15.12.2010
Elävänä-sarjan keikkataltioinneissa tarjolla folkpunkkia, kupletinsukuisia laulelmia, savosuobluesia ja akustisella tunnelmointia.
Karlik Films
Elävänä –sarja tarjoilee toisen kattauksen hyvin riisuttuja studiokeikkoja suoralla valolla. Ensimmäisistä neljästä live-DVD:stä Desibeli niputti samaan artikkeliin Riston, Lounan ja Eero Raittisen & Jarkka Rissasen livetaltioinnit. Nyt on toisen annoksen vuoro.
Karkik Filmsin studiolla Heinävedellä soitetut keikat avaa Indianan osavaltiossa syntynyt ja kasvanut jenkkiläinen folkpunkkari Austin Lucas, joka on saanut kunnian olla ensimmäinen ulkomainen Elävänä -sarjan artisti. Lukuisten punkbändien jäsen tunnetaan ehkä parhaiten yhteistyöstään vastikään Suomessakin käyneen laulaja-lauluntekijä Chuck Raganin kanssa, mutta löytyy kitaraa soittavan miehen katalogista myös Frank Turnerin kanssa julkaistu splittiseiska. Turner olikin ensimmäinen artisti, joka Austinin esityksestä tuli mieleen. Molemmat ovat kitaralla itseään säestäviä nykyisiä tai entisiä punkkareita, jotka saavat herkältä tuntuvat pikkubiisinsä paikoin komeaan liitoon.
En ole muita Elävänä-sarjan esiintymisiä nähnyt, mutta ainakin Austin Lucasille koruton esiintymistilanne pienen studioyleisön edessä sopii oikein hyvin. Esiintymisympäristön ilmeettömyys tukee miehen pienistä osista rakentuvaa yksinkertaista materiaalia, jonka pääosissa ovat tarinat. Erona mainittuun Turnerin on se, että Lucas löytää hengenheimolaisia folkin sijasta pikemminkin countryn vuoristoromanttisesta maailmasta. Toisaalta Lucasia myös vaivaa pieni varovaisuus – johtuen ehkä juuri ympäristöstä – eikä materiaalinsa saa kovin räiskyvää kohtelua.
Bonuksena esityksestä välittyy kuitenkin haavoittuvaisuuden tunne – Lucas tuntuu olevan todella yksin, ja ehkä hän siksi maanitteleekin yleisöään kanssaan lavalle. Tämän onnistuttua voi todeta, että Elävänä-sarjan seitsemännen julkaisun tähti on parempi yksin ollessaan. 11-biisisen esityksen kohokohtia ovat Darkness Out Of Me, Go West, Man Alive sekä Somebody Loves You, vaikka kokonaisuudesta jää päällimmäiseksi tunne, että Lucas olisi tarvinnut vähän tiiviimpää esiintymistilannetta venyäkseen parhaimpaansa.
Kuopiolainen "kulttuurin moniosaaja" Jukka Kervinen tarjoaa Elävänä-sarjan viidennessä osassa tusinan verran kupletinsukuisia laulelmia. Kitaralla itseään komppaava Kervinen, joka muuten lausui itsensä lavarunouden Suomen mestariksi elokuussa 2010, ei ole kovin kaksinen laulaja – hyvin kelvollinen kylläkin – mutta sitä parempi lauluntekijä. Vaikka eihän laulusta aina ole niin väliksi, kun tekstithän ne Kervisen kappaleissa pääosan vievät.
Tekstien teemat koostuvat enimmäkseen perinteishenkisistä veijaritarinoista sekä miehen ja naisen välisistä, usein epäsopivaa tai ainakin sopimatonta suhdetta luotaavista jutuista, jotka Kervinen esittää lakonisen hauskalla tavalla. Esityksen kappaleista harvempi toimii pelkästään biisinä, mutta jokunen kuitenkin. Esimerkiksi Valkea kuu on komean melodisesti soiva, tunnehermoon osuva folk-kappale, vaikka sen teksti onkin läheistä sukua kupletin hölmöille, vähän naiiveille ja kansanomaisille tarinoille. Kervinen on enimmäkseen tarinankertoja, jonka jutut ovat klassisen hienovireisiä ja huumoriltaan helppoja. Kervinen ei liiemmin sorru osoittelemaan, ja se on hyvä, mutta pieniä moitteita voi muutamassa kohdassa antaa. Johtuu ehkä ruuhkasuomalaisuudestani, että Kervisen tyhjäkäyvät selittelyt liian monen biisin välissä meinasivat aiheuttaa runsaasti turhautumista ja myötähäpeää.
Cosmo Jones Beat Machinesta tutut muusikot Pekka Pharaoh Pirttikangas laatikkokitaransa kanssa, JP Hautalampi kanisteriperkussioineen ja Konsta Eskelinen torviuluineen eli Stroh-viuluineen ja jouhikkoineen pistelevät omia ja lainakappaleita hyvin suoperkeleellisellä tenholla sellaiset kolme varttia. Keikoilla yleisöön välittyvä demoninen voodoo-hypnoosi nousee myös studiossa esille hyvin, vallankin lyömien tultua mukaan keitokseen. Yhdentoista kappaleen luenta rakentaa tietynlaisen kerroksisen ja loppua kohden kiivaammin sykkivän kliimaksin Pirttikankaan aloittaessa yksin ja muiden tullessa mukaan yksi kerrallaan pitkin keikkaa.
Omien sävellysten ohella savosuobluesin tulkintoja kuullaan Blind Lemon Jeffersonin See That My Grave Is Kept Cleanistä, Charlie Pattonin Oh Deathistä, Blind Willie Johnsonin Jesus Gonna Make My Dying Bedistä sekä CW Rayn valssista Death Is Only A Dream kaukaa 1800-luvulta. Levyn päättää oivasti traditionaali Mother´s Death. Ehkä poikkeavin kappale muusta setistä on suomenkielinen lainaraita Joulu putkassa, muuten mennään englannilla ja aikalailla linjakkaalla voodoo-hoodoolla. Hirveäst motkotettavaa keikassa ei ole, mutta toki tällaisen melkoisen shamanistisen touhun live-taltioinnissa yleisön puute ja se ettei pääse seuraamaan kuinka yleisö ja bändi kommunikoivat hiukan latistaa pakettia.
Jarkko Martikainen on täydellinen valinta Elävänä-sarjan artistiksi: koruton, sopivan nuhjuinen ja elämänmakuinen. Yhdellä kameralla välittyy oikea livetunnelma (katsoja harvemmin pyörittelee klubikeikalla ihan pöllönä päätään), ja miehen karisma sinkoaa esityksen ruudun läpi olohuoneeseen. Kappalevalikoima nivoo onnistuneesti samaan kertomukseen Rakkaus-albumin ehdottomat helmet, mukavasti harvinaisia yllätyksiä ja hiukan nikottelua aiheuttaneen Toivon kappaleita, jotka repeävät vihdoin auki kuin entisen miehen pelihousut. Ville Leinosen ja Matti Johannes Koivun vastaavia julkaisuja odotellessa.
Teksti: Jani Ekblom (AL, JK), Ilkka Valpasvuo (PPP & co) ja Heikki Väliniemi (JM)
