SirCusCus – ääniä totaalisesta turhautumisesta

Äkkiväärän punkin ja leikkisän rockin leikkauspisteeseen muodostuu shamanistinen kokoontumisajo huittislaiseen tapaan.

Huittinen on reilun kymmenen tuhannen asukkaan kaupunki Satakunnassa, josta ei äkkiseltään tule mieleen yhtään mitään. Vaikka kaupungista on lähtöisin muutama tunnettu suomalainen (mm. yksi presidentti, liuta taiteilijoita ja jokunen urheilija), ei Huittisista ole ollut kovin merkittäväksi alustaksi musiikille tai taiteelle ylipäätään. Lähin aktiivinen, mielenkiintoista musiikkia tuottava kaupunki taitaa olla Pori, mutta asia voi kuitenkin tulevaisuudessa muuttua.

Sir Petri M:n, Sir Arttu O:n sekä Sir Oskari T:n muodostama SirCusCus on, syystä tai syyttä, sijoittanut henkisen päämajansa Huittisiin. Tämän takia desibeli.net ei kuitenkaan kolmikkoa ole lähestynyt, vaan siksi, että yhtyeen esikoisjulkaisu, kymmenen biisin ja kahdenkymmenen minuutin EP Brutal Ethnology, tempaisi kriitikon niin sanotusti ekstaasiin. Mm. EP:n tyylien sekamelskan (äkkiväärän punkin ja leikkisän rockin leikkauspisteeseen muodostuvassa shamanistisessa kokoontumisajossa edesmennyt Captain Beefheart kohtaa Hüsker Dün ja Mike Pattonin, kotimaisia kieroilijoita unohtamatta) perusteella mikään ei liene yhtyeelle liian vierasta. Jotta yhtye itse ei jäisi liian vieraaksi kenellekään, yritimme selvittää ainakin osin, mistä SirCusCusissa on kyse.

Kenestä SirCusCus koostuu?

Sir Petri M: Basisti Porista.

Sir Arttu O: "Kitaristi" Helsingistä.

Sir Oskari T: Säveltäjä/sanoittaja/rumpali Sastamalasta.

Sir Arttu O: Minäkin olen säveltäjä, sanoittaja, laulaja, kosketinsoittaja, tuottaja, promoottori, tiedottaja, keikkabussin kuljettaja (Sir BusBus), laitevastaava yms...

Miksi perustitte SirCusCusin? Onko teillä ollut muita bändejä?

Sir Petri M: Olen taitoni ja puutteeni hankkinut sahaamalla nuoruusvuodet äärimetallin eri alalajeja. Oman musiikkimaun laajentuessa ja kieroutuessa tuli tarve päästä soittamaan myös vähän monimuotoisempaa musiikkia. Alkuvuodesta kun tuli mahdollisuus päästä tähän yhtyeeseen mukaan, niin totesin, että tämäpä on juuri sitä mitä haluan tehdä.

Sir Arttu O: Intomielisinä nuorina halusimme toimintaa sekä puhaltaa vähän toisenlaista hönkää tähän väsyneeseen vuosituhanteen tekemällä jotain sellaista, mitä muut eivät liiemmin tee. Itse olen harrastellut muutaman vuoden erilaisissa bändeissä – lähinnä kitaran ja koskettimien parissa.

Sir Oskari T: Yksi syy bändin perustamiseen oli myös totaalinen turhautuminen ympäristöön, aikaansaamattomuuteen ja projekteihin, jotka tahtoivat aina vain jäädä syystä tai toisesta sikiövaiheeseen. Oli pakko päästä purkamaan tuntemuksia ja ylimääräistä energiaa musiikkiin. Kokemusta on erinäisistä projekteista noin viideltä vuodelta, sekä kitarassa että rummuissa.

SirCusCus on ollut olemassa helmikuusta 2010 lähtien ja homma toimiii yhteen jo vallan hyvin – mistä luulette, että se johtuu?

