23.09.2010
Klubi / Tampere
Tampereen klubilla koettiin 23. syyskuuta piristävän tiivistunnelmainen torstai-ilta. Lauteille kipusivat energinen Stalingrad Cowgirls ja maskuliinisuutta tihkunut Sweatmaster. Vaikka kummatkin triot rakentavat musiikkinsa kitaran, basson ja rumpujen kolmiyhteyden varaan, asettuivat bändien livevedot suorastaan toistensa vastakohdiksi.
Erilaiset ovat myös artistien historiat. Sallalaisille lehmitytöille rocktähteys on tuotu kuin tarjottimella. He ovat jo parikymppisinä kiertäneet Kiinaa ja lämmitelleet stadionluokan artisteja. Tyttöjen kanssa takahuoneen ovat jakaneet muiden muassa Musen, Billy Idolin ja Mötley Crüen kaltaiset jättinimet. Mikäs siinä soitellessa, kun Warner Musicin massiivinen rahantekokoneisto hyrrää taustalla.
Sweatmaster taas on veivannut garagemausteista asennerockiaan jo vuodesta 1998 asti. Kun nämä Turun karjut julkaisivat ensimmäisen seitsemäntuumaisensa, Cowgirlsit kuluttivat vielä ala-asteen pulpetteja. Tiukan livebändin maineen ja kriitikkojen ylistykset Sweatmaster on ansainnut hikoilemalla vuodesta toiseen treenikämpän uumenissa. Kova työ näemmä kannattaa: suomen Hivesiksikin tituleeratun pumpun tuore single Turnover sai hiljattain kunniamaininnan arvovaltaisen Spin -lehden ”songs you must hear now” -osiossa.
Lehmitytöt polkaisivat shownsa käyntiin äänenpaineella, jollaista harvoin Klubilla kuulee. Tulevasta tinnityksestä huolimatta yhtyeen hiottu visuaalinen ilme ja itsevarma asenne purivat yleisöön. Viimeistään Baby Girl -hittirallin kajahtaessa ilmoille vähäisetkin epävarmuuden rippeet oli karistettu. Bändi nautti ja spiikitkin naurattivat. Ikävä kyllä ulkoinen habitus jätti puuduttavan yksipuolisen biisimateriaalin varjoonsa. Myös miksaus oli sangen epäonnistunut, sillä massiiviset kitarasoundit jyräsivät täysin Enni Kivelän vokaalit alleen.
Illan pääesiintyjä otti tilan haltuunsa suvereenisti jysäyttämällä raivokkaan Turnover -sinkkunsa heti kärkeen. Silti keikan kulminaatiopiste saavutettiin, kun allekirjoittaneen vuoden rockbiisiehdokas, junamaisesti puksuttava Nature son, liukui suoraan lennosta Animalin tykitykseen. Erityismaininta kuuluu vokalisti Sasu Mykkäselle, jonka Josh Hommen kaltaisesta tyylittelystä aina Devin Townsendmaisiin kiljahduksiin venyvä äänenkäyttö sai veret seisahtumaan. Musiikillisesti jonnekin Danko Jonesin ja Hellacoptersin välimaastoon asettuvan Sweatmasterin kellontarkka yhteensoitto ei jäänyt vain tekniseksi suorittamiseksi, vaan hiki lensi ja tunteet kuohuivat. Cowgirlsin settiä vaivanneesta tasapaksuudesta ei ollut tietoakaan – keikka oli sopivan pituinen ja draaman kaari tyylikkäästi rakennettu.
Viime kädessä olennaisin illan bändejä erottava tekijä kiteytyi teennäisyyden määrässä. Siinä missä Sweatmasterin kohkauksesta huokui aito tekemisen ilo, jätti Cowgirlsien oppikirjamainen suoritus suuhun keinotekoisen maun. Isolla rahalla hiottu imago ei peitä alleen sitä, että tytöillä ei lopulta ole paljoakaan sanottavaa musiikillisesti.
Teksti: Jussi Saarinen, kuvat: Markus Malmberg
