Antti Autio Trio – projektista suurempiin mahdollisuuksiin

Antti Autio Trio on nelimiehinen nuori helsinkiläisyhtye, joka taannoin yllätti maalailevasti vanhahtavalta tuoksuvalla ja ilmavan tilavalla akustishenkisellä folk-popillaan. Vuonna 2009 perustettu ja yhden EP:n ikäinen yhtye koostuu neljästä entisestä Kallion lukiolaisesta: Antti Autio soittaa kitaraa ja laulaa, Severi Lajunen hoitaa sähkökitaraa, Erik Michelsen kuittaa basson ja Joska Saarinen istuu rumpupallilla. Yhtyeen taustoista, musiikista ja työskentelytavoista Desibeli.netille kertoivat Antti, Joska ja Severi.

Miksi Antti Autio Trio?

Antti: Soitimme monissa eri kouluprojekteissa ennen tätä kyseistä viritelmää. Itse esitin pitkään omia kappaleitani soolona ja pienillä kokoonpanoilla muun muassa sellistin kanssa. Ajattelin aluksi pitkään, että näitä kappaleita ei voi soittaa kokonaisen bändin kanssa, mutta sitten alkoi tuntua että olin jollakin tasolla musiikillisesti jymähtänyt paikoilleen ja bändin kerääminen oli suuri askel eteenpäin. Oli ilmiselvää että juuri nämä soittajat olisivat mukana tulevassa yhtyeessä. Teimme aluksi kokeiluproggiksena kouluun lukiodiplomin, joka onnistui sen verran hyvin, että olisi ollut hölmöä heittää näinkin hyvin alkanutta juttua pois.

Triossanne on neljä jäsentä.

Antti: Nimi saattaa olla harhaanjohtava ja saattaa antaa sellaisen kuvan, että Trio on vain taustabändi. Todellisuudessa olemme yhtenäinen ja pysyvä bändi. Mielestäni tässä kokoonpanossa yhdistyy kaksi maailmaa: oma tyylini, josta ainakin pyrin tekemään itseni näköisen, sekä Joskan, Severin ja Erikin proge- ja jazzvaikutteinen soittotyyli. Sovituksissamme on mielestäni hienoa ja erikoislaatuista se, että soitamme folk/pop/rock -musiikkia eri lähtökohdista kuin yleensä tällaista musiikkia soitettaisiin.

Joska: Nimi juontuu myös siitä, että Antti on bändin selkeä keulahahmo sekä säveltäjä ja sanoittaja. Lähtökohtaisesti muut jäsenet tuovat lisää mausteita Antin keittämään soppaan, mutta ajan myötä meistä on kehittynyt varsin yhtenäinen bändi.

Onko teillä kokemusta muista yhtyeistä?

Severi: Omalla kohdallani Antti Autio Trio on vihdoin ensimmäinen yhtye, jossa työstetään pelkästään omia kappaleita. Tai vähintäänkin ensimmäinen vakavasti otettava. Joskan kanssa perustettiin ensimmäinen duo 5-vuotiaina ja tulimme tunnetuiksi nimellä Naamat. Tuolloin tosin instrumentit menivät ristiin Joskan rämpyttäessä pahvista väsättyä kitaraa ja laulaessa, kun itse soitin hurjilla filleillä höystettyä peruskomppia rumpusetillä.

Antti: Erik soittaa useissa kokoonpanoissa klassista musiikkia myöten. Itelleni tää on eka monihenkinen bändi. Soitan myös sellasessa duossa kuin Mimosa ja toistaiseksi nimettömässä teatteribändissä. Oma muistikuva on se, että Joska, Erik ja Severi jamittelivat keskenään ja esiintyivät kaikissa epävirallisissa tilaisuuksissa lukioaikoina. Olin ja olen yhä aika ulkopuolinen noiden muiden progehämyilyistä, mutta se on myös helpottanut hurjasti, että ne on soittanut niin paljon yhessä. Biisien sovittaminen on ollu yllättävän helppoa just sen takia. Jotain kertoo noiden muiden tasosta se, että mun ei oo tarvinnu hirveesti muuttaa omaa tyyliäni tai tapaa jolla soitan esim. soolona. Bändi mukailee mun soiton mukana ja osaa soittaa myös vähän tai ei ollenkaan kun on tarvis.

