Paleface

Paleface teki sen viimein. Suomalaisen hiphopin pioneerin ensimmäinen suomeksi räpätty albumi Helsinki – Shangri-la näki valon syyskuun puolivälissä ja julisti samalla urbaanin folkin esiinnousua. Useamman biisin pelkästään akustisen kitaran varassa esittänyt huppariasuinen moottoriturpa toi kohtuullisen tiukkaan pakatulle Tampereen Yo-talolle mukanaan DJ Leijonamielen, kitaralla aseistautuneen Zenikhin - sekä afrikkalaisen perkussionistin Frederick Badon. Lavalla nähtiin myös MC Jinx sekä pari spedeä eturivistä.

Kuten levyllä, Pale aloitti yksin kitaran kanssa 2010-luvun Irwinin hengessä manifestoivalla nimibiisillä. Mainio levy oli tottakai vahvasti esillä enkä nyt suoraan huomannut että yksikään levyn raidoista olisi jätetty paitsioon. Humalatörmäillen aiheeseen eläytynyt maestro hehkui etenkin Syntyny rellestää, Riisto Räppääjän sekä tottakai rillumarei-hölkkäävän Talonomistajan äärellä. Yllättävän hyvin seassa toimivat myös vanhemmat englanninkieliset luennat Back To Square Onesta Maximize The Prophetiin. Parhauksia olivat myös kaikki akustiset kitaravedot, joihin lukeutui mainitun Helsinki – Shangri-lan ja levyltä löytyvän Juicen suomentaman Procol Harum-versioinnin Kalpeaakin kalpeempaa ohella myös Jethro Tullia. Biz Markien Just A Friend kultaiselta 80-luvulta oli sellainen loppukuorofiilistely että paremmasta väliä!

Jos jotain jäi kaipaamaan niin vielä tätäkin enemmän oikeaa instrumentaatiota. Toki romani-laulaja Hilja Grönforsin tai joikaaja Wimme Saaren keikoille saaminen on aika paljon vaadittu, mutta vaikka nytkin oli hyvä että mukana oli lyömää ja kitaraa, niin puhaltimet, liverytmiryhmä, ehkä sitä beatboxia..? Isommasta orkesteri-toteutuksesta kuulin huhupuhetta, joten ehkäpä Palefacesta saadaan muutamaksi seuraavaksi vuodeksi samanlainen livehurmos kuin vaikkapa Jätkäjätkistä. Toki ihan tyytyväinen olin tähänkin kattaukseen.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo