11.02.2011
Rytmikorjaamo / Seinäjoki
Talvifestarit tarjosivat mm. elektronista vaihtoehtorockia, psykedeelistä harhailua sekä stonerhenkistä junnausta.
Selmu yhteistyökumppaneineen on päättänyt kokeilla löytyisikö Etelä-Pohjanmaallakin kysyntää musiikin alan erikoistapahtumille järjestämällä talvifestivaali MARSin Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Nelipäiväinen tapahtuma sisälsi muun muassa soitinmessuja, paneeleja, klinikoita sekä tietenkin elävää musiikkia. Perjantai-illan showcase asetti pikkulavalla näytteille maalaisen maakunnan lupaavimmat nuoret bändit.
Esikoispitkäänsä valmisteleva, parin vuoden tauon jälkeen uudelleen aktivoituva Julia's Window avasi illan elektronismausteisella vaihtoehtorokkauksellaan. Kitarat saivat kiertää, lava oli efektipedaaleita pullollaan ja pukeutuminen harkittua. Biisit rakentuivat nykivästä rockpaisuttelusta ja heleästä hetkeen tarttumisesta, eikä paketista tuntunut uupuvan mitään olennaista – lavaesiintyminenkin oli kunnossa. Bändin laulaja-kitaristi kiittelikin erityisen rentoa soittofiilistä ja vaikka en tämän tyylilajin erityisasiantuntija ole, puolituntisen perusteella bändillä voisi hyvinkin kuvitella olevan monille annettavaa omassa kentässään.
Jonain toisena iltana Julia's Window olisi voinut erottua bändimassasta selvästi edukseen, mutta tähän showcaseen oli todella kerätty parhaimmistoa lähialueen demobändeistä ja huolella homma lähti lentoon vasta seuraavan esiintyjän kohdalla. Suurellisesti itsensä sisään spiikannut Kairon; IRSE! (”Kairon; IRSE! toivottaa hyvää matkaa, trevlig resa.”) kun sai pään nyökkäämään ja suun vääntymään hymyyn.
Harvalla alle parikymppisistä jätkistä koostuvalla bändillä on yhtä paljon taitoa ja näkemystä kuin Kairon; IRSE!llä. Sen lisäksi, että psykedeelistä harhailurockia esittänyt kvartetti suorastaan heittäytyi lavalla musiikin vietäväksi, sen materiaali ei kypsyydessään todellakaan kuulostanut miltään keskivertojunnubändin räpellykseltä. Myös yksilöiden soittotaito herätti huomion – hankalimpienkaan kuljettelujen aikana kitaristien heiluminen ei tuntunut häiriintyvän vähääkään. Laulaja-basistin pelkästään falsetissa kulkenutta laulua kuunnellessa ei tuntenut hetkeäkään myötähäpeää. En toki väitä, että yhtyeen biisimateriaali olisi kauttaaltaan ollut vielä erityisen mykistävää, mutta siinä vaiheessa, kun hädin tuskin täysi-ikäiset otukset ottavat vaikean psykedeelisen linjan haltuun tällä kypsyydellä ja liveintensiteetillä, hattu vain yksinkertaisesti nousee.
Kairon; IRSE!n jälkeen lavalle astunut toinen nuori orkesteri, Magic Meredith, oli minulle jo ennestään tuttu. Psykedeliaa ja junnausta esiintyi runsaasti myös heidän musisoinnissaan, tosin pohja tälle väännölle taottiin lähinnä stoner-henkisistä riffeistä. Vedon myötä nähtiin, jos mahdollista, vielä tiukempi esitys kuin edellisen bändin kohdalla, sillä bändin alettua soittamaan lava täyttyi vimmaisesta valssaamisesta ja irvistelystä. Suurimman huomion varasti bändin vokalisti, joka ei pelkästään laulanut upeasti, vaan myös teki sen vielä monin paikoin selältään, polviltaan tai muuten vaan eläytyen ja vääntelehtien. Kairon; IRSE!n tapaan myöskään Magic Meredithin biisimateriaali ei kantanut koko setin läpi vielä aivan moitteitta, mutta vahvoja lupauksia tulevasta esiintyminen antoi. Liikettä ja tunnetta lavalla nähtiin pajon, menon mukana oli helppo fiilistellä.
Ennen illan päättänyttä Revengineä tuli auton nokka jo käännettyä kohti parinkymmenen kilometrin päässä sijainnutta kotipetiä. Yhtye on tullut nähtyä livenä ennenkin ja tullut haastatelluksikin tämän lehden sivuilla, joten missaus anteeksi annettakoon. Tiedä sitten, miten aikuisten miesten melko perinteinen rockraskastelu olisi persoonallisten ja vimmaisten junnubändien jälkeen kolahtanutkaan. Illan järjestäjien näkemykselle joka tapauksessa kiitokset – nähtyä ja kuultua on helppo yhtyä hehkuttamaan. Jos jostain lähiseudulta löytyy kovempia demobändejä, sopii ilmoittautua, sähköpostini saa kyllä halutessaan selville.
Teksti ja kuvat: Jarmo Panula