Miksi perustitte uuden yhtyeen?

Severi: Perinteisempi rock-kokoonpano pistettiin kasaan Antin halusta kokeilla miten sävellykset toimisivat kokonaisen bändin kanssa. Lisäksi meistä kaikilla on ajoittain vahvojakin sovituksellisia mielipiteitä, joiden Antti on antanut vapaasti muokata musiikkia ja lopputulos on ollut sopivan mielenkiintoinen.

Joska: Lukiossa olimme kaikki neljä yhtäaikaa lavalla useaankin otteeseen, mutta mukana oli myös muita. Pienemmällä ryhmällä toimiminen on helpompaa, koska roolit ovat valmiiksi selvillä. Siitä syystä tuli tarve vakiinnuttaa nykyinen kokoonpano ja alkaa sen voimin sovittaa Antin kappaleita uuteen muotoon.

Antti: Käsittääkseni tää tuli kaikille ihan tarpeeseen tämä projekti. Mulle musiikilliset mahdollisuudet kasvoivat tietysti paljon kun on bändi mukana ja näihin tyyppeihin oon oppinut luottamaan. Erik vähän kyllä vaan kaapattiin mukaan, kun sillä oli jo valmiiksi vähän samanlainen bändi (JohnPaul). Ja Erik on tottakai mukana lavakarismansa takia. Ja me kaikki ollaan myös kavereita ja ihan hyviä tyyppejä ja on tää ollut hauskaa ajanvietettä.

Joska: Mulla on ollut paljon soittokokemusta erilaisista cover-yhtyeistä ja olin etsinyt pidemmän aikaa bändiä, jossa pääsisi työstämään jonkun omia sävellyksiä. Projekti Antin kanssa tuli sopivasti kohdalle ja tunsin pääseväni eteenpäin myös omalla soittourallani.

Musiikinne perusolemus on aika ilmava ja osin siksi hyvin 70-lukulaisen tuntuinen. Mitä 70-luku ja sen musiikki merkitsevät teille, kun asiasta EP:nne saatteessakin mainitsette?

Antti: Itse en korosta 70-lukua oikeastaan lainkaan enkä henkilökohtaisesti allekirjoita sitä, että tekisimme ns. 70-lukulaista musiikkia, ainakaan enää. Toki omissa esikuvissani on useita 70-luvulla vaikuttaneita artisteja. Vaikutelma tulee varmaan aika pitkälti soundeista, jotka levyllä ovat aika luomukamaa, vähän niinkuin 70-luvulla. Soppaan sekoittuu jokaisen soittajan maneerit ja vaikutteet, joita löytyy sekä 70-luvulta että muualtakin.

- EP:llä kuuluu myös levyn miksaajan Matti Saarisen musiikilliset mieltymykset. Esimerkiksi Matoja-kappale on miksattu hyvin ilmavaksi, hyvin erilaiseksi kuin alkuperäinen versio. Luulen, että meillä on vaikuttajia tasaisesti ihan jokaiselta eri vuosikymmeneltä. Elämme ehkä bändinä omaa 70-lukua. Olemme soittaneet näitä biisejä vajaan vuoden ja luomme vasta perustaa identiteetillemme. Soundit ja soittotyyli muuttuvat toivottavasti ajan myötä enemmän itsemme näköisiksi ja kasvamme 70-luvulta nykypäivään. Ymmärrän toki 70-luku -viittaukset, mutta missään tapauksessa se ei ole itsetarkoituksellista tehdä "70-lukulaista" musiikkia.

Onko teillä musiikillisia esikuvia, jotka on päivitettävissä 70-luvulle?

Severi: Pitkän listan voisi tähän kirjoittaa, mutta toisaalta kyllä niitä esikuvia on alkanut löytyä 70-luvun ulkopuoleltakin eikä kyseisen vuosikymmenen alkupuoli ole mielessäni musiikillisesti enää kovin hallitseva. Tietynlainen virtuositeetin sekä maagisen yhteensoittamisen ihannointi pohjautuu kylläkin vahvasti tuolloin vaikuttaneisiin proge- ja fuusiohirmuihin. Samoin halu tehdä musiikkia ensisijaisesti omilla ehdoilla yleisön miellyttämisen sijaan. Tietysti kuulijoiden kautta suuri osa siitä nautinnosta syntyy, mutta kyllä siellä treeneissä tulee kuitenkin kulutettua aikaa hieman enemmän kuin keikoilla.

