28.07.2010
Tavastia / Helsinki
Tampereelta ja Turusta levinneet huhut Fucked Upin tiukasta keikkakunnosta saavuttivat Helsingin sopivasti yhtyeen Tavastia-debyytin alla. Yhtyeen keikkoja aiemmin todistaneita soiton tiukkuus ja vokalisti Pink Eyesin riehakkuus tuskin yllätti, mutta näin suomalaisesta näkökulmasta voi sanoa, että Tavastia (ja varmasti Tampereen ja Turun Klubitkin) soveltui kanadalaisten esitykselle huomattavasti paremmin kuin Ankkarock, jossa yhtyeen parhaat puolet katosivat jonnekin Vantaan aroille. Mutta oli tuolla viime vuoden festarikeikalla puolensakin. Hardcoresta moneen suuntaan suunnanneen Fucked Upin lavaolemus tuntuu nykyisin lähinnä rutinoituneen kaavamaiselta. Enkä tarkoita, etteikö lihavan laulajan yleisössä juokseminen, kiipeileminen ja kaikkialla muualla kuin lavalla vokalisoiminen tulisi mitä suurimalla todennäköisyydellä mitä suurimmasta sydämestä ja vielä täysin vilpittömästi. Illasta toiseen ja vuodesta seuraavaan liki saman show´n toistaminen vain sattuu näkymään otteissa.
Mutta edellä sanottu ei tarkoita etteikö ilta Tavastialla olisi ollut viihdyttävä ja musiikillisesti antoisa. Kanukkien laajasta reilun viidenkymmenen nimikkeen tuotannosta kuultiin biisejä molemmilta albumeilta sekä albumeilta löytymättömiä raitoja, kuten mahdollisesti kosiskelumielessä esitetty Mustaa Lunta. Kosintakin nähtiin, tai ainakin jotain sinne päin kun yleisöstä noustiin lavalle kukkien kera. Yhtyeen ainoa naisjäsen, basisti Sandy Miranda otti kukat mutta taisi vokalistin mukaan toivoa ruohoa. Tarina ei kerro saiko kuka ja mitä, mutta yleisö sai viihdettä koko rahan edestä.
Ja nimenomaan viihdettä, koska sitä Fucked Upin esiintyminen pääosin muistutti. Hyvää, joskin hieman staattista viihdettä: Pink Eyesin seilatessa ympäri Tavastiaa näytti lavalla seissyt viisikko, ikävä kyllä, statisteilta. Varsinkin silloin, kun vokalisti katosi näkymättömiin ja oli pakotettu seuraamaan lavalla patsastelleita muusikkoja: täällä me seistään ja soitetaan, meno on jossain muualla. Todella tiukasti yhteen soittanut viisikko rutisti kappalemateriaalista väsymättä ja helpon tuntuisesti irti olennaisen: runtasta mentiin heilahtaen himmailuun ja täysin saumattomasti. Dynaaminen, potkiva ja kaikkea turhaa kaihtanut kuusikko toteuttaa omaa näkemystään livenä vähintään yhtä komeasti kuin levyllä.
Hikisen illan aloittanut The Heartburns potki puolityhjää Tavastiaa käyntiin juuri niin kuin vain se osaa. Tämä(kin) Teemu Bergmanin johtama kopla on armoton livenä, viihdyttäväkin. Pääasiallisesti ensimmäisen levynsä materiaalia esittänyt punkretkue vakuutti jälleen kerran tiiviillä yhteissoitollaan – vaikkeivät biisit aina ole maailman parhaita, ei esityksestä puutu mitään joka todistaisi muuta. Ja jaksaahan se aina hämmästyttää, kuinka täysin pihalla olevalta vaikuttava Bergman on aina niin mahdottoman pätevä tulkitsija, laulaja, esiintyjä ja tällä kertaa myös tarinankertoja. Tämän maan parhaita liveyhtyeitä – ilman Bergmaniakin.
Teksti: Jani Ekblom
Kuvat Fucked Upin Tampereen keikalta: Ilkka Valpasvuo
