29.11.2010
Fyysisesti vaikuttava kahvipöytäkirja on sisällöllisesti pikaruokaa, joka saa himoamaan lisää tietoa
Nemo
Heavy metal on teatraalisuutensa ja näyttävyytensä ansiosta erinomainen aihe kahvipöytäkirjalle. Metallisti ja musiikkikirjoittaja Daniel Bukszpan esittelee silmille rävähtävässä teoksessaan Heavy metal – Raskaan musiikin pioneerit, jättiläiset ja kapinalliset (suom. Lotta Heikkeri ja Miki Peltola) parisataa metalliartistia sekä taustoittaa metallikulttuuria artikkeleilla. Parin kilon painoinen kirja on fyysisesti vaikuttava, mutta miten on sisällön laita?
Leijonanosan Heavy metalin reilusta kolmestasadasta sivusta vie aakkosjärjestetty bändilista, jossa Bukszpan esittelee artisteja Abdullahista Zebraan. Jokaisesta yhtyeestä on mukana esittelyteksti sekä listaukset levyillä esiintyvistä muusikoista sekä studioalbumeista ja olennaisista kokoelmista. Biografiat ovat lyhimmillään kappaleen pituisia tiivistyksiä ja pisimmillään muutaman sivun pituisia seikkaperäisempiä juttuja. Sinne tänne on ripoteltu artikkeleita, joissa käsitellään esimerkiksi metallimuotia, -mediaa tai bändien sisäisiä ristiriitoja.
Perusinformaatio irtoaa teksteistä hyvin, mutta muuten ne toimivat tiedonnälkäiselle ennemminkin pikaruokana ja innostuksenlähteenä. Noviisille paketista löytyy runsaasti uutta tietoa, asioihin perehtyneille tarjolla on lähinnä perusasioiden kertausta. Bukszpan kirjoittaa vetävästi ja maustaa tekstiään huumorilla, kenties hieman liikaakin. Metalliaiheista (yleis)teosta lienee mahdotonta kirjoittaa objektiivisesti, asiasisältöön keskittyen ja ilman huumoria? Toki moni raskaan musiikin yhtye on joko tahallisesti tai tahattomasti huvittava, ja musiikkihan on tunnetusti tunneasia, mutta hakuteokselta kaipaisi tiettyä viileää etäisyyttä. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi punkkia, souliaa tai jazzia käsittelevää vastaavanlaista kirjaa olisi kirjoitettu yhtä lennokkaasti. Tämä tietenkin kertoo myös itseironian tajusta, ja taitaa olla yksi rakkauden merkki.
Se, mitä yhtyeitä on kelpuutettu mukaan, aiheuttaa varmasti keskustelua. Bukszpan mainitsee esipuheessaan valinneensa artistit omien mieltymystensä (ja kustannustoimittajan määräysten) mukaisesti, mikä kirjoittajalle sallittakoon. On mahdotonta koostaa kaikkia tyydyttävää listaa, mutta silti on ihmeteltävä, miksi esimerkiksi Bathory, Dream Theater tai System of a Down on sivuutettu kun mukana on tusinoittain vähemmän merkittäviä artisteja tai metallimusiikkiin löyhemmin liittyvät Queen ja Cheap Trick. Tai Agnostic Front ja D.R.I., jotka olisivat enemmän kotonaan punk-historiikin sivuilla.
Ulkoasultaan Heavy metal on timanttinen. Kuvia on paljon ja kuvamateriaali on laadukasta ja suurikokoista, kuten kahvipöytäkirjassa kuuluukin. Opusta on mukava selailla heittäytyen visuaaliseen hevimetalli-seikkailuun. Venom poseeraa pääkallon kera, Poison täysissä meikeissä ja Stryperin musta-kelta-raidallinen asukokonaisuus on kerrassaan hulvaton. Puhumattakaan Grim Reaperin permanentatuista kuontaloista tai Manowarin karvarinnuksista.
Kirjan suomalaispanos on huomattava. Marco Hietala on kirjoittanut esipuheen suomalaiseen laitokseen, ja lopussa on oma osio kotimaisille yhtyeille ja listauksille. Heikkeri ja Peltola ovat toimittaneet kirjan suomeksi laadukkaasti ja antaumuksella. Kirjaa ei ole vain suomennettu, vaan mukaan on ympätty runsaasti materiaalia, jota alkukielisessä ei tietenkään ole. Esimerkiksi Härmän hevimetallin työjuhdat Klaus Flamingistä Spinefarmiin saavat arvoisensa tilan. Ilahduttavaa on myös suomalaisten kuvaajien panos. Esimerkiksi Tomi Palsan ja Kalle Björklidin otokset eivät missään nimessä kalpene ulkomaisen materiaalin rinnalla. Päinvastoin, valokuvauskilpailun voitto viedään näiden näytteiden perusteella Pohjolaan.
Kuvallinen anti osoittautuu lopulta Heavy metalin suurimmaksi anniksi. Vaikka tuhti opus sisältääkin runsaasti tietoa, suuri osa siitä lienee vannoutuneemmalle diggarille liian pinnallista. Heviin vasta tutustuva nuori sielu saa Bukszpanin kirjasta paljon ravintoa, ja Heavy metal löytyneekin tulevana jouluna monesta lahjasäkistä ja -sukasta.
Teksti: Tuomas Tiainen
Apocalyptica-kuva: Tomi Palsa