Joska: Varmaan kaikilla on esikuvia ja vaikutteita niin 70-luvun kuin nykypäivänkin musiikista. Toki tässä yhteydessä voi mainita esimerkkinä 70-luvulla mm. Yes ja King Crimson -yhtyeissä vaikuttaneen rumpali Bill Brufordin. Hänen soittoaan olen paljon kuunnellut ja yrittänyt myös opetella samoja juttuja. Joskus nuorempana ajattelin, että olisi hienoa soittaa kuin Bruford tai yhtyeessä kuin King Crimson, mutta oikeasti tärkeintä on löytää oma tapansa soittaa omilla ehdoilla. Toista Bill Brufordia ei tule, koska kukaan ei tee sitä juttua niin hyvin kuin hän.

Antti: David Bowie on oma esikuvani, mutta jokseenkin kuvaavaa on se että hän on vaikuttanut myös muilla vuosikymmenillä. Sitten suuria nimiä mm. Nick Drake, Joni Mitchell, Jimi Hendrix, Black Sabbath... suomalaisista Kaj Chydeniuksen sävellykset sekä tunnelman ja sanotuksien takia Pekka Streng... aika paljon tulee mieleen mutta niin tulee muiltakin vuosikymmeniltä. Kuuntelen myös aika paljon sellaista musiikkia mitä en itse tee.

Mainion Vieraita kankaita -EP:n biiseistä kaikki ovat Antin käsialaa. Erityisesti niiden kypsät mutta mielikuvitukselliset tekstit viehättävät. Miten ne ovat syntyneet?

Antti: EP:n tekstit ja biisit ovat syntyneet vuosien 2006 ja 2009 välisenä aikana ja työmetodit ovat muuttuneet aika paljon alkuajoista. R-llä alkava sana oli ensimmäinen kappaleeni ja se on myös sanotuksiltaan aikamoista mielen ja tunteiden jalostamatonta vyöryä. Pidän sen kappaleen tekstin paatoksellisuudesta ja hämyisyydestä, mutta en voisi nykyään sanoittaa samalla lailla. Nykyään tekstien kirjoittaminen on hyvin itsekriittistä pilkunnussintaa ja harkitsen hyvin pitkään ennen kun teen mitään lopullista. Sain juuri valmiiksi kappaleen jonka tekstiä olen tehnyt reilu vuoden.

- Metodini on se, että teen kappaleet ensiksi ja sitten vasta tekstin. Se on johtanut siihen, että mulla on läjäpäin biisejä ilman tekstejä. Joihinkin kappaleisiin sanottaminen on tietty paljon helpompaa, joskus sanat ja biisi tulevat yhdessä yössä, mutta muuten sanotuksien tekemiseen ja miettimiseen menee jopa kuukausia. Kaikki kappaleeni syntyvät kuitenkin biisikohtaisesti erilailla. Yleensä kirjoitan montaa kappaletta samaan aikaan ja ne valmistuvat kaikki ajallaan omassa rauhassa. Tämän kaiken vaivan teen sen takia, koska haluan, että jokaisella sanalla on yhtäläinen merkitys kuin jokaisella nuotillakin on. Eikä itsekunniotukseni kestäisin jos laulaisin sanoja, joita en oikeasti tarkoittaisi tai joiden takana en voisi seistä.

- Yritän yhdistää fiktiota ja tositapahtumia ja käytän paljon metaforia. Vaikka monet lähipiiristäni löytävät kappaleista vertailukohteita omasta elämästäni tai jopa itsensä, vieroksun sitä, kun jotkut luulevat tietävänsä minusta jotakin pelkkien kappaleiden kautta. Siinä menee kaksi asiaa solmuun.

Kuulen musiikissanne paljon samankaltaisuuksia muiden nuorten aloittelevien folk-artistien kanssa.

