10.03.2011
Virolaisten punkpioneerien esikoinen oli suomalaisen levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu.
Stupido
80-luvun loppupuolisko. Sirpin ja vasaran vallan alainen Neuvosto-Viro oli kylmä maa elää, ja sosialistien julmaa johtoa oli jatkunut jo iät ja ajat. Muutoksen tuulien väistämättömän saapumisen saattoi kuitenkin aistia kemiakombinaateissakin. Vaikka puhuri olisi pieni, ei siltä voisi välttyä. Vuonna 1986 Tallinnan Linnahalliin päästettiin esiintymään ensimmäistä kertaa neuvostoaikana länsimainen orkesteri. Yhtyeen nimi oli Sielun Veljet, joka oli – ja on edelleenkin maineeltaan – hurjimpia ja voimakkaimpia liveakteja, mitä Suomen maasta sikisi. Voi olla liioiteltua väittää, että Ismo Alanko, Jukka Orma, Jouko Hohko ja Alf Forsman olisivat varsinaisesti kääntäneet uuden sivun virolaisen kulttuurin historiaan, mutta kyseinen keikka nousee edelleen esiin virolaisen rockin historiasta ja innoittajista puhuttaessa, joten typerää tuon tapahtuman merkitystä olisi vähätelläkään.
Samana vuonna Tallinnassa perustettiin punk-orientoitunut bändi nimeltä J.M.K.E., joka tuli nopeasti tunnetuksi poliittisesti uskaliaan ja varsin kipakasti kulkevan musiikkinsa puolesta. Yhtyeen alkuperäisjäsenistä jäljellä on nykyisin enää Villu Tamme, joka ajautui kitaristin tontilta jo alkuvaiheessa myös mikin varteen. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Külmale maale (1989), oli ensimmäinen suomalaisen Stupido Recordsin julkaisema täyspitkä. Bändin 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi levystä on samaisen firman toimesta julkaistu komeasti paketoitu, laajalla kansilehdellä sekä bonusbiiseillä varustettu re-masteroitu digipak ja sen lisäksi Jasonit ei huvita -nimellä siunattu cover-kokoelma.
80-luvun alun hardcoren katkua, Dead Kennedysin vinoutunutta kohkaamista, The Clashin nokkelaa julistavuutta ja hieman Sielun Veljien vapautunutta raivoakin Tammen kansanmusiikkimaisiin melodiakäsityksiin yhdistelevä Külmale maale profiloituu vahvasti omaan aikakauteensa. Silti tuima tunnelma, sanoitusten hyvin avoimesti ilmaistu neuvostovastaisuus ja erään Mikko Karmilan ruuvailemat, vapaastihengittävät soundit pitävät eloisuudessaan huolen siitä, että albumin kohdalla ei tarvitse edelleenkään puhua nostalgiasta. Vapauden puolesta räyhäävä, mutta mieleenpainuvan runollisesti ilmaistu kapinahenki on aina suotavaa, elettiin mitä aikakautta hyvänsä!
Levyn kappaleista tunnetuin on tietty Tere Perestroika, mutta eivät avut siihen jää. Erityisesti nimikkobiisin ja Tbilisi tänavadin muodostama kaksikko on taidokkaasti rakennettuine koukkuineen todella mieleenjäävää ja monipuolista materiaalia. Samoin sanoin voisi kuvailla koko 12 biisin mittaista kokonaisuuttakin, joka ei jämähdä punkille tyypilliseen raskasmieliseen julistamiseen tai yhden asian (ja riffin) jankuttamiseen. Moni tapaus olisi vuosien mittaan voinut löytää Tammen poppoolta inspiraatiota kiinnostavampiin tapoihin tuoda ajatuksiaan esille. Toisaalta on hienoa huomata, että jotkut ovat juuri niin toimineetkin. Mainittakoon esimerkkinä vaikkapa Jarkko Martikainen, jonka ilmaisussa on jalostuneimmillaankin nähtävissä samanhenkistä suuriin ajatuksiin verhoutunutta vinoutuneisuutta ja itsepäisesti takaraivoon tarttuvaa melodialiisteriä – ja onhan herra YUP:n riveissä tulkinnut erään J.M.K.E.-coverinkin…
Niin juuri, coverit!
Vaikka Neuvostoliitto kaatui ja Viro sai itsenäisyytensä jo puolitoista vuotta Külmale maale-levyn julkaisun jälkeen, eivät J.M.K.E.:lta laulunaiheet loppuneet. Vuosien mittaan muutamia EP-levyjä sekä tukun täyspitkiä ahertanut orkesteri on ollut taipuvainen erityisesti omalaatuisiin cover-tulkintoihin, joita on nyt muutamien tuoreidenkin vetojen muassa kasattu Jasonit ei huvita-kokoelmalle. Rivakasti etenevällä 16 rallin pläjäyksellä on enemmän ansioita juhlahumun hupina kuin varsinaisena vakavastiotettavana julkaisuna eikä kokoelmaa kovin yhtenäiseksikään menisi kehumaan. Silti kyseessä on harvinaisen onnistunut otanta lainabiisejä, jotka kuulostavat ennen kaikkea bändiltä itseltään – semminkin kun originaaleista esityksistä eivät kaikki ole tuttuja.
Kokoelmalle nimenkin suonut Jasonit ei huvita ottaa Sealed With A Kissin sanoituksiin hivenen kriittisemmän, Jason Donovanin potenssivaivoihin pureutuvan näkökulman. Reipas lopputulos tuo väkisinkin virneen kasvoille, kuten myös jo kauan bändin keikkasetissä viihtyneen Eesti On My Mindin napakka tulkinta. Niinikään bändi onnistuu suomirock-standardien saralla tempussa, joka kotimaisen aktin toimesta voisi tuntua hyvinkin tyhjänpäiväiseltä: hivenen hämärästi nykivä näkemys Murheellisten laulujen maasta toimii! Harmillisesti YUP:n materiaalia ei ole käsittelyyn joutunut, kyseisen, nykyisin telakoituneen yhtyeen edellämainittu – ja varsin mainio – luenta J.M.K.E.:n Kõrge rohi-ässästä olisi ollut vastavierailun väärti.
Orkesteria jo valmiiksi arvostavalle kuulijalle kokoelmaa uskaltaa jo suositellakin, mutta ensiaskeleita tuon virolaisen punkin pioneerin materiaalia päin ottavalle Külmale maale on ehdoton suositus jo silkassa yleissivistävyydessään.
Teksti: Aleksi Leskinen
Bändikuva (1989): Bubu pungileht
Bändikuva (nykymuoto): J.M.K.E.net
