Eläin – Itä-Suomimusiikkia monitulkintaisella vakavuudella

Eläin on kirpeän popin, innostavan punkin, kimuranttien kaahailujen ja kevytscifin puolelta koukkaavan yhteiskuntakritiikin onnistunut liitto.

Musiikkimediassa vallitsevat konsensustilat eivät aina kieli kirjoittajien laumasieluisuudesta. Joskus joku on kaikkien mielestä hyvää, koska se yksinkertaisesti on hyvää. Joensuulaisen Eläimen tuore 2000 Deluxe on otettu vastaan fanfaarein ja riemunkiljahduksin, sillä kyseessä on hiukan puun takaa tullut ja tarpeellinen läimäytys kotimaisen punkahtavan taiderockin ahavoituneille kasvoille.

Kirpeän popin, innostavan punkin, kimuranttien kaahailujen ja kevytscifin puolelta koukkaavan yhteiskuntakritiikin onnistunut liitto antoi Desibeli.netille aihetta tutustua nelikkoon tarkemmin. Kysymyksiimme vastaili koko orkesteri lukuun ottamatta rumpali Pekka Koskeloa, eli laulaja-kitaristi Timo Torvinen, sampleria ja syntetisaattoria hallinnoiva Janne Uusiniemi, sekä basisti Heikki Kuikka.

Milloin ja miksi Eläin on perustettu? Onko motiivi toimia yhä sama kuin alussa?

Kaikki: Eläin on perustettu vuonna 2007 Timon pyynnöstä. Jäsenistömme on nyt periaatteessa sama kuin kuin silloin, joskin Janne tuli kokonaisvaltaiseksi jäseneksi vuonna 2008 ja kitaristi Arttu Hirvonen lähti viime vuonna. Motiivi on koko ajan ollut sama: on pakko soittaa rokkia kun kaikki muu on pelkkää paskaa.

Yllättikö 2000 Deluxen saama avoimen positiivinen vastaanotto?

Heikki: Tiedettiin levyn valmistuessa, että siitä tulee hyvä. En kuitenkaan osannut odottaa näin mairittelevia arvosteluja. Toisaalta niitähän taitaa olla vasta muutama, joten katsotaan nyt mitä lopuissa sanotaan.

Timo: Tietenkin positiiviset arviot miellyttävät. Olen iloinen jos sanoma on mennyt perille.

Allekirjoittaneen korvaan albumi merkitsee huomattavaa edistysaskelta verrattuna viime vuonna julkaistuun debyyttipitkäsoittoon Eläin. Poikkesivatko tekoprosessit toisistaan? 2000 Deluxe kun tuntuu enemmän kokonaisuuttaan kohti suuntautuvalta, ei vain biisirykelmältä.

Heikki: Oma jälkiviisas mielipiteeni on samansuuntainen. Eka levy koostui greatest hits -tyyppisesti silloisista parhaista kappaleista, eikä kokonaisuus näin ollut ehjin mahdollinen.

Janne: Myös levyn tekeminen tapahtui tällä kertaa eri paikassa. Saimme olla keskenämme rauhassa, aikaakin oli enemmän.

Kuinka valmiina Eläin-biisi tulee treenikämpälle? Onko Eläin demokraattinen yksikkö vai määrääkö jonkun visio enemmän kuin jonkun?

Timo: Teen sanat ja soinnut ja käsken muiden soittaa mukana. Sanon mitä pitää tehdä missäkin kohdassa. Jätkät sitten tottelee tai ei. Viime aikoina kuitenkin vähemmän.

Heikki: Uuden levyn kappaleita koostettiin yhdessä selkeästi aiempaa enemmän. Käytännössä Timo todellakin tekee sanat ja huteran sointupohjan, jonka jälkeen minä korjaan sen ja sovittelen kaikkea mukaan. Niistä suurin osa karsitaan sitten pois.

Janne: Timolla on näennäinen valta. Timo käskee ja Heikki pakottaa.

Kutsuisin 2000 Deluxea teemalevyksi. Onko Eläimen musiikin perusyksikkö biisi vai albumi?

Timo: Sanoisin, että meidän perusyksikkö on joukko tietyn tyyppisiä kappaleita. Uusi levy koostuu muutamasta tällaisesta nipusta. Hyvät levyt ovat hyviä ilman yhtenäistä tarinaa tai teemaakin.

Heikki: Teemalevystä en tiedä. Kyllä 2000 Deluxe yhtenäinen paketti on.

2000 Deluxen tekstimaailmaa on luonnehdittu ”pehmeäksi scifiksi”. Voisiko tätä tarkentaa määreellä ”nostalginen”? Lauluissa seikkaillaan 1900-luvun lopun pelkojen parissa, agentit tulevat ja TV hypnotisoi, uhkakuvat ovat nykytilanteeseen verrattuna svengaavan selkeitä. Kaipaatteko tuota aikaa?

