11.05.2011
Moni-ilmeisen yhtyeen musiikissa kuuluu perinteet, mutta niidenkin varjosta maailmaa katsotaan hyvin vinksahtaneesta perspektiivistä.
Etelä-Pohjanmaalta Jyväskylään on käynyt Siskot-yhtyeen muutaman vuoden ikään ehtinyt tie. Kvartetin vinoa rockausta on parin pikkujulkaisun jälkeen saatu myös albumimuodossa, eikä Ilkimys-nimeä totteleva kuriton ja ilkikurinen debyyttipitkäsoitto ole lainkaan hassumpi tapaus. Hassu kylläkin, etenkin sen onnistuessa tasapanoilemaan melko omintakeisesti suomenkielisen rockmusiikin suurnimien tarjoaman perinteen sekä aina yhtä ajankohtaisen vinoilun ristivedossa.
Siskot perustettiin omien laulujen tekemisen tarpeesta vuonna 2008 Kortesjärven nuorisoseuran kellarissa. Alussa kaksi-, myöhemmin kolmemiehinen yhtye soitti arvaamattomasti ja rämisten. Siskojen ensimmäisistä versioista mukana on enää laulaja-kitaristi Ville. Myös basisti Mikko liittyi Siskoihin Kortesjärvellä, vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen. Kesällä 2010 kaksikko karisti entisen jääkäripitäjän tomut kintuistaan ja suuntasivat Jyväskylään, jossa yhtyeeseen liittyivät rumpali Dave sekä kitaristi Joni.
Yhtyeen monipuoliseen sointiin voi pitää osasyyllisenä sen jäsenten menneisyyttä. Rumpali Dave on taustaltaan hardcore- ja punkmiehiä, jolle uudenlaisen yhtyeen myötä tutuksi ovat tulleet uudet työskentely- ja soittotavat. Joni on soitellut kaikenlaista big band -musiikista blackmetalliin ja avantgardistiseen elektronimusiikkiin, kun taas Mikko on aina kulkenut popin vasenta laitaa. Myös Villen kasettinuoruudesta ja Nirvanantuoksuisesta teinibändistäkin on jäänyt jälkiä.
Lähtökohtien ollessa tällaisia, ei ole ihme että Ilkimys on musiikillisesti monipuolinen levy. Tarjolla on mm. piiskaavia komppeja ja vauhtia (Täyttäkää maa ja ahdistukaa), akustisen näppäilyn ja kevytrockin liittoja (Setä), jazzahtavia etelämaansiivuja (Saariston lapset), ahdistuneen kiivasta alternativerockia (Peter von Bagh esittelee elokuvan), kauniin rauhallisia tunnelmointeja (Kaks jotain Kaarinaa) ja kaikkien näiden yhdistelmiä. Eivätkä erilaiset biisit edes heijastele yhtyeen jäsenten erilaista osaamista, koska biisintekijöiksi on merkitty koko yhtye.
"Monesti jollakulla on jonkinmoinen biisirunko, johon muut lisäilevät tyylitajunsa mukaan osuuksiaan. Toisinaan materiaalia kertyy jonkun tuoman idean ympärille. Nyt juuri olemme soitelleet yhtäkin biisiä, joka pohjautuu Villen soittamaan kuvioon, josta sitten kevyellä treenisjammailulla kehkeytyi kokonainen biisi", Joni selventää.
Mikon mukaan biisin runko syntyy usein yhdeltä istumalta, mutta lopullinen versio voi hakea muotoaan kauankin. Jotkin yhtyeen kappaleista ovat muovautuneet pitkän evoluution tuloksena ja joistain biiseistä on sen sen takia useampia versioita. "Levyn näkemys on vain yksi", Joni sanoo.
Luontevin lopputulos syntyy, jos Villellä on jokseenkin valmis teksti ja jokin musiikillinen lähtökohta, jota yhtye voi jalostaa pitkällekin. Aina ei kannata valita yksinkertaisinta reittiä: "Vanhana progepieruna tykkään haastaa itseni. Kuinka vähäisistä aineksista biisin voi saada kasaan?", Mikko kysyy ja vastaa: "Täyttäkää maan riffit ja "riffit" koostuvat yhteensä neljästä sävelestä. Ne polveilevat popteokset jäävät toistaiseksi pöytälaatikkoon."
