Kevin, Cessna

Perjantai ja Tampereen Ylioppilastalo. Luvassa kaksi mielenkiintoista kitaravetoista yhtyettä, pienlentokoneenakin tunnettu sekä eräskin mukavasti rähisevä miekkonen. Väkeä valui paikalle mukavasti, mutta enemmänkin olisi toki mahtunut nauttimaan hyvistä seteistä.

Ensimmäisenä lavalle kapusi kellon käydessä jo kahtatoista kohti rauhallisesta kitarapopista reippaampaankin tykitykseen pystyvä viisimiehinen Cessna. Kielisoitinnauhat korkealla ja pienillä eleillä soitettu poppi toimi, diggailin. Koskettimet ovat Cessnan vahvuus ja niitä myös osataan hyödyntää. Puolessa välissä keikkaa rumpali vaihtoi paikkaa kitaristin kanssa ja valtasi laulumikin käyttöönsä. Noin ensimmäistä kertaa nähdyksi oikein positiivinen musiikkielämys. Matalalennosta immelmanneihin, Cessna lentää suurempia köhimättä. Encoreiksi soitettiin vauhdikkaampaa osastoa, jolla sisäänajettiin seuraavaa aktia.

Cessnan sisäänajamana lavalle asteli Helsingin lahja Suomen garagepopille, nelimiehinen Kevin, eli se eräskin mukavasti rähisevä miekkonen. Ja mukavasti Kev myös toimintarokin ja älykköpopin puolivälistä ponnistavaa settiään jakeli. Tanssilattialla oli liikettä, hiki valui, kielisoittimia vingutettiin tyylillä ja meno oli parhainta mahdollista. That’s the spirit, Kev!

Nyt on ainakin lavalla särmää, hehheh, totesi laulaja-kitaristi Ville Särmä. Finn Anderssonin bassolla, Antti Alénin rummuilla ja Jussi Ristikaarron tulkinnalla vuoroin kitaralla, vuoroin orgaaneilla Kevin lyö tiskiin sellaisen annoksen pop-pohjaista autotallitykitystä, että aika pumpulit korvissa –asenteella pitää olla varustettu, jos yhtyeen anti kylmäksi jättää. Itse ainakin tuli rokattua kuin parhaimmillaan Fleimarien tai vaikkapa Boomhauerin keikoilla. Mutta tämä rokki onkin poppareitten suosikki, tiedä sitten johtuuko se herrojen moninaisista pop-taustoista vai musiikissa kuuluvasta popin pienieleisyydestä vai molemmista? Joka tapauksessa, Yo-talo oli oikea paikka, yleisö oikeaa ja keikka terästä. Run, Kev, Run!

Ilkka Valpasvuo