30.09.2002
Dipoli/Espoo
Joskus herää kysymys: ”Mitä helvettiä minä täällä teen?”. Juuri tämä ajatus pyöri syksyisenä maanantai-iltana mielessä, kun pyörin humalaisia opiskelijoita täynnä olevassa Dipolissa.
Lähdetään siitä, että paikka on kolossaalisen huono musiikkitapahtuman järjestämiseen, sokkelo, jonka juhlasalien akustiikka on todella syvältä. Kun tähän soppaan lyödään haalarijengi, jota kiinnostaa dokaaminen paljon enemmän kuin musiikki, niin rockmiestä harmittaa.
Tähän epätoivoiseen keikkatilanteeseen oli joutunut myös suomenkielistä hard rockia soittava Rautasaha. Alkuillasta aloittanut ryhmä joutui soittamaan lähes tyhjälle salille. Tämä näkyi pienenä löysyytenä otteissa. Vasta setin loppupuolella bändi alkoi saada soittoaan kasaan, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että pieni puolivillaisuus vaivasi kokonaisuutta. Erityisesti rytmiryhmä jäi pahasti kitaristiparin varjoon. Rumpalilla olisi ollut varmasti enemmän annettavaa. Pelkkä kompin tarkka hallitseminen ei riitä, vaan pieni showmeininki ja aggresiivisempi ote olisi tukenut kappaleita paremmin. Tähän taidot olisivat varmasti riittäneet.
Teemu Jokelainen, kuva Aapo Lehti
