13.12.2010
Jokseenkin kaikkien tuntema muusikko osoittautuu odotettua suuremmaksi tähdeksi, joka edelleen on kuin se naapurin rockia diggaileva kaveri.
Minerva
David Eric Grohlin (s. 1969) tarina lienee kaikille rock-musiikin lähihistoriaan perehtyneille pääpiirteissään tuttu. Istahtaminen Nirvanan rumpalin pallille juuri ennen jättimäistä suosiota kirjoitti jo Grohlin nimen historiankirjoihin, mutta varsinaiseksi tähdeksi mies nousi pian Nirvanan traagisen lopun jälkeen perustetun Foo Fighters -yhtyeensä myötä. Tällä hetkellä Grohlia voi liioittelematta sanoa yhdeksi maailman menestyvimmistä rocktähdistä. Foo Fightersista on kasvanut stadion-luokan yhtye, mutta tämän lisäksi Grohlilla riittää aikaa vierailla Queens of the Stone Agen, Killing Joken ja muiden aikalaistensa sekä nuoruudenidoliensa levyillä. Viimeisin yhtyeprojekti on Them Crooked Vultures, joka koostuu Grohlin lisäksi QOTSA:n Josh Hommesta sekä Led Zeppelin -legenda John Paul Jonesista. Grohlin asemasta kertoo jotain se, että hän lounastaa itse Sir Paul McCartneyn kanssa, mutta vielä enemmän se, että Grohl oli joutunut ruokailutuokion yhteydessä kertomaan pettyneelle Maccalle, että Them Crooked Vulturesin basistin tontti on jo varattu.
Martin Jamesin henkilökuva Dave Grohlista pitää sisällään viimeksi mainitun anekdootin lisäksi suuren määrän faktoja ja kertomuksia, jotka luettuaan vasta ymmärtää, miten iso tähti Grohl todella on. Vaikka tuotteliaalla multi-instrumentalisti-säveltäjällä olisi kaikki maailman syyt olla leuhka kukkoilija, piirtyy Jamesin kirjasta kuva musiikkia rakastavasta naapurin jätkästä, jolla on sydän ja huumorintaju kohdallaan. Lomailua vihaavaa Grohlia on tituleerattu rockin ahkerimmaksi ja mukavimmaksi mieheksi, ja kirjan luettuaan asiasta on helppo olla samaa mieltä. Vaikka Grohlia kuvataan paikoin studiodiktaattoriksi ja vaikka hänen yhtyeissään ovat jäsenet vaihtuneet tiuhaan tahtiin, on kuvaavaa se, että lähes kaikki eronneet tai erotetut yhtyetoverit palaavat kronologisesti etenevässä kirjassa myöhemmin mukaan tarinaan joko ystävinä tai soittokavereina. Grohl vaikuttaa kaiken kaikkiaan tyypiltä, jonka kanssa olisi mukavaa istua tuopillisen ääressä ja jauhaa musiikista. Ja jos näin ei ole, on Grohl mestarillinen mediapelaaja, sillä negatiivisia uutisia miehestä saa harvoin lukea, eikä Jameskaan näytä niitä löytäneen.
Kirjan painopiste on luonnollisesti Foo Fightersin urassa, mutta myös tätä edeltävät tapahtumat käydään läpi. Grohlin lapsuudesta ei kauaa jaaritella, mutta häneen vaikuttaneen Washingtonin hardcore-skenen 1980-luvun tapahtumista kerrotaan huolellisesti. Kirjan alkupuoli onkin kiinnostavinta antia, sillä miehen varhaista bändihistoriaa ei ole vielä kulutettu loppuun alan lehdissä ja kirjallisuudessa. Ahkeran työnteon lisäksi Grohlin uraa on edistänyt myös suuri määrä onnea, sillä pestit sekä Grohlin fanittamassa Screamissa että Nirvanassa toteutuivat yhdistelmänä oikeaa ajoitusta ja tuuria. Nirvanan huikean nousun ja tuhon kuvaaminen kohtuullisen kattavasti on myös oikeutettu päätös, vaikka aihe lienee monille jo ennestään tuttu.
Martin Jamesin teos on sujuva ja helppolukuinen katsaus Dave Grohlin uraan, mutta mitään mullistavaa se ei esitä. Suoria haastattelulausuntoja James on saanut kirjan kohteelta vain muutaman sivun johdannon kokoon parsimiseksi, mutta muutoin ollaan hieman epämääräisten nettilähteiden ja sekundaaristen tietolähteiden varassa. Tyypillisen brittiläinen kärkäs tyyli on saattanut hieman vääristyä suomennoksen myötä, mutta välillä ylilyönneistä vastaa selkeästi James: esimerkiksi kommentti: ”Kun Grohl aloitti Probot-projektinsa, metalligenre oli tunnettu äärimmäisestä naurettavuudestaan” syö kirjoittajan vakuuttavuutta isoin haukkauksin.
Jälkisanojen aluksi James esittää aiheellisen kysymyksen: Miksi tällaisia elämäkertoja tehdään? Kirjoittaja ei osaa vastata kysymykseen itsekään, vaan horisee jotain ympäripyöreää totuuden tavoittelusta sekä kriittisestä tulkinnasta. Kaavamaisen opuksen äärellä lukijan huulille nousee helposti sama ihmettelyn aihe. Vastausta voi tällä kertaa hakea teoksen taiteellisen arvon sijaan sen kohteesta. Itselleni ainakin tarpeeksi suuri palkkio kirjan läpikahlaamisesta oli oivallus siitä, että rock-maailman terävimmällä huipulla on tekopyhien maailmanparantajien, elähtäneiden veteraanien ja nokkavien miljonäärien lisäksi ainakin yksi henkilö, jonka suurimpana motivaationa on kyltymätön rakkaus musiikkiin.
Teksti: Tommi Saarikoski
Kuva: Stig Nygaard / Wikimedia Commons
