12.06.2010
Tunnettu suunpieksäjä ei ole menettänyt särmiään levyllä.
Sub Pop
Yhdysvaltalainen David Cross on eräs maansa tunnetuimmista koomikoista, joka on piiskannut suutaan ahkerasti eri yhteyksissä ja ohjelmissa jo 90-luvun alusta lähtien. Pitkä historia tv-show ja komediaelokuvien saralla on jo sinällään saavutus, mutta Crossin repertuaari on laajentunut viime vuosina entisestään, kun miehen ääntä on kuultu useissa animaatioelokuvissa (Kung Fu Panda, Futurama, Alvin ja pikkuoravat, Cat Tale…). Cross on nähty myös muutamissa musiikkivideoissa sekä peleissä, joten tämä silmälasipäinen ja kaljuuntuva juutalaismies lienee jo yhtä tunnettu kuin Woody Allen konsanaan 70-luvulla.
Kaiken tämän lisäksi herra on julkaissut muutamia albumeita, joilla on ruotinut kulloisia ongelmia. Yleensä suurennuslasin alle ovat päätyneet politiikka, uskonnot, kaiken tyyppiset huumausaineet ja alkoholi, sekä tietysti ihmisten keskinäiset suhteet. Bigger and Blackerer jatkaa näillä tutuilla raiteilla, eikä Cross säästele paukkujaan, vaan päästää oikein kunnolla höyryjä ulos.
Crossin ensimmäinen puhealbumi kuuteen vuoteen on jo sinällään tapaus, mutta samalla se edustaa aavistuksen verran uudistunutta Crossia. Siinä missä herra sortui aiemmin helposti alleviivaamaan ja korostamaan poliittisuuttaan on Bigger and Blackerer selvästi hienovaraisempi kokonaisuus noilta osin. Kuulijalle ei jää tietenkään millään tavoin epäselväksi se, että Cross on Obaman kannattajia, tästä pitää huolen viimeistään Where We Are Now Back in Sept. ´09 -sketsissä. Kyse on sketsien viimeistelystä ja oikeastaan siitä, mikä jätetään lopulta sanomatta. Epäilen vahvasti että juuri viime vuosien lisääntynyt työ kokoperheen komedioissa on tuonut Crossin ilmaisuun kaivattua variointia.
Älkää silti kuvitelko, että Cross olisi suinkaan menettänyt milliäkään häijystä selkäevästään tai terävästä kielestään. Kaikki merkittävät enemmistöt ja vähemmistöt saavat oman osansa Crossin tarkasta silmästä ja nerokkaan kierosta älystä. I Can´t Get Beer In Me vinoilee ensisijaisesti eräälle juomavalmistajalle, tosin tässäkin voi kuulla toisen tason; kohteena ovat oikeasti uusavuttomat ihmiset. Näissä kohdin Cross onnistuu myös luomaan kaikkein intiimeimmän tunnelman ja yleisö selvästi syö hänen kädestään. Parhaimmillaan herra on silti toisen lempiaiheensa, uskontojen, äärellä. Silly Religious Crazies kertoo omalla tavallaan miksi Cross on ateisti eikä voi kääntyä minkään valtauskonnon seuraajaksi.
Bigger and Blacker julkaistiin myös DVD muodossa, tosin kuvallisen ja kuvattoman julkaisun sisällössä on kuuleman mukaan joitain eroavaisuuksia. Vaikka Cross kuvalla varmasti toimiikin, en voi olla myös suosittelematta tätä puhelevyä, jolla arvon komediamestari pääsee irrottelemaan estoitta.
Mika Roth