Väitän, että Ilkimyksellä on debyyttipitkäsoitolle tyypillistä vaihtelua ja poukkoilua, kuin kyseessä olisi siihenastisen uran best of ja pöytälaatikot olisi tarvetta varten tyhjätty biiseistä. Mikko sanoo odottaneensa mielenkiinnolla, kuinka kokonaisuus kuulijoille välittyy:
"Jos olisimme kasanneet levyn "best of" -ajattelulla, mukana olisi todennäköisesti enemmän biisejä aiemmilta levyiltä. Mutta koska Pyhähkö jysäyskin oli lähinnä olosuhteiden pakosta CD-R:nä julkaistu kokonaistaideteos kuin demo sen hetken timanttibiiseistä, ei sen osasuorituksia raaski kauheasti irrottaa alkuperäisestä kontekstistaan vain sen takia että ne on hyviä biisejä".
Pyhähkö jysäys sekä Kukaties kuka nai kenet, yhtyeen aiemmat pienjulkaisut, eivät juuri samoja biisejä sisällä. Pyhähkön jysäyksen pisin raita Piru on kuitenkin löytänyt tiensä hieman uudessa muodossa myös Ilkimykselle, koska se "muuttui nykyisen kokoonpanon käsittelyssä niin ratkaisevasti parempaan suuntaan", kertoo Mikko. Mutta muuten yhtyeellä ei ole ollut tarvetta käyttää vanhoja biisejään, osin koska esitystapa on yhtä olennainen kuin itse biisit: "Porukka on soitannollisesti vähän liian taitava kanavoidakseen sitä kulmikkuutta", Mikko selventää. "Pengotaan arkistoja enemmän sitten kun ideat loppuu."
Ilkimyksen kohdalla penkomista ei tarvinnut harjoittaa, vaan kokonaisuus syntyi kuin itsestään. "Siinä vaiheessa kun uusia biisejä alkoi olla enemmän, alettiin miettiä mitä levyltä vielä puuttuu. Esim. loppupuolelle kokeiltiin pariakin eri rymistelybiisiä. Mutta sitten kun Ville esitteli sen suvantolaulunsa, palaset loksahti paikoilleen tosi kivasti. Mutta eihän näitä lopullisia biisejä olisi levylle tullut, jos ne eivät tuntuisi maailman parhailta, eli tavallaan tuo best of -aatos pitääkin kutinsa", Mikko summaa.
Ville kuittaa levyn tyylillisen vaihtelun sillä, että yhteen jäsenet ovat seikkailijoita, mutta Mikko muistuttaa, että ilmeisin selitys monipuolisuudelle on se, että Siskoissa on kolme biisintekijää. "Vaikka tyyleissä löytyy vaihtelua, etenee levy tosi loogisesti", Mikko sanoo. "Jos rönsyillään sinne tänne, niin biisijärjestyksen merkitys luonnollisesti korostuu. Mikollahan on pakkomielle settilistoihin ja biisijärjestyksiin. On mullakin kieltämättä pieni pinttymä", Ville jatkaa.
Rönsyilyn jatkuvuudesta Siskojen julkaisuilla ei ole varmuutta. Jonin mukaan tyylien kirjo on tuntunut tulevan melko luonnostaan, eikä rönsyilykään välttämättä johdu biisintekijöiden runsaudesta: "Kaikilla on kuitenkin kaikenmoisia biisejä, joista on sitten tullut omanlaisiaan", hän tuumaa. "Totta, totta... Kyllähän kitarasta irtoaa ihan erilaisia sointuja, jos on syönyt aamulla ohra- eikä kaurapuuroa", Mikko sanoo.
