01.11.2010
Ajattelevan synkkää popmusiikkia yhtyeeltä, jonka taival kesti lyhyeltä tuntuneen hetken.
Turkulaisen This Empty Flown taivalta tekisi mieli kuvata Eino Leinon Aleksi Kivi -runon sanoin: ”Nähnyt ei kesää, ei kevättä. Eli vain syksystä jouluun”. Toki This Empty Flown taival kesti faktisesti pidempään, mutta yhtyeen ajattelevan synkkä pop-musiikki syntyi nopeasti ja lyhyellä aikavälillä, melankoliaa säästelemättä. Bändin surumielisen vaihtoehtorockin raaka-aineet löytyivät paitsi selvimmin The Curen ja Slowdiven suunnalta, myös Cocteau Twinsin ja muiden 4AD-levymerkin yhtyeiden parista. Oman mausteensa yhtyeen musiikkiin toivat myös vaikutteet 1970-lukulaisen Pink Floydin utuisimmista kappaleista.
This Empty Flown juuret ulottuvat 1990-luvun alkuvuosille, jolloin yhtyeen myöhemmin perustaneet ystävykset Jori Sjöroos ja Niko Sirkiä soittivat yhdessä funeral doomin pioneeriyhtyeessä Thergothonissa. Lukioikäiset kumppanukset etääntyivät hiljalleen metallin parista kohti tummanpuhuvaa kitararockia tienviittanaan keskeisimmät brittiläiset synkistelijäpopparit. Sirkiä päätyi soittamaan koskettimia ja kirjoittamaan kappaleiden lyriikat, kun taas Sjöroos toimi yhtyeen vokalisti-kitaristi-ohjelmoijana sekä säveltäjänä. Pian yhtyeestä muodostui trio, kun Sad Parade -yhtyeen keulahahmo Aku-Tuomas Mattila liittyi basistiksi nuorten mustahuulien joukkoon. Yhtyeen demonauhasta kiinnostuneena italialainen Avantgarde Music solmi levytyssopimuksen This Empty Flow kanssa. Maaliskuussa 1996 ilmestyi yhtyeen esikoisalbumi Magenta Skycode.
Kulttialbumin avaava Nowafter näyttää jo suunnan kohti kauniin haikeata äänimaailmaa. Komea Cure-pastissi Useless etenee seesteisen alakulon vallitessa: “To shed a million tears, there is a chalice, where all sorrow is poured from”. Maanisen synkkä Stream on painostavuudessaan jo lähellä psykoosia, kun taas Towards Distant esittelee yhtyeen kokeilevan puolen kaikkine tieteiselokuvaan viittaavine häly- ja efektiäänineen. Distress on levyn nopeatempoisin kappale, viipale angstista rockia. Levyn täydellisin laulu kuullaan viimeisenä, epilogin kaltaisena loppunäytöksenä. Sweet Bloom of Night Time Flowers, jonka dramaturgia on popin mittakaavassa liki ylittämätön, lienee edelleen Sjöroosin upein yksittäinen biisi. Sirkiän synkeän romanttiset, paikoin jopa runolliselta tyyliltään dekadentit tekstit ja Sjöroosin melankolisen kauniit sävellykset sinetöivät Magenta Skycoden mestarillisuuden.”Come sleep, the sweetest of all thieves, the most delicate of all lovers”.
Ilmestyessään pitkäsoitto jäi harmillisen vähälle huomiolle. Merkittävimmän arvion aikalaislehdistössä kirjoitti Rumban tarkkakorvainen pop-entusiasti Samuli Knuuti, joka koki, että ”yhtyeen musiikin ilmentämä suru ei ole paikallisesti kohdennettavaa, sormella osoitettavaa, vaan koko olemisen ja sen ehtojen pohjavirtana kulkevaa vaihtoehdottomuuden ja kuolevaisuuden runollisuutta". Pian Magenta Skycoden ilmestymisen jälkeen levy-yhtiö Avantgarde Music katkaisi yllättäen levytyssopimuksen yhtyeen kanssa. Takaiskusta huolimatta kolmikko jatkoi uusien kappaleiden työstämistä vahvistuen kvartetiksi, kun esikoisen tuottaneesta Jukka Sillanpäästä tuli bändin virallinen jäsen.
Neljän jäsenen voimin yhtye ehti tosin toimia vain kuukauden verran, sillä perustajajäsen Sirkiä jätti tehtävänsä bändissä joulukuussa 1996 keskittyäkseen muihin musiikillisiin projekteihinsa. Vain noin vuotta myöhemmin Sjöroos ja Mattila päättivät, että This Empty Flow oli tullut lyhyen tiensä päähän. Viimeisiksi jääneissä kappaleissa, jotka onneksi ilmestyivät postuumisti kokoelmalevyillä Three Empty Boys (1999) ja Nowafter (2001) uuden aallon estetiikkaan nojaava kitararock oli saanut siirtyä syrjään uneliaan triphopin ja avaruudellisten konerytmien tieltä.
This Empty Flow oli lupaus paremmasta, mutta valitettavasti loisteliaasta debyyttialbumista tuli lopulta myös yhtyeen joutsenlaulu. Magenta Skycoden ilmestyessä Sjöroos oli hädin tuskin parikymppinen. Ei siis liene ihme, että hän loi musiikillisen imagonsa täysin uusiksi vuosituhannen vaihteessa, kun Daft Punk -henkinen Fu-Tourist pyrki näppärän King Kong of the Dance Floor -pikkuhitin kautta tanssilattioiden parrasvaloihin. Lyhyeksi jääneen tanssimusiikkiprojektin jälkeen Sjöroosista on tullut 2000-luvun edetessä suomalaisen popin kultasormi PMMP-yhtyeen menestyksen ansiosta. Hän on menestynyt sekä kaupallisesti että taiteellisesti yhtyeen hovisäveltäjänä ja -tuottajana, mutta jättänyt viisaasti pintajulkisuuden muille. Omimmillaan Sjöroos on kuitenkin ollut vastikään toisen albumin julkaisseen Magenta Skycode -yhtyeen parissa, jonka esikoisalbumi IIIII (2006) lienee yksi upeimpia suomalaisalbumeita koskaan. Ja siinä jos missä, This Empty Flown henki elää vahvana nimeään myöten.
Otto Suuronen