Sir Petri M: Hommaa on helpottanut huomattavasti se, että konsepti on ollut selvillä alusta asti. Bändiä ei lähdetty viemään eteenpäin soittamalla epämääräisiä covereita ja miettimällä tyylisuuntia, vaan se kuuluisa punainen lanka löytyi jo alkumetreillä.

Sir Arttu O: Luulen, että meillä on bändissä juuri ne oikeat tyypit. Lisäksi meillä oli aiemmin Oskarin kanssa lyhytikäiseksi jäänyt yhtye nimeltä CusCus, jossa sama konsepti hahmottui jo jossain määrin. Tyhjästä ei siis tarvinnut lähteä liikkeelle.

Sir Oskari T: CusCusista kasvoi punkille tuoksuva herrasmies. Palaset vain loksahtivat kohdalleen. Heti ensimmäisten treenien jälkeen olimme saaneet puoli settiä harjoitelluksi ja sovitetuksi. Kaipa meillä siis jonkinlaiset kemiat kohtasivat.

Sir Petri M: Ensimmäinen keikka heitettiin kun oltiin oltu kasassa kaksi viikkoa ja treenikertoja oli takana kokonaista kolme. Tuloksena oli reilu vartti varsin vallatonta kohkausta.

Mainitsette saatteessa Deep Turtlen, Melvinsin ja Bunglen etäisiksi verrokeiksi musiikillenne. Millaisesta musiikista pidätte? Ja mitä on ethno/circus rock, jota sanotte soittavanne?

Sir Petri M: Maailma on täynnä hienoa musiikkia, joten kaikkea grindista konemusiikkin. Yleisesti ottaen tuollainen kiero lähestymistapa ja yllätysmomentti musiikkissa on aina kiehtonut.

Sir Arttu O: Kaikenlaista on kuunneltu punkista jazziin. Ethno/circus rock oli vain yksi kehno tapa yrittää mahdollisimman lyhyesti kuvailla niitä sävyjä ja tekstuureja, joita musiikistamme saattaa löytää.

Sir Oskari T: Myös akustinen ja kevyempi musiikki on miellyttävää vastapaino edellä mainituille. Ethno/circus rock? Tuoksahtaa rahalle.

Sir Arttu O: Ja rahaa sillä todella tehdäänkin, ainakin muille kuin itsellemme.

Onko teillä esikuvia?

Sir Petri M: En nyt tiedä voiko varsinaisista esikuvista puhua, mutta ilman Trey Spruancen ja John Zornin kaltaisia henkilöitä tuskin soittaisin tämän tyyppistä musiikkia. Ensioivallus siitä, että raskasta rockia voi lähestyä hieman erilaisestakin vinkkelistä oli kun pienenä poikana kuulin Napalm Deathin Scum -levyä. Kyseinen tuotos menee edelleenkin itselläni helposti kategoriaan "aution saaren levyt".

Sir Arttu O: Mainittakoon nyt suurimmista musiikillisista vaikuttajista vaikkapa Melvins, Voivod, John Coltrane, Michael Gira & Swans sekä Lou Reed & The Velvet Underground. Bunglen ja Zornin kaltaiset kikkailijat eivät ainakaan itselläni ole suoranaisesti vaikuttaneet päätökseen alkaa soittaa tällaista kamaa. Sen sijaan 1970-luvun progella sekä 1980-luvun punk/hc-pohjaisella englanninkielisellä musiikilla on ollut etenkin nuorempana huomattavasti suurempi vaikutus. EP:n arvostelussa mainitun Hüsker Dün Zen Arcade on yksi ikisuosikeistani.

Sir Oskari T: Ehkä enemmänkin innoittajia kuin esikuvia, mutta Frank Zappa saattaa olla sellainen, joka antoi varhaisessa vaiheessa tärkeitä neuvoja siitä, millä kaikella tavalla voi jyystää. Enkä voi myöskään unohtaa Suomen omaa M. A. Nummista!

Osallistutte kaikki jollain tavalla biisien tekoon. Mistä te saatte ideoita, kun niitä tuntuu riittävän aika monta joka biisiin?