Timo: Osittain vanhentuneilla – ja siksi hiukan huvittavilla – uhkakuvilla voi myös kertoa nykyisyydestä. Kirjoitan tästä hetkestä käsin, en pyri nostalgiaan, pikemminkin yritän katsoa tulevaisuuteen. Joka tapauksessa sanoituksistani ainakin toistaiseksi puuttuvat selkeät ohjeet siitä, kuinka parempi maailma rakennetaan. Mutta olenkin vitun tyhmä rokkari enkä mikään poliitikko.

Heikki: Levyllä käsitellyt asiat ovat nykyisinkin ajankohtaisia ja vituillaan yhä edelleen. Joissain tapauksissa vielä huonommin. Eli varsinaisesta nostalgiasta ei mielestäni ole kyse.

Janne: Jos vuonna 2000 oli asiat päin vittua, niin mitä päin ne nyt on?

Uuden levyn teksteissä miellyttää suurten teemojen käsitteleminen pisteliäällä kepeydellä, joka ei kuitenkaan luisu rasittavaksi ironisuudeksi tai leikinlaskuksi. Genressänne tällaisen mukavuusalueen löytäminen on harvinaista. Mikä on suhteenne ironiaan? Kuinka tosissaan saa, uskaltaa ja pitää olla?

Timo: Kirjoitan aina tosissani, silloinkin kun pelleilen. Pyrin aina monitulkintaisuuteen, eikä ole edes oleellista olenko ”vakavissani”. Moniin kiinnostaviin kysymyksiin ei ole yksiselitteistä vastausta, joten niitä on käsiteltävä vähän kieroillen ja ironisesti.

Oletteko mielestänne punkbändi? Vai suomirock-? Vai?

Heikki: Emme kyllä mieti tämmöisiä. Itä-Suomimusiikkia!

Timo: Aika monta genreä saa jättää pois laskuista kun miettii peruskysymyksiä, kuten ”miten pitkä blastbeat-kohta saa olla kahden minuutin popkappaleessa”. Itse olisin punkkari, mutta en ole uskaltanut kysyä niiltä saanko liittyä seuraan.

Janne: Genrejä on olemassa kaksi: hyvä ja huono. Genremme on ”helvetin lujaa soittava livebändi”.

Eläimen soundissa on sävyjä aina Karkkiautomaatista The Replacementsiin, mutta ilmeisimmät suhteutuskohteet löytyvät kotimaisista haasteellisista paahtajista kuten Radiopuhelimet, YUP tai Sydän sydän. Näiden kuulijakuntaa voisi kuvitella Eläimenkin työstön miellyttävän. Vituttaako tulla niputetuksi tähän joukkoon? Vituttaako yleensäkin kun verrataan johonkin?

Timo: Ei! Joskus meitä verrataan johonkin, mitä ei ole itse edes kuullut aiemmin, esimerkiksi bob hundiin. Sekään ei haittaa.

Janne: Hienoa. Sydän sydän on ihan vitun hyvä.

Heikki: Ei musiikkia tehdessä voi välttyä vaikutteiden ottamiselta, oli se sitten tiedostamatonta tai tietoista.

Ketkä ovat omia suursuosikkejanne? Mitkä nimet ovat mielestänne eniten vaikuttaneet Eläimen olemassaoloon ja nykysoundiin?

Heikki: Näitähän riittäisi. Kulutamme musiikkia todella paljon, paitsi Pekka ja Timo. Nimenomaan 2000 Deluxen soundiin vaikuttaneista voisi mainita Pixiesin ja jonkun syntikkavetoisen, nykyaikaisen ja muodikkaan vastineen.

Timo: The Velvet Underground tietenkin. Pekalla varmaan Slayer ja Napalm Death.

Janne: Stereolab ja Sielun veljet.

Millainen on Eläin elävänä? Mitkä ovat suurimmat erot studio- ja livesoundinne välillä?

Heikki: Uudet kappaleet ovat 90 % samanlaisia keikka- ja studioversioina. Tietenkään kaikkia härpättimiä ei ole mahdollista pitää mukana. Mutta keikkailu on kivaa hommaa. Saisi vaan olla enemmän keikkoja.

Janne: Niin, keikkoja on sen verran harvoin, että tekee aina mieli sämplätä kaikkea ekstraa kun pääsee lavalle.

Miltä yhtyeen tulevaisuus näyttää? Kuuma keikkakesä? 3000 Deluxe?

Timo: Toistaiseksi keikkakesä näyttää viileältä.

Heikki: Muutamia sovittuja esiintymisiä on. Uutta materiaalia tulee sitten jos on tullakseen. Nyt ei kuitenkaan välittömästi lähdetä tekemään viime vuoden tapaan hirvittävästi töitä asian eteen.

Janne: Lisää kaikkea. Heti.

Teksti: Antti Hurskainen
Yhtyekuva: Henri Pitkänen, pöytäkuva: Pasi Huttunen, livekuva: Tomi Palsa