Siskot tekee joskus kyllä sen yhden biisin levynkin, ainakin jos asia on Mikosta kiinni. Ei ehkä kuitenkaan ihan heti: "Uusia biisejä on kertynyt jo ihan mukavasti, mutta vielä on paha arvioida millainen kokonaisuus seuraavasta albumista tulee. Jokin linjakkuus on ainakin puheen asteella ollut, todennäköisesti teemme ensin biisejä joista sitten valkkaamme keskenään toimivan kimpun."
Jos Ilkimys musiikillisesti on monipuolinen ja mielenkiintoinen, on se tekstillisesti todella kiehtova: vähän outo ja vähintään vino sekä paikoin hyvinkin hauska. Enemmän proosalliseen tarinankerrontaan kuin lyyriseen kikkailuun luottava yhtye on merkinnyt myös tekstit kaikkien nimiin, vaikka ne pääosin ovat Villen ja Mikon yhteisiä tuotoksia. Poikkeuksiakin on: esimerkiksi Kerhotäti on Villen Jonin alkuperäisestä tekstistä muokkaama, Apeat jarrut taas Jonin ja Mikon tuotoksia.
"Yleensä minä teen pohjatekstin ja lähetän sen Mikolle mikäli jotain tuntuu uupuvan. Yhdessä me sitten muovailemme sen loppuun. Tulevissa kappaleissa on sellaisiakin tarinoita jotka on kehitelty treenikämpän melussa", Ville kertoo.
Mikko sanoo ettei kovin mielellään tuo näytille valmiita tekstejä, vaan tarjoaa ennemmin Villelle ideoita, joista hän voisi innostua, tai heittelee yksittäisiä säkeitä sinne mistä niitä puuttuu. "Tärkeintä on että laulaja on sinut sen kanssa mitä laulaa. Mutta jos teksti ei soi tai siinä ei oo mitään järkeä, niin kyllä mä aika hanakastikin oon sitä muuttamassa."
Että tarjolla on laululyriikan sijaan proosallisempia tarinoita, ei ole mikään ohjelmajulistus. Ville sanoo tehneensä ennen Siskoja abstraktimpia tekstejä ja joissain vaiheessa hän vieraantui tyylistä lähes tyystin. "Tarinallisempi muoto alkoi tuntumaan varsin relevantilta ja ominaiselta, vähän kuin paluu juurille. Poikasesta saakka olen kuullut ja lukenut paljon tarinoita, kai tää on osa sitä jatkumoa. Proosaa olen muutenkin kirjoittanut ja silläkin on varmasti oma vaikutuksensa", hän kertoo.
Arvioissa Siskojen musiikillista antia on verrattu varsinkin Tuomari Nurmioon ja Kauko Röyhkään. Ainakin Ville myöntää auliisti näiden herrojen vaikutuksen: "Nurmio, Röyhkä ja Tom Waits ovat mulle ne suurimmat vaikuttajat. Viime aikoina Se on tehnyt suuren vaikutuksen Banaaniconga-levyllään. Briljanttia!"
Nurmio, ja etenkin hänen kulmikkaat biisinsä, ovat läheisiä myös Jonille. Muuten kitaristin on vaikea sanoa mitään yksittäisiä artisteja tai bändejä vaikutteikseen: "Avantgardistien kulmikkuus ja riitasoinnit viehättävät, mutta myös jazzareiden laajat sointurakenteet. Nämä ovat varmaan kaksi eniten tyyliin vaikuttanutta tekijää. Kun liityin Siskoihin, muuttui monien biisien soinnut sävelrikkaammiksi."
Daven suurimmat innoituksen lähteet ovat ei niin kovin yllättäen punkin, hardcoren sekä amerikkalaisen kansanmusiikin puolella. Tämän johdosta Siskojen tempo on noussut: "Ilkimys tehtiin "punk-mentaliteetilla": väsättiin koko albumi kahdessa päivässä eikä tungettu botoxia huuliin. Luomu on kaunista", hän sanoo. Myös Davea viehättää jazz sekä eurooppalainen kansanmusiikki: "Oon ammentanut viimeaikoina vaikutteita Siskot-rumpalointiin salakapakka-jatsista ja on Ilkimyksellä myös klezmeriä muutama tahti", hän kuittaa.
