13.12.2010
Teos on melkein yksi yhteen Turnerin Kovan päivän kirjan kanssa, mutta toimituksellisesti ja visuaalisesti heikompi.
readme.fi
1990-luvun puolivälissä elettiin yhtä monista The Beatlesin kultakausista. Nimeä The Beatles Anthology kantanut laaja dokumenttisarja sai ensi-iltansa ympäri maailmaa, ja edesmenneen John Lennonin jämänauhoista kasattu Free As a Bird nousi listojen kärkeen ”uutena” Beatles-kappaleena. Samaan putkeen suollettiin markkinoille julkaisemattomia nauhoituksia sisältäneet kolme Anthology-boksia. Vuonna 1994 näki päivänvalon myös Ian MacDonaldin valitettavasti yhä suomentamaton teos Revolution in the Head, jonka perusteellinen musiikillinen analyysi yhdistettynä 60-luvun yhteiskunnallisten ja kulttuuristen olojen tuntemukseen säilynee vielä kauan ylittämättömänä Beatles-kirjana. Yksi sille kalpenevista yrityksistä on Steve Turnerin alkujaan samana vuonna ilmestynyt A Hard Day’s Write, josta aikanaan saatiin pikavauhtia suomalainenkin versio Kovan päivän kirja (suom. Timo Kanerva).
Turnerin Inside The Beatles on mikrotason eroja lukuun ottamatta sama teos, joten kenenkään Kovan päivän kirjan lukeneen ei ole syytä tarttua siihen. Muitakin suosittelen kääntymään Turnerin alkuperäisteoksen puoleen, sillä toimituksellisesti ja visuaalisesti Kovan päivän kirja on huomattavasti päivitystään ammattimaisempi. Readme.fi-kustantamon samaa sarjaa edustavien Metallica- ja U2 -teosten tapaan Inside The Beatles kärsii hutiloidusta toteutuksesta. Seija Kukkosen suomennokseen on lipsahtanut anglismi jos toinenkin, eivätkä sanamuodot, kuten ”tuohon aikaan Beatlesin musiikki oli ihan peruskamaa” (s. 18), herätä luottamusta. Lisäksi teos vilisee sinänsä pieniä mutta toistuessaan harmillisia huolimattomuusvirheitä, kuten suomentamattomia kuvatekstejä ja saman valokuvan kahdesti käyttämistä hiukan eri rajauksin ja tekstein.
Sisältönsä puolesta Inside The Beatles palvelee paremmin lukijoita, joille yhtyeen tarina ei ole läpikotaisin tuttu. Beatles-friikit tavatkoot tästedeskin Revolution in the Headia. Turner käy läpi jokaisen yhtyeen oman sävellyksen taustoja hiukan luettelevaan ja mutkia suoraksi vetävään tyyliin. Turnerin onneksi The Beatlesin saagasta löytyy roppakaupalla kiinnostavia anekdootteja, joiden paljas listaaminenkin usein riittää. Jos pohdit, keitä ovat Eleanor Rigby tai Lovely Rita, antaa Turner kompaktit vastaukset. Kevyestä taustoituksesta ei kuitenkaan edetä syvemmälle. Erityisen avuton ja varmasti myös haluton Turner on puhumaan musiikillisista seikoista. Ilmeisimpiä vaikutteita ja referenssejä tarjoillaan mukavaan tahtiin, mutta itse sävelainekseen tai myöhempien aikojen teknisiin kokeiluihin olisi toivonut edes ajoittain perusteellisempaa upottautumista.
Toinen selkeä miinus on Turnerin harjoittama tarinallistaminen ja loogisen jatkumon väkinäinen luominen. Kappale kappaleelta etenevän teoksen voisi jo rakenteensa puolesta kuvitella välttävän esimerkiksi edellä mainitun TV-dokumentin kasvutarinallisen sentimentaalisuuden siitä, kuinka tavallisista liverpoolilaispojista kehittyi lapsekkaiden pop-rallien kautta taiteilijoita. Turner kuitenkin lankeaa Beatles-tulkinnan perussyntiin, Rubber Soul / Revolver -akselista käynnistyneen edistyksellisemmän tuotannon yliarvostukseen alkuaikojen kustannuksella. Toki A Day in the Life ja I Am the Walrus ovat maagisia teoksia, mutta niin ovat She Loves You ja I’m a Loserkin. Silti esimerkiksi viimeksi mainittu tuntuu Turnerin mukaan lähinnä enteilevän Lennonin myöhempien itsetutkiskelujen korkealentoisuutta.
Kiitosta Inside The Beatlesille voi antaa kronologian, biografian, lähdeluettelon ja hakemiston perusteellisuudesta. Nämä lisäävät sen käyttöarvoa kätevänä hakuteoksena. Kovan päivän kirjaan nähden on myös petrattu siinä mielessä, että Anthology-boksien vähemmän tunnetut ylijäämäkappaleet tulevat esitellyiksi tasa-arvoisina umpituttujen hittien kanssa. Syyksi halvahkon tuntuman itsestään jättävän Inside The Beatlesin hankkimiseen uudistukset eivät silti riitä.
Antti Hurskainen
