Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo

Haudat, kuolema, sota ja muut raadolliset ja karut laulunaiheet vangitsivat yleisön ilman vähäisintä poseeraamista.

Vaikka skumppaa pullonsuusta kipannut känniääliö olikin Tampereen Telakan lauantai-illassa sitä mieltä, että nelimiehisen, tyylikkäisiin pukuihin sonnustautuneen Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalon keikka on kokoomuslainen, turkulainen ja keskinkertainen, ei se kyllä sitä ollut. Valituista humalaisella itsekorostuksella julistetuista adjektiiveista keskinkertainen on ehkä lähimpänä totuutta, sillä esitys ei ollut kaikkein mukaansatempaavin. Hyvä se silti oli enemmän kuin huono. Kun taas Joose Keskitalo sanoittajana, säveltäjänä ja tulkitsijana taikka taustabändi Kolmannen maailmanpalon soundi eivät ole nähneetkään keskinkertaista. Tiedä sitten oliko kaveri väitteidensä kanssa lainkaan tosissaan, mutta ainakin ”solvaukset” saivat lähinnä aikaan pienen hymynkareen maestro Keskitalon suunpieleen ja mies omistikin yhden kuolemaa enteilevän kappaleen Kokoomukselle.

Tunti ja vartti soittoa piti muutenkin sisällään paljon hautoja, kuolemaa, raadollisuutta ja sotaa. Karuja aiheita tulkittiin yhtä lailla Joosen pysäyttävällä soolonäppäilyllä kuin bändin kanssa svengatuilla vinofolkvalsseilla, harppublueseilla ja hengittävillä psykedeliatripeillä. Eleettömästi esiintynyt kvartetti väritti lyömät/kitarat/basso-arsenaaliaan vain Joosen bluesharpulla ja kitaristi Mikko Kankaanpään välillä harteilleen virittelemällä concertinalla. Vaikka yhtyeen svengi on erinomainen, ei se onnistunut tällä kertaa nappaamaan Telakalta mukaansa kuin muutamien innokkaimpien tanssijalat. Sen se silti todisti että Joosen soolona tulkitsemat kappaleet paljastivat parhaiten musiikin karun raa´an sielun. Ja onhan Joose Kolmannen maailmanpalon kanssa älyttömän paljon monipuolisempi live-esiintyjä kuin mies ja kitara-soolona.

Odotetusti hämmentyneimpiä ilmeitä näkyi sodan todellisuuteen pureutuvan Äyräpää-tarinoinnin ja siitä jatkaneen psykedeelisen bluesharppu-folk Neljä hevosta ja hautajaissaattueen aikana. Samalta levyltä kuultiin myös kepeän hirtehisesti mollisvengaava Riivaajat, avaran unelias Laita huoneesi kuntoon, vinosti tummaileva Haudan lepoon sekä kuulaasti sähkökitarasta melodiakulkua jumituksen vastapainoksi tarjoileva ja kaikkien bändiläisten laulua hyödyntävä Seitsenkertainen aurinko. Vanhemmasta materiaalista vaaniva Kuljin minä maantietä ja encoressa soolona tunnelmoitu ja jo lähes nostalginen Minä ja kapteeni nousi erityisesti esille, tuoreemmasta materiaalista Luultavasti jäit junan alle jäi päähän pyörimään. Joose Keskitalo on ristiriitainen hahmo, joka lisää miehen rujon musiikin viehätystä. Vaikka minkäänlaista poseeraamista ei lavalla näkynyt, vangitsi yhtye silti yleisön takuuvarmasti kämmenelleen.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo