J!Kumpulainen - avointa ja arpikudoksista turbo-iskelmää

Karhean suomenkielisen folkin keskiössä ovat koskettavat ja asioiden äärelle pysähtyvät tarinat.

Kuopiossa vaikuttavan J!Kumpulaisen yhdessä kitaroita ja koskettimia levylle soittaneen tuottaja Markus Väisäsen, taustalaulaja Julia Eklundin ja haitaristi Petri Makkosen kanssa luoma kolmibiisinen tarjoilee paketin kuluvan vuoden parhauksiin kohoavaa musiikkia. Kumpulaisen karhean suomenkielisen folkin sydämessä on koskettavat ja asioiden äärelle avoimina pysähtyvät tarinat. Musiikillisesti näitä kauniita kuvia sävytetään akustisella näppäilyllä, hellävaraisella haitarilla ja pienesti kauniilla sovituksilla. Kumpulaisen karhean kauniin slaavilaismelankolian yhteyteen Eklundin soul-taustatuki sopii osuvasti. Vaikka yhtälö on hyvin arpikudoksinen ja pelkistetty, löytyy keitoksesta myös balkanilaista pyörrettä, jonka mukaan ei varsinaisesti lähdetä vaan annetaan sen vain leijua taustalla.

Kuinka osuvasti olen tavoittanut musiikkisi, herra J!Kumpulainen?

- Eiköhän tuo ole ihan osuvasti määritelty. Ainakin siinä on mukana niitä elementtejä, jotka itseäni koskettavat, ja oman tekemisen tavoitteena onkin aina ollut tehdä sellaista mikä herättää itseä jostakin kohdasta, luottaen myös siihen, ettei kukaan ole lopulta niin ainutlaatuinen, etteikö maailmasta löytyisi olioita, joiden kielet saa väräjämään samat elementit. Ennen kaikkea tuntuu hyvältä, että olet poiminut mukaan tuon avoimuuden, koska ei ainoastaan teksteissä, vaan koko hommassa se on touhun ydin.

Kolmen biisin EP julkaistiin jo lokakuun alussa. Millaista palautetta siitä on tullut?

- Palaute on ollut kieltämättä hyvää. Kaikkea on -kappaleen sanoitukset tuntuvat erityisesti koskettaneen siinä määrin, että ovat ottaneet vartavasten asiakseen ilmoittaa aiheesta. Varsinaisia arvioita EP:stä on kirjoiteltu vähemmän. Tosin EP ilmestyi juuri kuukauden kestäneen kiertueen alussa lokakuussa, joten lopulta sitä onnistuttiin lähettelemään eteenpäin vasta hieman ennen joulukuun puolta väliä.

Mistä kummasta sana turbo-iskelmä on löytynyt musiikin yhteyteen? Ennemmin puhuisin melankolisesta folk-näppäilystä, josta isous on aika kaukana…

- No, se on varmaan silleen sisällöllistä ja sanoituksellista turboa, rehellistä, suoraa ja omakohtaista. Tunteen intensiteettiä. Pystyynkuolleeksi luultuun iskelmään annettu hormoniruisku! Turbo-iskelmää turbo-ajan turbo-lapsille. : D

- Toisaalta olen myös ollut erittäin viehtynyt, pääasiassa sanaparin kontrastina, aikoinaan Jugoslaviassa luotuun musiikkigenreen turbofolk. Määreenä mainio, vaikka musiikki onkin toisinaan kurahtavaa. Hirveän hyvä touhukas meninki siinä on.

Sanoitukset tunnustavat menneen nostalgian jähmettymättä ja pyrkivät riemuiten kohti uusia seikkailuja ja sekoiluja”. Näin saatteessa, mitä muuta haluaisit kertoa tarinoista ja niiden tematiikasta?

- Kaaleiden kielessä on hieno sana haanipa. Se tarkoittaa varsinaisesti ikävää, muttei negatiivisessa mielessä. Se on nostalginen hetki, jolloin rintaan iskee puristava kaipuu kaikkea ja kaikkia kohtaan, joita on nähnyt ja tavannut. Samaan aikaa kipeä ja kaunis kokemus. Se ei arvota hyviä ja huonoja muistoja.

- Konkreettisesti lauluissa seikkailevien teemojen vastavoimina ovat nykymaailman pirstaleisuus, loputtomat turhat tarpeet, oleellisuuksien unohtaminen, pelkojen lietsominen, yksinäisyys, elämän ja työn pirstaleisuus ja sitä rataa. Teemat ja tarinat ovat elettyä elämää ja pyrkivät astumaan tuosta kaikesta hieman sivummalle, hieman ehkä juhlavasti sanottuna, olemaan itsestä, ystävistä, elämästä ja rakkaista täysi, sekä ottamaan vastaan myös elämän varjopuolet, kolhut, rakkaudet, riemut ja riettaudet vastaan niille kuuluvalla elämänhimolla. Elämässä täydellisyyttä ei ole kuin hetkissä. Kyllä se siitä taas kärvistelyn kautta räyhäämiseksi tai riemuksi muuttuu.

Miksi juuri näiden ihmisten kanssa?

- Markus Väisänen on hieno muusikko ja vanha tärkeä ystävä synnyinkaupungistani Iisalmesta. Soitimme siellä kauan sitten yhdessä funkya, pääasiassa Red Hot Chili Peppersiä coveroiden. Sitten tiet erkanivat ja kohtasivat jälleen vuosien jälkeen, kun olin tulossa noin vuosi sitten Kuopioon keikalle ja tarvitsin kitaristin taustatukea.

- Hanuristi Petri Makkonen puolestaan on Markuksen tuttavuuksia hänen Taipale-yhtyeensä debyytti-levyn nauhoituksista. Julia Eklundin kaunis ääni puolestaan tuli täsmänä mieleen, kun mietimme mistä löyisi kaivattu kontrasti, keveys ja groove laulupuolelle EP:n nauhoituksiin. Sittemmin Eklund on ollut mukana myös keikoilla taustoja laulamassa.

Musiikki on sävelletty ja sanoitettu pääosiltaan asuessasi Rovaniemellä, jos osaan tulkita saatekirjettä oikein. Miten päädyit tällaisen ilmaisun pariin ja kuinka paljon Rollo omasta mielestäsi kuuluu kokonaisuudessa?

- Kyllähän se aivan varmasti siellä kuuluu. Tai ennen kaikkea siellä kuuluu ne hienot tyypit kenen kanssa on saanut tehdä hommia ja elää Rovaniemellä. Tie folkin pariin on ollut tietyllä tapaa väistämätöntä. Runoutta ja lyriikkaa olen harjoittanut lukiosta lähtien ja Rovaniemellä perustimme Papperpuu-nimisen sanataideyhteisön, joka keskittyi pääasiassa lavarunouteen. Papperpuun yhteydessä testailin muun muassa beatnik-hommeleita basson ja rumpujen kera.

- Samoihin aikoihin perustimme Rovaniemelle afrikkalaisia rytmejä soittavan ryhmän, joka sittemmin laajeni maailmanmusiikkiorkesteri Kumipäiväksi. Se on varmasti lopulta vaikuttanut lahjakkaan ja haastavan ex-avovaimoni sekä parhaan ystäväni Titi Honkasen lisäksi Rovaniemeltä tietyllä tapaa vahvimmin. Kumipäivässä oli mukana useampia kansanmusiikkitaustaisia soittajia, joten soittolistalla oli luonnollisesti myös suomalaista folklorea sekä myöhemmin Jukka Hannulan, Sampo Pyhälän ja minun tuotantoani.

- Omat vaikutteensa toi myös se, kun myöhemmin liityin perkussionistiksi Orkestar Business Class – nimiseen yhtyeeseen, joka vei balkkania, slaavilais- ja mustalaismusiikkia sekä juhlasekoilun ilosanomaa Jaakko Laitisen kipparoimana ympäri Suomea.

Millainen prosessi levyn tekeminen oli?

- Kivuton ja luonteva. Biisit ovat olleet valmiina jo hyvän tovin, joten niissä ei ollut enää varsinaisesti vääntämistä. Väisäsen kanssa oltiin suht selkeästi saman näkemyksen perässä, ja muun muassa yhteisen taustan takia häneen on tuottajana helppo luottaa ja nojata. Ja tuo luottamus tuottajaan on oman kokemukseni mukaan ehdottoman tärkeää. Markus soitti osan taustoista oleskellessaan kesän vietossa mummovainaansa mökillä Taipaleessa ja mielestäni tuo kesäiltojen leppoisuus ja raukeus kuuluukin levyllä.

Keväälle suunnitellaan pitkäsoittoa. Laventaako tai tiivistääkö se ilmaisua jollain tavalla? Mitä on odotettavissa?

- Kyllä jonkinmoista laventamista on odotettavissa. Biisit ovat kuitenkin yhdestä kynästä, joten luotan siihen, että yhtenäinen kokonaisuus ja punainen lanka säilyy. Mukaan tulee myös rumpali Janne Mathlinin ja kontrabasistin Vesa Piston myötä hieman enemmän rytmipohjaa. Mukana on ehkä ripaus enemmän tymäkämpää sävyä, kuin myös on herkempääkin osastoa, kuin jo nyt ep:lle tarttuneissa lauluissa.

- Myös turbo-iskelmä lunastettaneen musiikillisesti hieman tarkemmin tulevalla pitkäsoitolla, jossa ainakin kappale nimeltä Avaruus kiivaine tempoineen on malliesimerkki kyseisestä genrestä.

Niin, myspace -sivujesi mukaan livenä sinua säestää Väisäsen ohella kontrabassossa Vesa Pisto ja perkussioissa Janne Mathlin. Miksi tällainen live-kokoonpano?

- Edellinen vastaus ehkä kattanee tavallaan vastauksen tähän. Eli koska biisirepertuaarissa on myös tymäkämpää osastoa kuin nyt nauhoitetuissa. Toisaalta miksi ei? Pisto ja Mathlin ovat erittäin kovia muusikoita ja heidän kanssaan on mahtava työskennellä. Pisto on kuin ladattu ja laukeileva ase kontransa varressa.

Millaisia tavoitteita olet/te asettaneet J!Kumpulaiselle?

- Tehdä sellaista musiikkia, joka ei vituta ittee. Jos jotakin muuta ärsyttää, niin hyvä vaan että herättää tunteita.

- Toisaalta halu on säilyttää jonkinlainen taiteellinen vapaus ja sen myötä tekemisen ilo. Musiikkia tulee tehtyä joka tapauksessa ja uusista asioista kiinnostuttua, joten tavoitteeksi olen asettanut sen, että tietynlainen dynaamisuus säilyisi. Olkoon seuraavaa peesaava levy J!Kumpulaiselta vaikka sitten sitä beatnikkia tai konemusiikkia, mistä sitä koskaan tulevista intohimoista tietää.

Millaiset laatusanat ottaisit käyttöön, jos lyhyesti pitää tiivistää J!Kumpulaisen musiikki sitä ennen kuulemattomalle?

- Turbo-iskelmää! Räyhäkkää, runollista, avointa ja herkkää sekä herra toimittajaa lainaten arpikudoksista.

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Sanna Maiche, Irja Samoil ja Mervi Kumpulainen / myspace.com/jkumpulainen