Antti: Olen huomannut, että toisista tietämättään syntyy eri paikassa samaan aikaan hämmentävän samanlaisia juttuja. Silloin kun Joose Keskitalo tuli pinnalle ja en ollut kuullutkaan hänestä, joku kuulijani luuli että soitan Keskitalo-covereita. Otin Joosesta selvää ja huomasin että tein silloin tosi samanlaista musiikkia. Ville Ahonen- ja Yona-yhtymät ovat olleet myös aika hämmentäviä. Mutta, ei, meillä ei ole ketään salaista yhteistä säveltäjää tai en lainaa riimejä Joose Keskitalolta. Vaikutus on oikeastaan käänteinen. Kun ympärillä tehdään samanlaista musiikkia, niin sitä yrittää siksi erottautua ja etsiä jatkuvasti uutta.

Tuntuu, että Suomessa on ilmestynyt paljon hyvää folkia viime vuosien aikana. Mistä luulette sen johtuvan?

Antti: Kyllä Suomessa tehdään hyvää folkia, mutta en osaa sanoa onko kyse paremmasta folkista kuin ennen. Itselläni on ainakin suuri tarve välillä kuulla musiikkia, jossa sanoja korostetaan ja saattaa olla, että folk on parhaimpia musiikin muotoja tähän tarkoitukseen. Folk-lemppareita ovat esimerkiksi Matti Johannes Koivu, Joose Keskitalo, Sami Kukka, Yona, Kauko Röyhkä, Ville Ahonen... En omaa sellaista perspektiiviä, että osaisin sanoa onko meneillään eräänlainen folkin kultakausi tai miksi juuri nyt tehdään hyvää folkia. Olisiko kyseessä vastaisku tai -paino metallibuumille? Biisien tekijänä mun on myös vaikea vastata tuohon, sillä kun alkaessani tehdä musiikkia en edes osannut ajatella tekeväni folkia ennen kuin joku määritti sen niin.

Millainen Antti Autio Trio on lavalla?

Severi: Ainakin jokseenkin energisempi kuin EP:n perusteella voisi luulla. Näinhän se toki menee melko poikkeuksetta. EP on äänitetty viime joulukuussa bändin oltua pystyssä vasta nelisen kuukautta, joten sovitukset ja yhtyeen sointi ovat muokkautuneet sittemmin melko lailla. EP:n toteutus lähentelee studio-liveä siinä mielessä että pohjat on äänitetty samalla kertaa eikä esimerkiksi useampia kitararaitoja löydy päällekkäin kuin yhdestä kappaleesta. Saarisen miksaama ja työstämä lopputulos on siis melko autenttinen tallenne sen hetkisestä meiningistä.

Antti: Ollaan rockimpi bändi kuin levyllä. Särmää ja soundeja on tullut lisää ja ollaan omasta mielestä enemmän ja enemmän yleisöystävällisempi yhtye. Levyhän on aika hissuttelua ja se meno ei kaikilla keikoilla toimi. Soitetaan joka keikalla paikan ja yleisön mukaan, myös puoliakustisesti ja jatkossa myös akustisesti. Eli pyrimme tekemään joka keikasta myös erilaisen ja kokonaisuuden eikä vaan juntata samaa settiä keikasta toiseen. Biisit saattavat muuttua aika paljon keikoilla. Ja biisejä alkaa olemaan aika paljon ja ne on erilaisia, joten niistä on helppo soveltaa eri settejä. Oma visioni on se, että voisimme tulevaisuudessa soittaa tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Toivoisin että musiikkimme menisi astetta menevämpään suuntaan ja että musiikkimme toimisi keikoilla vaikka esim. sanoja ei kunnolla kuulisi (kun sellasia ainakin ne meijän keikat on ollut).

Miltä näyttää Antti Autio Trion tulevaisuus?

Joska: Seuraava isompi tavoite on pitkäsoiton julkaisu, mutta levymerkki ja ajankohta ovat vielä avoinna. EP julkaistiin Saarisen tuottamana Sumuinen Gorilla -levymerkillä ja on mahdollista, että se yhteistyö jatkuu vielä. Tällä hetkellä panostetaan ensisijaisesti keikkailuun, koska keikkojen myötä bändi tulee tunnetuksi ja samalla myös biisit menevät eteenpäin.

Antti: Syksyllä on keikkoja ihan mukavasti ja halutaan tietenkin päästä parempiin keikkapaikkoihin. Pitkäsoitto on varmaankin jossain vaiheessa ajankohtainen mutta omasta mielestä siihen tarvitaan pienemmän tai vähän isommankin levy-yhtiön apua.

Teksti: Jani Ekblom
Kuvat: Antti Autio Trio