19.05.2010
Klubi / Tampere
Tamperelaisella gastropub Soholla on oma futisjoukkue, niin kuin kaikilla kunnon brittiläisillä pubeilla pitäisi olla. Klubin keskiviikkoillassa kerättiin rahaa seuran toimintaan kolmen bändin voimin. Ihan hirveästi väkeä ei toukokuun ennätyshelteissä ollut rokkikinkereihin malttanut saapua ja aika perinteiseen tyyliin varsinkin illan avausakti sai soitella hyvin valikoidulle porukalle.
Liekö se sitten ollut osaltaan vaikuttamassa lappeenrantalaisen hardcoremman punkrockin parissa paahtaneen No Heroesin soitantoon, sillä vaikka energiaa oli kuin pienessä pitäjässä ja vauhtia piisasi, oli viisikon esiintyminen ja paikoin soittokin kovin jäykän oloista. Etenkin solisti Jaakolta olisi toivonut enemmän heittäytymistä ja rohkeampaa showmeininkiä, riippumatta yleisömääristä. Parhaimmillaan No Heroesin paahdossa oli ihan hyvää imua, vaikka se aika geneerisesti toistikin lajityyppinsä kaavakirjaa. Vähälukuinen yleisö joka tapauksessa nyökkäili paikoin mukana ihan hyväksyvässä hengessä. Potentiaalia on jatkaa vahvaa suomalaista hcpunk-menestystä, mutta vielä parempia biisejä ja omaleimaisempaa ilmettä kaipaisi.
Tamperelainen Hobo News on mielenkiintoinen kokoonpano. Ska-yhtye Voimaryhmän, kotimaisen hiphopin parissa operoivan Joku Roti Mafian ja avaraa americanaa viljelevän Hi-Lo & In Betweenin jäsenistä koostuva yhtye sukelsi letkeästi klassisten kantriraitojen kimppuun Merle Haggardista Woody Guthrieen ja Hank Williamsiin. Jussi Suonikon viulu ja mandoliini olivat keskeisiä elementtejä siinä missä akustinen ja sähköinen kitara, basso ja vispilätahdilla kepeilleet rummut. Hannibalin laulu oli mukavaa vaihtelua miehen räpäytykseen, vaikka laulussakin oli paikoin selkeästi räppimiehen intonaatiota – mikä oli kantriympyrässä oikeastaan aika hauska mauste.
Yhtyeen soundi oli mainio ja tulkinnat – vaikkakin toki covereita covereiden perään – olivat sen verran tyylikkäitä että Hobo Newsille soisi pidempääkin uraa. Vielä kun saavat omia biisejä luotua niin saadaan jälleen uusi akustisemman juureilun tähtihetki tänne pimeään Pohjolaan. On hienoa huomata kuinka kaverit alkavat vanhemmiten arvostaa juurevampaa perinnettä ja irtonaisuutta. Ehkä vastaava letkeä hengittävyys saisi No Heroesinkin kaltaisesta tiukkapunkista sen turhan jäykkyyden karistettua. Ehkä ei…
Tampereen rokkikukot Lemmenpyssyt tekevät kolmatta albumiaan ja pitävät fanejaan varpaillaan koko ajan kehittyvän live-shownsa kanssa. Uusien biisien koekasteen ohella mieleen jäi keikkakokonaisuuteen iskostunut komea Pyssyt-valotausta, vaihteeksi rytmiryhmän tarjoilemat soolo-osuudet sekä tottakai ennestään tuttu rockäijäilevä hitikkyys, suunnitellusti päältä lähtevät paidat, kitarakiväärit ja kaikkea kuorruttava juron venkoileva sympaattisuus. Lempparit onnistuu samaan aikaan olevan äijästi rock, melodisesti ja kertsillisesti koukukas että aika helposti lähestyttävä retkue. Ja kun Bensaa liekkeihin ja Palaa ovat saamassa rinnalleen Johannan ja Tähtäimeen-makkostelun kaltaista jatkuvuutta, en ole lainkaan huolissani yhtyeen tulevaisuudesta. Vallankin kun Hokkasen Paulin videonäkemykset takuulla tuovat yhtyeelle lisää ystäviä. Perushurmos-fiiliksen lopulliseen kuorruttamiseen olisi vain vaatinut hiukan enemmän porukkaa.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
