Alamaailman Vasarat: Haudasta lomilla
12.07.2010
Kotimaisen avantgarden kulttibändin historiaa ja tekemisiä laajasti esittelevä videojulkaisu kera livejen ja erikoisuuksien.
Lakeus
Vuonna 1997 perustettu Alamaailman Vasarat on vuosien mittaan liikkunut kulttibändistä kohti laajempaa ymmärrystä. "Fiktiivistä maailmanmusiikkia" esittävä orkesteri yhdistelee klezmer-poljentoa muunmuassa jazzin, bluesin, metallin, punkin ja etnisten vaikutteiden oheen. Neljä omaa täyspitkää sekä Tuomari Nurmion kanssa julkaistu, Teosto-palkinnonkin poikinut Kinaporin kalifaatti (2005) ovat vahvistaneet Vasaroiden asemaa suomalaisen avantgarden merkittävänä ja omaperäisenä edustajana, joten onkin jo aika saada käsittelyyn yhtyeen historiaa ja tekosia laajemminkin esittelevä julkaisu. Keskushahmo Jarno "Stakula" Sarkulan johdolla koottu Haudasta lomilla tarjoaa viisi tuntia laatuaikaa Vasaroiden live-esitysten, videoiden ja erikoisuuksien parissa.
Livet
DVD:n päätarjonta painottuu luonnollisesti live-esityksiin, joista melkein neljä viidesosaa julkaisun sisällöstä koostuukin. Esillä on kolme kokonaista, Helsingissä viime vuosina taltioitua settiä. Biisilistoissa ei ole kuin muutamia samoja esityksiä ja asetelma tuntuu toisenlaiselta kullakin keikalla, joten laadukkaiden taltiointien läsnäolo on perusteltua ja ennen kaikkea kiinnostavaa katsottavaa. Puhaltimien ja sellojen vangitsemat soittajat herättelevät ennakkoluuloja tylsistä kekkereistä, mutta tosiasiassa Vasaroiden live-esiintyminen pikemminkin vangitsee katsojansa. Hypnoottinen fiilistely ja kaarien rakentelu voi millä hetkellä hyvänsä laueta riehakkaaksi klezmer-kaaokseksi tai yhtä hyvin tylyksi selloheviksi. Orkesteri käyttää jännitteen tehokkaasti ja arvaamattomasti, mutta ei tee siitä itse tarkoitusta – haastavat, kauniit ja kiehtovat sävellykset ovat tärkeimmässä asemassa ja tekevät seteistä nautinnollista seurattavaa.
Kolmen varsinaisen setin lisäksi tarjolla on kaikkiaan neljä vähäpätöisemmällä kalustolla taltioitua, lyhyempää settiä yhtyeen viimevuotisilta keikoilta Meksikosta, Tanskasta ja Japanista, joiden lisäksi esillä on myös lyhyt pätkä vuoden 2003 Helsinki Festivalilta. Taltioinnit ovat staattisuudessaankin katselukelpoisia ja onnistuvat välittämään Vasaroiden taiteellisen ja haastavan ilmaisun alla piilevän alkukantaisen, yksinkertaisen voiman. Kiistatta hienoin hetki on Tanskan Kolbrand Festivalilta, missä Astiatehdas-mättörallin esimoshaava pasunisti Erno Haukkala saa tanskalaisetkin innostumaan.
Videot
Vasarat ovat julkaisseet uransa aikana kuusi musiikkivideota. Määrä voi kuulostaa vähäiseltä, mutta laatu on tiukkaa. Markku Mastomäen ohjaamat, itsenäisistä mykkäelokuvista menevät pätkät vetävät puoleensa omalaatuisella tunnelmallaan ja tavallaan selkeällä, mutta ennen kaikkea absurdilla kulullaan.
Selkeään päärooliin nousee Käärmelautakunta-albumilta nostettu videotrilogia Väkivalta, jossa neuvostoliittolainen meininki, yksinkertaiset, mutta tenhoavat tyylikeinot ja oivallinen tuplaroolitus pitelevät taatusti mielenkiintoa yllä. Vaikka trilogia edustaakin videokatraan kiehtovinta antia, oma suosikkini on silti edelleen Kebab tai henki vuodelta 2000. Vähintäänkin eriskummallisella loppuratkaisulla varustettu vauhtitarina kebab-varkaan pakoretkestä hymyilyttää joka kerta.
