kello 20.30 lavalle noussut MyGrain oli (monen, monen muun esiintyjän tapaan) minulle pikaista Spotify-tsekkausta lukuunottamatta vieras nimi, mutta yhtye oli tapahtuman kärkeen kerrassaan vakuuttava. Energinen, tarkka ja tyylikäs ovat kaikki sopivia adjektiiveja kuvaamaan yhtyettä, eikä laulajaa tämän 2000-lukuisen tykityksen kärjessä sopinut käydä moittimaan yhtään mistään. Kun vielä miksauskin oli keikalla ilahduttavan selkeä ja väkeä eksynyt paikalle useita satoja, voidaan Nummirock 2011 todeta avatuksi onnistuneesti.
Tunnin tauon jälkeen esiintynyt kuopiolainen death/thrash-pioneeri Deathchain puolestaan pyrki energisen sijaan olemaan enemmänkin pelottava ja vakuuttava siinä oikein hyvin onnistuen. Nahat, niitit ja ilkeät eleet viestivät, että pahan asialla ollaan. Cthulhu-naamariin pukeutunut taustavokalisti tosin toi lavaesiintymiseen myös hieman humoristisen kulman, mutta päähuomion tässäkin asiassa vei vaikuttavuus: Suurten Muinaisten ylipappi päästeli taustadööttäystä kehiin sellaisella ultraäänellä, että jokin ylimääräinen läppä tai viemärikanava miehen kurkussa täytyi olla. Huuto-osastolla Deathchain ei muutenkaan ollut turhan vaatimaton, sillä mikrofoneja oli lavalla yhteensä viiden ukon edessä. Varma ja valmis esitys, vaikka ainakaan biisejä tuntematta se ei aivan festarin parhaimpien joukkoon yltänytkään.
Sydäntä lämmittävän vittumainen
Lämmittelyillan pääesiintyjäksi oli siis valittu Ajattara, tuo suomenkielisistä yhtyeistä ilkein. Ex-Amorphis-mies Pasi Koskisen, alias Itse Ruoja Suruntuojan, luotsaaman kokoonpanon toimitus olikin jälleen tutun rujo, ehdoton ja epäkohtelias. Tästä kuvausaitiossa majaillut allekirjoittanutkin sai taatun osoituksen jo yhtyeen marssiessa lavalle, kun sain eturivin päälle paiskotusta sianverestä suurimmat sutsisatsit naamalleni. Jos Deathchain onnistui pieniä Cthulhu-viboja lukuun ottamatta pitämään ilkeilyn poissa komediasta, ei Ajattaran kohdalla ollut todellakaan pelkoa siitä, että pahistelulle naureskeltaisiin. Yhtyeen biisimateriaalikin toimi junttaavuudessaan festariyleisöön mainiosti ja viimeistään setin päättänyt Kunnes taivas meidät erottaa räjäytti potin. Siinäpä vasta täydellinen metallikappale.
Tämän sydäntä lämmittävän vittumaisen esityksen jälkeen oli mukava painua viettämään sateista loppuiltaa leirintäalueelle, joka todella on viihtyisyydessään vertaansa mailla. Hiekkapohjaisessa, metsäisessä maastossa yli 20 kilometrin päässä lähimmästä taajamasta on auttamatta keskivertoa festarileirintää tunnelmallisempaa lyödä grilli tulille ja jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä. Satoi tai paistoi. Loppuiltaa tosin varjosti epäilys Turmion Kätilöiden seuraavan päivän keikasta, jonka väitettiin peruuntuneen basisti Master Batesin sydäninfarktioireiden perusteella. TK:n tyylin tuntien pidin kuitenkin aluksi koko hommaa täytenä vitsinä.
Tästä Nummirockin perjantaihin.
Tästä lauantaihin.
Teksti ja kuvat: Jarmo Panula
