Punkkii ja Räppii!

Tampereen klubin hiljalleen täyttynyt torstai oli kahden kärkevän musiikkityylin yhteisilta. Kuten ilta oli osuvasti nimettykin, ehtoo oli täynnä kotimaista punkkii ja räppii. Sinänsä outo parivaljakko kokosi Klubille kannattajiaan, räpin viedessä voiton.

Illan aloitti nuori Backlash, jonka aloitusta kävi hieman sääliksi. Kello lähestyi uhkaavasti h-hetkeä eikä yleisöä ollut lainkaan. Leppoisa ilma oli saanut kaikki ihmiset terassin puolella, mikä kuitenkin kääntyi päälaelleen rankkasateen ajaessa ihmiset livemusiikin pariin. Nuori yhtye sai siis tarvitsemansa yleisön ja moraalisen tuen, mutta se ei poistanut jännitystä. Tiukka hc-setti vietiin kuitenkin kiivaasti ja kunnialla loppuun jo noin parinkymmenen minuutin sisällä, jonka jälkeen annettiin tilaa hieman raskaammalle kalustolle ja kokeneemmalle lihasmassalle. Toisena yhtyeenä lavalle asteli hc-veteraani Unkind, jonka suhteen yleisö tuntui olevan melko vastaanottavainen, vaikka mitään moshpittiä muistuttavaa ei syntynyt. Ihmiset tuntuivat ihailevan energistä esitystä kaukaa ja vasta seuraavan esiintyjän ja toisen musiikkityylin kautta yleisö lämpeni lähestymään lavan etureunaa.

Punkin kontaktilajimaisuudesta huolimatta Laineen Kasperin ja Palavan orkesterin räp oli vasta se joka sai ihmiset ottamaan tuntumaa lavan ja esiintyjien kanssa. Solistin kiistattomasta persoonasta huolimatta myös säestäjäryhmä oli tulessa. Taustayhtyeen soitto oli loopin tarkkaa unohtamatta soiton iloa. Myös sopraanosaksofoni ja poikkihuilu antoivat rumpukompeille ja syvälle bassolle oikein mainitsemisen arvoisen kontrastin. Paras anti esityksessä oli kuitenkin Laineen Kasperin kyky luoda illan setistä yleisöstä menoa seuranneen synttärisankarin, Maijan “henkilökohtainen” tarina. Jokainen kappale oli osa isompaa draamallista jatkumoa eli Maijan elämää. Kappaleet kertoivat Maijan keväästä, kesästä ja tietenkin kommelluksista virkavallan kanssa. Lopuksi encorena esitettiin letkeä, uusilla sanoilla ja rumpukompilla kuorrutettu Maija Mehiläinen -teema.

Räp-katsauksen viimeisteli Asa ja Polarsound. Miehen kiertuekaverit olivat vaihtuneet konemaisempaan settiin, mikä oli tietysti hieman harmi. Vaikka tunnelma kuumeni ja promilleluvut kohosivat, ei Asa oikein yltänyt konesoundeillaan edellisen esiintyjän orgaaniselle groovelle. Tässä tilanteessa olisi siis tarvittu kenties Jätkäjätkien letkeyttä, vaikka eniten yleisöstä huudeltiinkin Avainta avuksi.

Ilta oli kaiken kaikkiaan leppoisa, mutta suurimmaksi osaksi puolityhjä. En tiedä johtuiko väestökato koko Suomea villinneistä helle-ennätyksistä, arkipäivästä vai vaan kyseisten musiikkityylien vastakkaisuuksista, mutta esiintyjistä se ei ainakaan ollut kiinni.

Teksti ja kuvat: Otto Kylmälä