Hebosagil, Throat, Baxter Stockman, Viisikko

Lavalla oli neljä möykkäorkesteria, jotka tarjosivat meluisan mutta monipuolisen katsauksen suomalaiseen mökämusiikkiin.

Kauniin keväisen perjantai-illan tummuessa Vastavirran lavan valtasi neljä kappaletta möykkäorkestereita. Odotettavissa oli meluisa, mutta monipuolinen katsaus Oulusta, Helsingistä ja Turusta tulevien mölymaakareiden toimintaan. Tampereen lisäksi myös seuraavana päivänä Helsingissä koetun muilutuksen pohjimmainen syy oli oululaisen Hebosagilin täyspitkän julkaisu ja tuon iloisen tapahtuman juhlinta, joten samaisesta kaupungista peräisin oleva Viisikko ryöpytti ensimmäisenä.

Orkesterin toissa vuonna ilmestynyttä debyyttiä lähes fanaattisesti kuunnelleena oli vaikea sanoa mitään odotusten suhteen, mutta silti bändi onnistui yllättämään heti kärkeen. Tutunkuuloisen lanauksen merkeissä keikan käynnistänyt kappale materialisoitui melko nopeasti mielessä Celtic Frostin Procreation of the Wickediksi! Viisikon näkemyksen doom-henkinen piinaavuus toi elävästi mieleen Celtic Frostin nykymuoto Triptykonin viimekesäisen Jalometalli-keikan, mikä näissä merkeissä oli enemmän kuin oikeanlainen fiilis.

Bändin settiin oli Frost-lainan oheen iskeytynyt valikoituja räväytyksiä edellämainitulta debyytiltä sekä tavaraa ennen ja jälkeen. Leudon krapulaisella habituksella varustettu orkesteri esiintyi vähäeleisesti, mutta soitannassa oli juuri sitä samaa vauhkoa energiaa kuin levylläkin. Tämä pätee varsinkin rumpaliinsa, joka runnoi välillä fillejä ilmoille kuin Dave Lombardo konsanaan – täsmällistä luonnonvoimaa! Henkilökohtaiseksi huippukohdaksi muodostui ytimiin asti tunkevalla runttausriffillä varustettu Suut makeaksi. Niinikään purevia riffejä pursuilevaa Mitä, mitää sen sijaan jäi kaipaamaan, mutta mikäli keikan päättänyt sekopäinen rokettirollaus on esimakua bändin tulevista uroteoista niin aika jänniä hetkiä saanee Viisikon parissa viettää jatkossakin.

Toisena lavalle noussutta helsinkiläistä Baxter Stockmania on Desibeli.netin sivuilla jo ehdittykin jonkin verran hehkuttaa, ja tämän keikan perusteella täysin syystä. Kahden EP:n verran materiaalia julkaissut orkesteri häärii perinteisemmän noiserockin parissa ja mieleen nousevat väkisinkin The Jesus Lizardin ja Funin kaltaiset bändit eikä Nomeansno sekään ole kovin kaukana totuudesta. Trio lähestyy silti aihetta hyvin omaleimaisesta suunnasta. Keikka tuntui enemmän arvoitukselliselta tutkimusmatkalta kuin riehakkaalta läpivetämiseltä ja luultavasti juuri siksi säväyttikin niin paljon.

Osittain omiin korviin tuttu, EP-julkaisuista tuoreemmaltakin ammentanut materiaali piti otetta yllä kun bändi upotti hypnoottiseen ja arvaamattomaan maailmaansa. Keskittynyt, eleiltään lähes minimalistinen kolmikko ei tuntunut antavan minkään ylimääräisen häiritä matkaansa – ei edes lavalle kesken keikan kavunneen tukevasti nesteitä nauttineen paikallisen sankarin, joka sittemmin kyllä saateltiinkin vikkelästi klubilta ulos. Kunnioitettavalla pedaaliarsenaalilla varustautuneen laulajakitaristi Markuksen kamppailu löystyvän mikkitelineen kanssa ei sekään herpaannuttanut orkesteria vaan tarpeen tullen mies hoiti tonttinsa polvillaan. Setistä jäi iskevimpänä mieleen taannoin Rabbit Ilsn-kokoelmalla julkaistu Kar-air, joka yltyi tuimasta jumituksesta tylyyn riffittelyyn suorastaan odottamattoman tehokkaasti.

Seuraavana estradin vallannut turkulainen Throat oli illan bändeistä vilkkain, mutta onnistui samalla tuntumaan aika puuduttavalta. Noiserockin ja sludgeruhjonnan tienoilla viihtyvän orkesterin toiminnassa ei sinänsä ollut motkottamisen varaa vaan bändin puolesta homma toimi hienosti. Runsaan feedbackin somistama hitaampi puoli sai ajoittain tuhdisti ruutia tempon noustessa rivakaksi, mutta raskaus- ja synkkyysmittareiden sojottaessa kaiken aikaa punaisen tuolla puolen kävi musiikin tehokkuus kärsimään nyanssien uhrialttarilla – varsinkin kun orkesteri ei ollut yhtä aiemmin nähtyä keikkaa lukuunottamatta ennestään tuttu. Aihetta siis löytyy tarkemmalle tutustumiselle.

Lähempänä yhtä lavalle kavunnut Hebosagil sai vielä tarjota viimeisetkin mausteet iltaman mölyrock-annokseen. Toista täyspitkäänsä juhlistava akti ei ollut nimeänsä enempää tullut tutuksi, mutta näinhän sekin asia korjaantui. Throatin tapaan myös Hebosagilin musiikista löytyy kosolti piirteitä sekä sludge-möyrinnän että myös vilkkaamman noiserockin suuntaan, mutta bändi kuulosti, eh, varsin oululaiselta. Englannista laulukielensä suomeen vaihtanutta ryhmää ei millään malttaisi olla rinnastamatta Radiopuhelimiin ja Veneeseen, mutta rinnastus pätee lopulta lähinnä sen oululaisuuden suhteen. Räimeessä tuntui tukeva ote, ralleissa tapahtui vähintäänkin tarpeeksi eikä yhteen ja samaan muottiin juututtu.

Musiikillisen tarjonnan puolesta Hebosagil osoittautui siis päteväksi, mutta vähän ponnettomalta keikka tuntui. Vähäeleinen viisikko luotti mölyvalliin ja rapsakoihin ohjelmanumeroihinsa lyöden tahdit voimakkaasti paikoillensa, mutta tällä kertaa vähäeleinen ja kieltämättä ylimyöhäinenkin tohinointi ei imaissut kunnolla mukaansa. Näin messevän kuuloisen möykän kohdalla energian toivoisi välittyvän paremminkin, joten kunnes jälleen kohtaamme...

Bändit keräsivät paikalle mukavasti väkeä, soundcheckit hoidettiin asiallisen vauhdikkaasti ja soundit pelittivät ainakin omiin korviin koko illan ajan hyvin. Näiden neljän omia raiteitaan myöten matkojansa taittavan partion pohjilta voi loppukaneetinomaisesti todeta, että noise-vetoinen möly elää Suomessa näinä aikoina varsin monipuolista ja kiinnostavaa elämää. Koko illasta ainoaksi miinukseksi voi katsoa myöhäiseksi venyneen aikataulun. Kun kyseessä on näinkin monta bändiä, luulisi sen joustavan paremmin juurikin päinvastaiseen suuntaan.

Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Teemu Nordlund