Livearviot

Gothic Festival 2010 - lauantai

17.07.2010
Waregem/Belgia

In the Nursery


Yhtyeen kanssa kauan yhteistyötä tehnyt Dolores Marguerite C hoiti pitkälle edenneestä raskaudestaan huolimatta leijonanosan vokaaleista. Aubaden A to I ja Mystery -biisit lauloivat vuorostaan kaksoset, ja loput kappaleet esitettiin joko yhdessä, tai ne olivat instrumentaaleja. Vanhan new wave materiaalin mukana olo jäsensi mukavasti settiä, ja soundtrackmaiset suuret sävellyksetkin saivat lisää ulottuvuutta, kun niitä ei tullut liian montaa peräjälkeen.

Kahden mittavan industrial-annoksen väliin sijoittunut tunti sinfonisen musiikin seurassa teki hyvää, ja kaksosten esitystä olisi voinut seurata kevyesti vaikka toisen moisen heti perään, mutta festivaalit ovat festivaaleja ja aina on seuraava yhtye painamassa päälle. In the Nursery vei vahvalla esityksellään pienen estradin kuninkuuden itselleen lauantaina ilman pienintäkään epäselvyyttä.

Skinny Puppy ja The Show Skinny Puppy

Kanadan Vancouverin vahvan industrial-maailman suurin, kaunein ja menestynein on kiistatta Skinny Puppy. Vaikka bändi oli poissa linjoilta 90-luvun jälkimmäisen puoliskon sekä 00-luvun alun on cEvin Keyn ja Nivek Ogren johtama Skinny Puppy tätä nykyä mahtavampi kuin koskaan. Laihahkon pennun seuraavasta albumista ja sen nimestä on liikkunut pitkään huhuja. Joidenkin tietojen mukaan In Solvent See julkaistaan elokuun lopulla, toisten mukaan koko albumia ei ole vielä tehty. Totuuden kaikesta taitavat tietää ainoastaan kanadalaiset itse.

Tähän mennessä oli nähty jo yhtä jos toistakin, mutta cEvin ja erityisesti Nivek tarjosivat nyt jotain totaalisen erilaista ja unohtumatonta. Kaksikkoa täydensi liverumpali Justin Bennett, mutta kolmion kolmas kulma Mark Walk loisti poissaolollaan. Sota ei kuitenkaan yhtä miestä kaipaa ja koko show oli suunniteltu selvästi alusta loppuun saakka viimeistä piirtoa myöten. Ennen keikkaa ihmettelin miksi lähes koko estradi oli vuorattu valkoisella kankaalla, mutta jo ensitahtien myötä ymmärsin syyn. Kankaille heijastettiin loputonta värien virtaa ja myös Nivek oli pukeutunut täysin valkoiseen asuun, joka muotojensa puolesta muistutti enemmän painajaisista karannutta olentoa kuin ihmistä. Välispiikkejä ei kuultu lainkaan ja lavalle ilmestynyt kaappikin osoittautui keikan aikana monipuoliseksi välineeksi.

Skinny Puppy Tunnin ja vartin mittainen setti oli syvällinen läpileikkaus bändin historiaan. Peli avattiin The Last Rights albumin Love In Vein ässällä ja lisää takavuosien helmiä seurasi; HateKILL, Addiction, Dogshit, Deadlines… Tätä tiukempaa settiä ei olisi voinut toivoa ja mieleen hiipi jo kiitos siitä, ettei yhtye sittenkään lähtenyt levittämään vielä uutta materiaaliaan. Ei keikka kuitenkaan mitään totaalista nostalgiassa piehtaroimista ollut, sillä bändin toistaiseksi viimeisimmältä studioalbumilta, Mythmakerilta kuultiin ainakin raidat Politikil sekä Ugli, ja kuuden vuoden takainen The Greater Wrong of the Right pitkäsoitto otettiin huomioon Pro-test siivulla.

Maailmanlopunkoneen lailla edennyt keikka päättyi Assimilaten nykivään liikkeeseen, mutta eihän ilta vielä ollut ohi. Riittävän kannustuksen päätteeksi kolmikko palasi takaisin estradille ja yli kiehumispisteen lämmennyt väki sai kuulla vielä pari lisäkiskaisua. Viimeinen tuliannos piti sisällään jamittelua sekä Worlock ja Shore Lined Poison -raidat, joista viimeksi mainittu on ollut pitkään poissa yhtyeen livesetistä. Näin päättyi toinen festivaalipäivä, eikä mikään olisi voinut olla enää paremmin. Tämän voimin oli hyvä suunnistaa kohti lyhyttä lepoa ja sen takana odottavaa kolmatta ja viimeistä festivaalipäivää.

Festivaalin perjantai

Festivaalin sunnuntai



Teksti ja kuvat: Mika Roth




Lukukertoja: 1905
Facebook
Artistihaku
Uusimmat livearviot