Jello Biafra And The Guantanamo School Of Medicine (USA) ym.

Sedät jaksaa heilua featuring Terveet Kädet, Radiopuhelimet ja Jello Biafra.

Huhheijaa hellettä je herkkua! Ei olisi kyllä parempaa lämmittelijäkaksikkoa voinut kehittää keskiviikon Tampereen Klubin keikalle, jossa legendaarisen Dead Kennedysin nokkamies Jello Biafra pyyhki lattian nykyisen bändinsä Guantanamo School Of Medicinen kanssa. Tietä raivaamaan oli nimittäin kiinnitetty kaksi kotimaan parasta bändiä omalla sarallaan, lähes yhtä legendaarinen hardcore-legenda Terveet Kädet sekä kotimaisen punkimman vinorockin ehdoton yksinkulkija Radiopuhelimet. Vaikka mikään akteista ei pidä sisällään mitään nuoria kolleja, ei yksikään ole missään mielessä nostalgia-akti. Kaikkien tuoreempi materiaali on yhtä olennaista kuin vuosikymmenien takaiset teot.

Terveiden Käsien keikasta voisi sanoa paljon negatiivisia asioita. Kaikki biisit kuulostivat livenä yhdeltä ja samalta, Läjän poissaoleva mumina lavan takalaidasta loi hiukan etäisen vaikutelman, jengiä ei oikein saatu innostettua mukaan vaikka kyse on sentään hardcoresta. Siltikin yhtyeen soitto oli sen verran tiukkaa että yhtye olisi ehkä ansainnut riehakkaamman vastaanoton. Toki kello oli vasta yhdeksän kun keikka alkoi ja porukka selkeästi latasi itseään illan pääesiintyjää varten. Kyllä hoocee-keikka aina silti sen lavanedusliikkeen vaatisi... TK:n keikkaa muihin illan akteihin verrattaessa huomasi kuinka paljon se yleisönsä haltuun ottava showmies siinä keulilla oikeasti tekee, sillä illan muut solistit pistivät itsensä viimeisen päälle peliin.

Mitään muuta ei toki sopinut odottaakaan oululaisen Radiopuhelimien shamanistiselta solistilta J.A. Mäeltä, joka hyökkäsi yleisöön jo noin neljäntenä soineen Jäätie -kappaleen tahdeissa. Puhelimet pisti oikeastaan kekkerit kunnolla käyntiin, sillä yhtye tuntuu vuosi vuodelta onnistuvan pitämään yllä live-hurmionsa. Viime yönä näki Mäen jo surffailemassa yleisön käsivarsien päällä, sen jälkeen vedetty Varmaa hapuilua oli sitten jo sellainen arkunnaula että meikäläisenkin väsynyt kroppa alkoi käynnistyä kunnolla. Raatikaisen, Annusen, Mällisen ja Katzin tinkimätön jyräjunnaus svengaa raskaudestaan huolimatta ja Mäen mikkipurkaukset hakevat vertaansa. Radiopuhelimet vuosimallia 2011 on kotimaan ehdottomasti kovimpia live-akteja ja nämäkin herrat ovat veuhtoneet jo sentään neljännesvuosisadan. Tehkää perässä!

Silti Jello pisti paremmaksi. Vuonna 2009 debyyttinsä julkaissut Jello Biafra And The Guantanamo School Of Medicine valtasi lavan täpötäyteen ahtautuneen Klubin verhojen takana, jotka lopulta aukesivat paljastaen veriseen teurastajan takkiin ja kumihanskoihin sonnustautuneen Jellon ja nelihenkisen yhtyeen. Kitaristien Ralph Spight ja Kimo Ball, basisti Andrew Weissin ja velipoikansa Jon Weissin rumpaloinnin luoma soitto oli kipakkaa ja vauhdikasta, eikä Jelloa paljon ikä lavalla hidastanut. Minkäänlaista väsyneisyyttä ei ollut havaittavissa palavapuheisessa hardcore-saarnaajassa eikä ajankohtaiset ja Yhdysvaltojen tilaa kritisoivat välispiikitkään kasvaneet itse tarkoitukseksi vaan pohjustivat vain seuraavaa biisiä.

Tottakai jengi oli paikalla eniten legendaaristen DK-rallien takia eikä joutunut pettymään. California über Alles, ensimmäiseen(!) encoreen säästetyt Too Drunk To Fuck ja Holiday In Campodia ja niin edelleen kuultiin kiitettävän intensiivisinä purkauksina. Silti yhtä olennaista oli uuden bändin kanssa tehty materiaali - joku Dot Com Monte Carlo ei juuri vanhoille hiteille hävinnyt. Yhtyeen keskittyessä soittamaan Jello riehui, lauloi, piti palopuheita ja vähensi vaatetustaan. Teurastaja-asun alta löytyi amerikan lippu paitana, sitten vielä t-paitaa ja lopulta karvainen ylävartalo nähtiin surffaamassa yleisön käsivarsilla, milloin mikin kanssa milloin ilman. Ja jengihän oli aivan pähkinöinä, mikä oli oikeus ja kohtuus. Herroilla oli munaa lähteä soittamaan Too Drunk To Fuckin ja Cambodian jälkeen vielä toista encorea uusilla biiseillä ja itse joutui myöntämään Jellon kunnon kantavan paremmin - ovesta poistuessa mies jäi jatkamaan I Won´t Give Upin hoilaamista, jonka sanoma oli helppo uskoa. Vuoden ehdottomia live-kliimakseja. Vote for Jello!

Höpötys ja kuvamateriaali: Ilkka Valpasvuo