18.06.2010
readme.fi
Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka tuntevat Metallican tuotantoa ja niitä, jotka eivät tunne Metallican tuotantoa. Mm. Metal Hammeriin kirjoitelleen Chris Inghamin (kirjan nimilehdellä väitetään, että teos on kirjoitettu yhteistuumin Tommy Udon kanssa, mutta epäselväksi jää, mikä Udon osuus kirjassa on) kirjoittama teos Inside Metallica. Tarinat laulujen takana (suom. Christa Koski) on siitä merkillinen Metallica-teos, että sillä on hyvin vähän annettavaa kummallekaan ryhmälle. Teos alkaa esittelemällä lyhyesti Metallican ja sen perustajajäsenet, Metallican syntyyn vaikuttaneet yhtyeet sekä Metallican alkuvaiheiden merkittävät miehistönvaihdokset. Informatiivisen johdattelun jälkeen teos käy asiaan, eli Metallican laulujen taakse kätkeytyviin tarinoihin. Teos käy läpi yhtyeen jokaisen studiolevyn jokaisen kappaleen, ja alkupäästä tuotantoa sanottavaa on usein enemmän kuin loppupäästä. Ingham keskittyy liki yksinomaan laulujen teksteihin: instrumentaalit kuitataan lyhyesti – niiden takaahan ei löydy tarinoita.
Inghamin tarinat koostuvat usein siitä, että hän esittää jonkin väitteen, jonka seuraavassa kappaleessa toteaa todeksi lainaamalla yhtyeen jäsenten lausuntoja. Ingham myös "analysoi" laulujen tekstejä samalla menetelmällä. Milloin tarjolla ei ole sopivia Metallica-sitaatteja, koostuu Inghamin tarinointi ympäripyöreistä "voisihan sen nähdä vaikkapa näin" -tulkinnoista. Kirjan nk. analyysit ovat vain pinnallisiksi jääviä esityksiä siitä, mistä Metallican tekstit kertovat ja miten Ingham niitä tulkitsee. Tekijä tarjoaa Metallica-kaanonin kliseitä, joihin kukaan satunnainenkaan havainnoija ei ole voinut välttyä törmäämästä. Spekulaatiot ja olettamukset laulujen taakse kätkeytyvistä "tarinoista" ovat pelkkiä pintaraapaisuja sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta. Teoksen selkein rakenteellinen puute onkin se, että on päätetty kirjoittaa vähän jokaisesta laulusta, sen sijaan että olisi kirjoitettu pohtivammin ja enemmän harvemmista lauluista.
Tämä johtunee kuitenkin siitä, että tarkoitus on ollut tehdä jonkinlainen havinnollistava yleisesitys Metallican tuotannon tekstuaalisista suuntaviivoista, joka soveltuisi niin Metallican vanhoille tutuille kuin yhtyeeseen tutustumattomillekin. Tässä suhteessa ongelmaksi muodostuu se, että monessa kohtaa lukijan oletetaan tietävän yhtyeestä jotain, etenkin sen teksteistä. Jos Metallica ei ole tuttu, jää ilmaan kysymysmerkkejä. Metallicansa tunteville teoksella taas ei ole kovinkaan paljon annettavaa: jokainen, joka tuntee laulujen tekstejä osaa tehdä ympäripyöreän mitäänsanomattomia tulkintoja siitä, mitä laulujen taakse kätkeytyy. Koska Ingham analysoi tekstejä, olisi mukava nähdä laulujen sanoitukset. Ilman sanoituksia tarinat eivät avaudu ummikoille esimerkeistä huolimatta. Toisaalta, jos sanoitukset löytyisivät teoksesta, kävisi ilmeiseksi kuinka heppoista Inghamin teksti on. Inside Metallica ei onnistu välittämään kuin itsestäänselvyyksiä.
Onnettomammaksi teoksen tekee sen kehno suomennos ja todella huolimaton toimitustyö. Teksti on täynnä anglismeja ja kömpelyyksiä sekä käsittämättömiä lauserakenteita. Pitkät ja moniaalle viittaavat virkkeet outoine sanajärjestyksineen – joista näkee kilometrin päähän, että ne on käännetty sana sanalta suoraan englannista – ovat surkeita ja epäselviä ja pahimmillaan virheellisiä. Tämän lisäksi tekstistä puuttuu sanoja, sijapäätteitä ja välimerkkejä, mikä entisestään hankaloittaa lukemista. Kaiken huipuksi lukuisat yhdyssanavirheet vievät tekstiltä sen viimeisetkin uskottavuuden rippeet. Oma suosikkini näistä on virkkeenlopetus "ensimmäisen maailman sodan runouden joukkoon", mutta esimerkkejä olisi runsaasti enemmänkin. Ilmeistä on myös se, ettei teoksen aihealue ole sen suomeksi toimittaneille kovin tuttu.
Mutta ei ole teoksen suomen kielelle toimittaneiden vika, että se on jo lähtökohtaisesti huonosti perusteltu ja kieroon kasvanut. Vai mitä muuta voi sanoa kirjasta, joka kirkkain silmin väittää Lars Ulrichin olevan rumputyöskentelyn mestari?
Teksti: Jani Ekblom
kuva: Wikipedia
