20.09.2002
Pakkahuone/Tampere
Pakkahuoneella tarjottiin hyvää Karmaa ja kevyttä melankoliaa.
Vuonna 1992 perustettu Maj Karman Kauniit Kuvat nautti uransa alussa pienimuotoista suosiota. Tekotaiteelliseksi raskaaksi rokiksi leimautunut ainutlaatuinen musiikkigenre tarjoaa kuulijoilleen erilaisia variaatioita muista maailmoista sävytettynä alakulotetuilla riffeillä. Viime vuonna ilmestynyt singlelohkaisu Romanssi (Rautaneito 2001) nosti MKKK:n suuremman yleisön tietoisuuteen. Nyt melankoliasta saivat nauttia kaikki.
Maj Karman Kauniit Kuvat esiintyi Pakkahuoneella osana suurempaa Valtteri -festivaalia: aiemmin lauteille olivat nousseet mm. Tyrävyö, Cucumber Farmer ja friikkisirkus Circus Mundus. Seuraavana päivänä yleisölle tarjoiltiin mm. CMX:ää ja Radiopuhelimia. Karman keikka alkoi valitettavan myöhään (00:15), joka puolestaan verotti yleisöä ja yleisön energiaa. Suomessa olemme kuitenkin jo tottuneet myöhäiseen menoon, joten eipä väsymyksestä ollut enää merkkiäkään Karman aloittaessa settinsä. Ja vaikka allekirjoittanutkin oli kuunnellut samana iltana aiemmin jo neljän muun bändin (Exhausted, OikoSulku, Huuto ja Etupiha) soitannat, jaksoi vielä kovin riehaantua. Karma oli talossa.
Setti aloitettiin voimakkaasti Soundi 2002 –levyltäkin tutuksi tulleella Rocktähdellä, joka oli taktisesti oiva veto. Kun saa hoilata mukana jo heti ensimmäisessä biisissä, on tunnelma taattu koko loppukeikan ajaksi. Rocktähteä seurasikin seuraava hitti Romanssi, joka sai viimeistenkin kengät irti lattiasta. Tukanheiluttajille tarjottiin tilaisuus päästä eroon irtohiuksista Bloody Valentinen, Hyvästi pahan ja Karl Benzin tahdissa. Rauhoittava Haavat sai yleisön hetkeksi hiljenemään, kunnes ilman täyttivät taasen voimakkaat kitarariffit ja Savolaisen valloittava rumpujen mäiske Valaiden laulussa. Vanhempaa tuotantoa tarjottiin Kornissa ja rajua tunnelmaa tuntui jatkuvan loputtomiin. Taivaanvuohi räjähti tajuntaan siinä missä Rinta kosketti ja VIP toi muistot mieleen. Siihen jäikin varsinainen setti, mutta miehet ampaisivat lavalle vielä tempaisemaan encoren. Encorena kuultiin legendaarinen The Best Of Mozart ja progeversioksi muuntunut Hullu huutaja. Edellä mainittu oli varsinaista herkkua ja tunnelman kasvattamista.
Tunnelma oli katossa.
MKKK on livebändi jos mikä. Huippuunsa hiottu taitava esitys parhaimmillaan tarjoaa eläimellistä raivoa, taiteellista alakulotusta ja mielenkiintoista katsottavaa. Pakkahuoneen keikka ei ollut suinkaan paras MKKK:n keikoista, eikä varsinaista raivonkatkuista ja energistä tunnelmaa aivan saavutettu. Lieneekö johtunut paikasta: MKKK kun suorastaan repii itsestään kaiken pienessä ja intiimissä tilassa (hyvänä esimerkkinä tammikuu ’02 Nosturissa). Ylppö innostui kuitenkin aika ajoin kierimään lavalla ja liikkumaan jo ennestään tutulla kissamaisen notkealla, mutta brutaalin karhealla tavallaan.
Keikka meni kokonaisuudessaan soitannollisesti putkeen, tunnelman kliimaksi jäi kuitenkin roikkumaan ilmaan. Settiä oli vaivauduttu muuttamaan edellisestä (kuten kunnon bändin kuuluukin tehdä). Koska yleisöllä oli tilaa liikkua, niin se myös tekikin. Onhan se toki vaikeaa kuvitella Karman keikkaa, jossa ei kukaan liikkuisi. Se vähäkin, mitä MKKK tarjosi, oli tarpeeksi. 11 biisiä ja encore tulvivat mieleeni keikan jälkeen. Olin täynnä tyytyväistä melankoliaa.
Minna Miettinen
