8 ½ – älyllisesti särkyviä ääniaaltoja

Meluisaan nykysoundiinsa tyytyväinen yhtye ei väkisin tunge länsimaista kulttuuriperintöä kappaleisiinsa, mutta jotenkin James Joyce aina päätyy mukaan.

Turkulainen 8 ½ maalaa tuoreella Elephant-EP:llään lohdutonta ja absurdia aikalaiskuvaa kylmissä väreissä. Trioksi hiljattain supistuneen orkesterin kappaleissa seikkaillaan salaliittojen ja maata uhkaavien asteroidien seassa huomionarvoisella vimmalla, kulmikasta svengiä ja mustaa huumoria unohtamatta. Desibeli.net päätti ottaa tarkemmin selvää mistä hommassa on kyse ja saikin vastaansa musiikkinsa tavoin sanavalmiin kolmikon, joka avautui niin kotikaupunkinsa ikävyyksistä kuin surisevista ja kolisevista esikuvistaan.

8 ½ – tuttavallisemmin kasipuol, eight and a half tai otto e mezzo – on yhtä kuin Pyry Kunnas (rummut ja laulu), Aleksandr Manzos (laulu ja kitara) ja Minna Nieminen (basso). Muutaman vuoden mittaisen historiansa aikana orkesteri on ehtinyt käydä läpi radikaaleja muutosvaiheita. ”Yhtye sai alkunsa yläasteella (jäsenten ikähaitarin ollessa nyt 22 – 23 vuotta) minun ja entisen rumpalin Juuson toimesta. Pyryn ja Minnan tultua mukaan soitimme muutaman vuoden eräänlaista progepoppia alati kasvavassa tyytymättömyydessä, kunnes viime kesänä Juuso jätti orkesterin”, Manzos kertoo. Solistina aiemmin toiminut Kunnas siirtyi rumpujen taakse ja teksteistä alusta alkaen vastannut Manzos ryhtyi uudistuneen kasipuolen solistiksi – molemmat ilman varsinaista kokemusta uusilta vastuualueiltaan.

Meluisaan nykysoundiin kolmikko on yksimielisesti tyytyväinen. Manzos tiivistää tuntemukset: ”Mikään ei tietenkään ole ikuista paitsi muutos, mutta juuri nyt näillä raiteilla makaaminen tuntuu mielenkiintoisimmalta. Jos juna ajaa yli, niin ei voi mitään.” Vastaus on kuin katkelma Elephantilla kuultavasta rujosta tekstivyörystä. Laulut kirjoittava Manzos antaakin odotetusti lyriikalle suuren painoarvon rockissa: ”Tahtoisin nähdä enemmän bändejä, jotka puhuvat biisien aikana, ei niiden välissä”, laulaja-kitaristi pohtii. ”Painavat tekstit ja viihdyttävyys eivät missään tapauksessa sulje toisiaan pois. Haluan luoda samalla kertaa älyllisiä, viihdyttäviä ja osin jopa humoristisia tekstejä.” Kunnaksen mukaan esimerkiksi suomalaisen rapin suosio kertoo asiapitoiselle lyriikalle olevan tilausta, mutta toisaalta rockin saralla elää vahva munattomuuden ja merkityksettömyyden osasto. Nieminen yhtyy näkemykseen valitellen etenkin riippumattomien toimijoiden keskinkertaisuutta: ”Mitäänsanomattomien hevijyrien ja rock-kopioiden virta tuntuu loputtomalta.”

There is no culture in this town. Elephant polkaistaan käyntiin näillä sanoilla, eikä toimittaja malta olla utelematta näkemyksiä turkulaisen kulttuurielämän tilasta – onhan kyseessä Euroopan kulttuuripääkaupunki vuosimallia 2011. ”Ikävä kyllä oikeaksi kulttuuriksi tunnustetaan täällä vain korkeakulttuuri”, Kunnas huokaa. ”Turku on pääosin hieno paikka asua, mutta kulttuuripääkaupungin tittelille on perustetta vasta kun myös ruohonjuuritason toimintaa aletaan tukea”, jatkaa Manzos. Etenkin legendaarisen TVO:n muuttaminen pyöräkellariksi tuntuu risovan. ”Bändejä kyllä löytyisi, mutta keikkapaikkoja ei S-Osista lukuun ottamatta ole. Muut vaihtoehtoiset illanviettopaikat keskittyvät itseään toistaviin DJ-iltoihin”, Nieminen tylyttää.

Kun yhtyeen nimi sivuaa Federico Fellinin elokuvaklassikkoa ja EP:ltä löytyy kappale Asteroid, Joyce & Me, ei esikuvia ja viittauskohteita voi haastattelun tiimellyksessä sivuttaa. ”En yritä väkisin tunkea länsimaista kulttuuriperintöä kappaleisiimme, mutta jotenkin Joyce ja kumppanit aina päätyvät mukaan”, Manzos toteaa. ”Viittaaminen koviin tekijöihin on aina paikallaan”, jatkaa Kunnas. ”Itse en olisi koskaan tutustunut mainioon Tom Waitsiin ilman Primusin Les Claypoolin hehkutusta ja kappaletta Tommy the Cat.” Yhteiseksi rock-suosikikseen 8 ½ tarjoaa Toolia, mutta myös The Fall, Joy Division, Mr. Bungle ja Deep Turtle ovat kovassa arvossa. Kulmikasta funkkia 8 ½:n soundiin kapuloineen ujuttavan Kunnaksen mielestä rumpujen tulee svengata kuin ”se sarvekas eläin”, eikä Nieminen brittiläisen post-punkin turmelemana pysty kuvittelemaankaan puhtaalla bassosoundilla soittamista: ”Surina, pörinä, kohina ja särkyvät ääniaallot miellyttävät.”

Lähitulevaisuudessa 8 ½ pyrkii hiomaan livesoundinsa toivottuun terään, missä Niemisen mukaan auttaa kun tavoittaa ”ideaalisuhteen oluen määrän ja soittamisen väliltä”. Manzos luonnehtii livemuotoista kasipuolta pitkälti Elephant-EP:tä vastaavaksi, luonnollisesti vielä hiukan eläväisemmäksi ja joustavammaksi. Äänitteiden saralla yhtye tulee ainakin näillä näkymin pysyttelemään EP:n mitoissa, mutta Kunnaksen mukaan pitkäsoittokaan ei tunnu mahdottomalta ajatukselta: ”Riippuu miten saadaan bändimme rattaat pyörimään. 8 ½:n odysseia on vasta alkumetreillä.”

Teksti: Antti Hurskainen, kuvat: myspace.com/ottoemezzoband