Videoiden nerokkuus tiivistyy niiden näennäiseen yksinkertaisuuteen. Päällepäin simppelit kebab-hipat ja kapinatarinat ovat harkittuja kokonaisuuksia, joissa musiikki tukee visuaalista kerrontaa ja toisinpäin. Periaatteessa hyvin primitiivinen mustavalkoisen mykkäfilmin konsepti on ilman muuta Vasaroille paras mahdollinen. Kaikki ylimääräiset krumeluurit katoavat sillä hetkellä kun jäljelle jää vain itse ydin - eli yhtyeen musiikki sekä eleiden ja tapahtumien kertomat kummalliset tarinat.
Extrat
Kolmen vartin mittainen extra-osuus tarjoaa hämmentävän paketin. Nähtävillä on sekä yhtyeen omia, epämääräisiksi kuriositeeteiksi jääviä lyhytelokuvia, Huuro kolkko-albumin teosta kertova dokumentti että myös Elukka-nukkeanimaatio.
Bändin omat lyhytpätkät Il Carne Bellissimo ja The Puebla Incident jäävät yhden katselun arvoisiksi, selkeästi hetken mielijohteiden vallassa tehdyiksi pätkiksi. Toki massiivisilla sombreroilla varustettu hilipatihippa-orkesteri ja otsalamput päässä huutavat ja tappavat zombiet ovat hämmentävyydessään hetkellisesti viihdyttäviä, mutta juuri muuta sanottavaa niistä on vaikea keksiä.
Toscanan auringon alla tapahtuneista Huuro kolkko-sessioista kertova dokumentti on melko perinteinen, joskin ympäristöltään tavanomaista äänitysdokkaria kiinnostavampi. Kännisekoilut jäävät suhteellisen vähiin eikä yllättäviltäkään käänteiltä aivan säästytä, ja tarttuupa siinä sivussa myös uutta musiikkia narulle. Ihan nastaa katsottavaa, mutta eipä mitään kovin mullistavaa, vaikka tokihan pienikin kurkistus bändin sävellys- ja sovitustyöhön käy jo sinänsä kiinnostavasta sisällöstä.
Extrojen pääherkkuna toimii Tatu Pohjavirran ohjaama nukkeanimaatio Elukka (2005). Vasaroiden musiikilla sävytetyssä kauhutarinassa pääpaino on tietenkin itse tarinalla, mutta musiikin mystiset, aavemaisetkin sävyt ovat osa Elukan tunnelman tukirankaa.
Animaatio sopisi sinänsä mainiosti yhtyeen musiikkivideoiden seuraan, se kun on myös mykkä, mutta puolen tunnin kestossaan kyse todella on täysin erillisestä teoksesta. Klassisen ihmissusi-tarinan ympärille rakentuva kertomus lammasfarmarin elämässä tapahtuvista odottamattomista käänteistä on melkoinen reissu. Pohjavirta on valjastanut käyttöönsä laajan repertuaarin vaikutteita erilaisista, enemmän tai vähemmän klassisista tarinoista, elokuvista ja tyylisuunnista sekoitellen fantasiaa, mustaa huumoria, psykedeliaa ja draamaakin keskenään hienosti nivoutuvaksi kokonaisuudeksi. Siinäpä määritelmä, jolla voisi Vasaroiden musiikkiakin kuvailla, joten Elukka on ainakin tällä DVD:llä paikkansa ansainnut.
Kokonaisuus
Haudasta lomilla on tarpeeksi, muttei liian, laaja ja hyvin laadukas julkaisu. Vaikka extrat ja musavideot voikin käydä läpi yhdellä istumalla, riittää live-osuudessa märehdittävää pidemmäksikin aikaa – Vasaroitakin voi kerralla kuunnella vain niin paljon.
Aluekooditon kokonaisuus on paketoitu tyylikkäästi ja DVD:n valikot ovat yksinkertaiset ja vailla turhuuksia. Ääniraitoina tarjotaan tavallinen stereo sekä 5.1 Surround, jonka kera todellakin kelpaa jo levittää naapurustoonkin vasarasiaa. Siispä suosittelen kaikin tavoin – ummikko voi löytää tästä jotain hyvin hienoa, paatuneelle fanille taas kyse on toistaiseksi massiivisimmasta ja (näkökannasta riippuen) tärkeimmästäkin Alamaailman Vasarat-julkaisusta.
Teksti: Aleksi Leskinen
Bändikuva: Niko Luoma