Sir Arttu O: Itselläni on ainakin helpompi tehdä kappale valmiiksi, jos minulla on ennalta jokin idea valmiina kappaleen sanoituksille. Sen jälkeen musiikki melkeinpä säveltää itse itsensä. Brutal Ethnologylla suurin osa kappaleista on tosin Oskarin säveltämiä.

Sir Oskari T: Minulla on monta eri tapaa säveltää kappaleita. Useimmiten ne syntyvät rytmipohjista, mutta usein myös päässä häiritsevistä melodioista ja spontaaneista kitaran näppäilyistä. Joskus taas saatan säveltää biisiä kehittelemästäni teemasta. Näistä alkutekijöistä kappale alkaa etsiä omaa identiteettiään kohti lopullista ratkaisua. Koko prosessin ajan kaikkien päässä olevien luukkujen on hyvä olla auki, ja antaa mielikuvituksen virrata vapaasti. On hyvä pitää antenneja kokoajan aktiivisina, kulkipa missä vain, sillä vaikka monet ideat tulevatkin pään sisältä, on ympäristö eli maailma jossa elän tietysti suurin inspiraation lähde. Tämä kiero maailma on ideoita pullollaan.

Myös teksteillä on useampia tekijöitä. Miten ne ovat syntyneet, miten niiden aiheet ovat valikoituneet?

Sir Arttu O: Ideat teksteihin tulevat ihan omasta arjesta ja elämästä. Esimerkiksi kirjoitin Satan's Markin sanat käytyäni Shell-huoltoasemalla ostamassa askin tupakkaa ja katsottuani Salem Witch Trials-nimisen todella ärsyttävän ja puuduttavan TV-minisarjan, joka kertoo nimensä mukaisesti Salemin noitavainoista. Mascotin sanat taas syntyivät, kun vanha, rappeutunut, heroiiniriippuvainen maskottikäärmeemme murhattiin raa'asti pokerivelkojen takia.

Sir Oskari T: Joskus sävellys etsii luonteeseensa sopivaa tekstiä, ja taas toisinpäin. Useimmiten tekstit ovat absurdeja, ironisia sanaleikkejä hyvän ja huonon maun rajoilla. Brutal Ethnologylla on joitain biisejä, jotka leikkivät kierosti teknologian ja alkuperäiskulttuureiden kohtaamisen ristiriidoilla. Tarkkakatseinen voi tästäkin löytää jonkinlaista kantaaottavuutta.

Millainen SirCusCus on keikalla ja miksi lavalla on toteemipaalu?

Sir Arttu O: Se on sellaista oman tyylistämme riehumista. Itse uskon ainakin viihdearvon olevan verrattain korkealla.

Sir Oskari T: Ilman toteemipaalua ei ole koko bändiä. Se on neljäs jäsen. Tarina kertoo, että toteeminhenki on johdattanut meidät kolme yhteen paalun ääreen toteuttamaan hänen suurta maailmankatsomustaan. Keikat ovat varmasti yllätyksellisiä ja viihdyttäviä. Siellä saattaa olla myös ripaus teatraalistakin ilmaisua.

Sir Arttu O: Tervetuloa tekemään omat johtopäätökset!

Millainen on SirCusCusin tulevaisuus?

Sir Arttu O: Tarkoitus olisi keikkailla mahdollisimman paljon ja julkaista lisää materiaalia. Musiikkimme on menossa kohti monipuolisempia sfäärejä ja mielestäni yhtye kuulostaa jo nyt aivan erilaiselta kuin Brutal Ethnologylla.

Sir Petri M: Vaikka se DIY-toiminta on ihan hauskaa ja varteenotettava vaihtoehto, niin olisihan se hienoa jos joku pienlevymerkki joskus innostuisi julkaisemaan meiltä seiskatuumaisen, mcd:n tms.

Sir Oskari T: Lisää leipää ja SirCusCushuveja kansoille!

Millainen musiikkielämä Huittisissa on?

Sir Oskari T: Ei taida olla musiikkia eikä elämää. Rauhassa saa hääräillä. Eipä ole elämä häiritsemässä.

Teksti: Jani Ekblom
Kuvat: SirCusCus