Mikko epäilee, etteivät yhtyeen jäsenet ole niin poikkitaiteellisia, mutta sanoo samalla ettei Siskoista ole pelkästään kaljanjuontiakaan tahdittamaan: "Väliinputoamisen riski voi tällä konseptilla olla, mutta itseä juuri sellaiset rajalla olevat jutut usein kiehtoo. Esim. Limonadi Elohopea on ollut itelle tosi merkittävä", hän sanoo.
Suomessa tuntuu olevan vahva vinon rockilmaisun perinne, suunta johon Siskotkin on kivutonta liittää. Esimerkiksi joensuulainen Eläin on vastikään julkaissut komean kakkoslevynsä, Sydän, sydän ja laulajansa Tuomas Skopa ovat osoittaneet vahvoja otteita aiemmin eikä vielä taaemmas historiassa kulkeminen kovin huonoille apajille sekään johda. Miksi näin on, siihen ei ole Siskoilla selkeää vastausta.
"Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että en edes osaisi tehdä mitään muuta. Minulle luonnollisin tapa katsoa ja käsitellä ympäröivää maailmaa on se, että katsoo tätä kaikkea vinohkosta persektiivistä", Ville kertoo. Joni hakee syitä maantieteestä: "Ehkä se on tämä itäinen kulttuuri, johon kuuluu pakkasensurkastamien aivojen huumorintaju. Neoklassismikin muovautui nimenomaan Venäjällä Shostakovitshin kautta kaikkein kieroimpiin postmoderneihin muotoihinsa."
Sellaisessa maailmassa, johon kuuluu olennaisesti levykaupat ja levylaarien plärääminen, syntyy moni ensivaikutelma levykansien perusteella. Ilkimys herättää huomiota myös tällä osa-alueella, hienoilla, Jouni Hakalahden piirtämillä kansillaan. "Ne antavat ihmisille ennakkoon mielikuvan millaisen väen keskellä liikutaan", Ville vihjailee.
Kuvituksen hengestä ja esimerkiksi siinä esiintyvistä hahmoista käytiin taiteilijan kanssa keskustelua: "Ohjeet olivat melko viittellisiä, mutta Jouni tajusi loppujen lopuksi pelottavan hyvin mistä on kysymys", Ville kertoo. Kansien hahmot ovat pitkälti samoja, joita seikkailee Ilkimyksen lauluissakin. "Sellaisina kuin Jouni on ne mielessään nähnyt", Mikko sanoo.
Voi ainakin sanoa, ettei levyä kannata kansiensa takia tuomita. Ja jos ei Ilkimys uppoa, lupailee yhtye täksi vuodeksi vielä uutta musiikkia, tarkemmin sanoen digitaalisellaista. "Hienosti sanottuna digital download on tulossa. Me ollaan nykyaikaisia", Dave sanoo ja kertoo olevansa tyytyväinen jo sävellettyyn materiaaliin.
Villen mukaan yhtyeen tulevaisuus näyttääkin hyvältä; Ilkimys oli yhden näköinen kokonaisuus, ja seuraavalla kerralla tarjolla on jotain erilaista. "Seikkailu jatkukoon", hän sanoo. Dave kertoo, että lähitulevaisuuteen liittyen on ollut puhetta kaikenlaisista "jännistä jutuista", mutta "me ollaan salamyhkäsiä", hän jatkaa. "Tehdään ilmeisesti monia juttuja joita oikeatkin bändit tekee", Mikko sanoo.
Kyllä Siskotkin kannattaa mieltää oikeaksi yhtyeeksi, esimerkiksi siksi että kaikista sen tekemisistä paistaa läpi vakaa varmuus. "Se tulee varmaankin siitä, että kaikki tulee luonnostaan", Ville sanoo, ja päättää haastattelun lähettämällä terveisiä: "Yrittäkää olla reippaita."
Teksti: Jani Ekblom
Kuvat: Ville Mattila
