05.11.2010
Vaikuttavasta yhtyeestä vaikuttava kirja, joka on melkein tyhjentävä ja täydellinen Led Zeppelin -opus.
Like
Led Zeppelin on yksi maailman tärkeimmistä rock-yhtyeistä – ja varmasti yksi äänekkäimmistä. Jimmy Pagen, Robert Plantin, John Paul Jonesin ja John Bonhamin vuonna 1968 muodostama nelikko saavutti taivaankannen kunnes lyijyilmalaiva ei enää totellut ohjausta ja syöksyi tulimerenä maankamaraan. Led Zeppeliniin verrattuna melkein mikä muu yhtye tahansa, kenties The Beatlesiä lukuunottamatta, tuntuu harmittoman pieneltä ja hiljaiselta.
Huolimatta Led Zeppelinin vaikutuksesta tyhjentävää ja täydellistä kirjaa yhtyeestä ei ole kirjoitettu. Mick Wall, pitkän linjan brittiläinen rock-journalisti ja entinen Classic Rock -lehden päätoimittaja, yrittää mahdotonta päästen lähemmäksi vuorenhuippua kuin kukaan aiemmin. Led Zeppelin – Jättiläisten aika on ristiriitainen kirja viime vuosisadan suurimmasta rock-yhtyeestä, mutta se on näillä markkinoilla mahdollisesti paras.
Wallilla on parinkymmenen vuoden ajan ollut pääsy itse lähteen äärelle, siis haastattelemaan Pagea, Plantia ja Jonesia. Jättiläisten aika sisältääkin vaikuttavan määrän tietoa ja on hyvin kirjoitettu. Iso osa tarinasta on tietenkin tuttua, Zeppelin on osa sitä rock-musiikin kaanonia, josta jokainen on kuullut. Kesäkuun 1969 kalalla ryyditetty bändäriseksi, Bonhamin tukehtuminen omaan oksennukseen, Pagen okkultismi ja tietenkin Led Zeppelinin musiikki on analysoitu puhki tätä ennen. Se ei tietenkään ole Wallin vika.
Täysin uutta lähestymistapaa Wall kokeilee kursivoiduissa takaumajaksoissa, jotka kuvaavat Zeppelin-nelikon ja yhtyeen managerin Peter Grantin toimintaa ja mielenliikkeitä:
Olet Jimmy Page. Eletään kesää 1968, ja sinä olet yksi Lontoon tunnetuimmista mutta samalla vähiten kuuluisista kitaristeista. Edes kaksi viime vuotta The Yardbirdsin riveissä eivät ole nostaneet sinua ansaitsemaasi maineeseen. The Yardbirdsistä puhutaan edelleen aivan kuin Jeff Beck olisi edelleen yhtyeen kitaristi. Etkä sinä. Vaikka olet tehnyt niin paljon bändin eteen.
Ratkaisu on perusteltu siinä mielessä, että näin päästään nopeammin toimintaan. Takaumat kuitenkin katkovat lukukokemusta ikävästi eivätkä täysin toimi Wallin kenties hakemana dramaturgisena efektinä. Osa jaksoista sisältää kiinnostavaa tietoa, mutta etenkin kirjan loppupuolella niitä pikemmin silmäilee kuin lukee.
Lisäksi Pagen oppi-isälle Aleister Crowleylle uhrataan keskellä kirjaa – ja täysillä kiitävää tarinaa – peräti kokonainen luku. Crowleysta ja okkultismista kiinnostuneille pätkä tarjoaa kiinnostavaa tietoa, mutta sen olisi mahdollisesti voinut sisällyttää liitteeksi. Page on toistuvasti kieltäytynyt kommentoimasta suhdettaan okkultismiin, joten Wall vihjailee monen muun tavoin Pagen kiinnostuksen olevan jollain tapaa suhteessa Led Zeppelinin viimeisten vuosien katastrofeihin. Faktoihin keskittyvässä tietokirjallisuudessa pienikin vihjailu moisesta on hieman kummallista.
Jättiläisten aika ei ole saanut virallisen Zeppelin-elämäkerran statusta, mikä saavutus olisi hieman pitkäjänteisemmällä työllä kenties ollut mahdollista. Kritiikistä huolimatta Wallin kirja on kuitenkin hyvää luettavaa jokaiselle rock-musiikista kiinnostuneelle ja toimii erinomaisesti levyjä kuunnellessa. Esineenä Jättiläisten aika miellyttävä ja sen kuvamateriaali on hyvää. Myös Petri Silaksen suomennos ansaitsee kiitosta.
Teksti: Tuomas Tiainen
Kuva: Fabio Rizzato (Wikimedia Commons)
