Appositio - takatukkainen avainkaulalapsi skafolkin maisemissa?

Ruuhka-Suomesta ponnistava Appositio pohjaa alun perin aika mielikuvitukselliseen basso-hanuri-duoon. Miten ja milloin tämä pohjaside luotiin ja millainen idea tulevasta bändistä oli silloin? Soittajien keski-iän ollessa lähempänä 30 voisi kuvitella että musiikillista taustaa löytyy myös – vai löytyykö?

- Hedelmöitys tapahtui alkusyksyllä 2008. Silloin oli yksi idea ja toinen vain toiveen tasolla. Ideana oli tehdä folkhenkisiä tabuja rienaavia biisejä, ottaa hanuri sekä basso selkään ja mennä ensimmäiseen risteykseen soittamaan, laulamaan ja aiheuttamaan pahennusta. Tehdä homma kuitenkin kauniisti ja kerrankin tosissaan, enkä tarkoita hampaat irvessä, mutta kaikki löytyvät rahkeet käyttäen. Toiveissa pitkään oli ollut myös jonkinlainen bigband -viritys, usean bändin treenikämppäkollektiivista kun ollaan. Pikkuhiljaa on homma, asiaankuuluvien harha-askelien kautta, kasvanut tähän mittaansa, eikä bigband -toiveista enää niin kaukana olla.

Millaisilla prinsiipeillä Appositio toimii? Miten teette ja miksi siten – sekä musiikin sisällön puolesta että bänditoiminnallisesti?

- Kaikki onnistuu kunhan tarpeeksi potkii ja sätkii. Eli kyllä moottorisahalla ilman bensaa voi sahata, vaikka monet muuta väittää. Esimerkkinä vaikka torvistimme, jotka vain pari viikkoa ennen demosessiota pitivät ensi kertaa soittimiaan käsissään. Suurimman osan värssyistä on alkuun saattanut hanuristi. Työstämisen ja treenaamisen aikana kappale elelee omaa elämäänsä ja voi muuttua alkuperäisestä huomattavastikin. Sovituksellisia ratkaisuja etsitään sitten soiton lomassa käymällä hyvinkin epäselviä keskusteluja. Draamaakin soittotilanteissa riittää. Silti lopputulos yleensä miellyttää kaikkia. Lyhyesti ja tiivistettynä: tärkeintä on laittaa airot veteen, sen jälkeen on se ja sama soutaako vai huopaako.

Lainaan itseäni ja demoarviotani: ”Nykyiseen kuusikkoon kehittyessään tämä suomenkielinen, ennakkoluulottomaan polveiluun luottava yhtye on lisäillyt kaavaan mm. wahwah-groovailevan, funkista ja skasta diggailevan sähkökitaran, muutaman vaskipuhaltimen sekä hikisen rumpupatteriston. Yhtye ei osaa tarkasti määritellä itse itseään , mutta tärppeinä tarjotut ska ja folk kertovat kyllä jotain… Yhdistä suomenkielinen ismoalankomainen kieroilevampi rock-haahuilu ska-nytkytykseen, polveilevaan jammailuotteeseen mutta myös suomalaisiskelmälliseen hanuri-kaihoon.” Ollaanko tässä yhtään kärryn jäljillä vai joko eksyttiin pusikkoon?

- Ei mennyt metsään, mukavan maalailevasti luonnehdittu. Paremmin kuin itse konsanaan osaisin.

Eli vinoja tööttäyksiä, takaa-ajolaukkaa ja lievää psykedeliaa? Pidin myös siitä ettei yhtye sorru liialliseen piruiluun, joka taas nopeasti kääntyy tekotaiteelliseen pöhinöintiin. Millä keinoilla saatte noinkin monipolveilevan kaavan pysymään noinkin raikkaana?

- Ei oteta turhia paineita rajojen yli hyppelyistä vaan ennakkoluulottomasti yhdistellään asioita, jotka ei yhteen välttämättä kuuluisi. Kyllä kappaleista aina kuulee milloin ne toimii. Eikä myöskään olla tuhlattu aikaa sen miettimiseen, mitä genreä Appositio tai jokin sen kappaleista edustaa.

Millaisia esikuvia myönnätte? Entäs musiikillisia serkkuja ja sisaruksia? Millainen olisi Apposition musiikillinen perhe?

- No eipä esikuviakaan olla kuunapäivänä mietitty. Yksi lienee Jukolan Lauri, joka hiidenkivellä Viertolan kartanon härkiä, noita hurjia keihäspäitä, veljiensä kanssa paossa ollessaan totesi erinäisten sattumusten jälkeen: “Mitä maksaa maailma, entä tämä elämä? Ei homeistakaan äyriä!” Apposition pullantuoksuinen isoäiti voisi olla Dead Kennedys ja äiti olisi Pihasoittajat. Isä on kyllä tuntematon luovuttaja. Appositio itse on takatukkainen avainkaulalapsi, jonka pikkusisko on Jean Sibelius. Serkkuja emme siis tunne kuin äidin puolelta ja niihinhän ei suomalaiskansalliseen tapaan pidetä yhteyttä.

Millaisia tavoitteita Appositiolla on?

- Ihkaensimmäiseksi vakiinnuttaa kokoonpano. Vähän turhan tuulinen tanner on Appositio puolitoistavuotisen olemassaolonsa aikana ollut. Soittajia on siis tullut ja mennyt. Toiseksi oppia soittamaan aina tiukemmin ja saada biisit rullaamaan ja ravaamaan kuin lapiosarvinen, kaikenkokenut hirvi metsässä konsanaan. Muutenkin lähiajan suunnitelmat ovat selvät kuin pläkki. Toteutus vielä vaiheessa: Tiukkaa treeniä, kenties keikka tahi muutama kesän mittaan ja viimeistään ensimmäisten syyssateiden myötä studioon nauhoitustalkoisiin. Ja talven viiman vihdoin tultua nousemme barrikadeille, riuhdomme itsemme pois kapitalismin ikeestä, perustamme proletariaatin diktatuurin ja kiellämme kaikki muut yhtyeet. Eli tulette Appositiosta vielä kuulemaan.

Millaisia asioita koetatte musiikillanne välittää? Kuinka koette onnistuneenne tähän mennessä?

- Apposition evankeliumia. Eli hyvää mieltä, tarttumapintaa vitutusta vastaan ja reippaanrivakkaa asennetta. Tarkoitus ei ole laulaa onnellisuudesta tai autuudesta, vaan tuottaa sitä. Mutta ilosanomamme levittäminen on vasta lähtenyt käyntiin, jokainen voi ympärilleen katsahdettuaan helposti todeta, että missiomme on melko laaja ja tehtävää todella riittää.

Levyssä osoitetaan tiettyyn osoitteeseen tappouhkaukset ja esirukouspyynnöt. Onko tullut moisia?

- Eipä juuri. Sen verran tuore on demo vielä. Kädet valmiiksi ristissä odotan siis uhkauksia, jotta saisin esirukoilla itseni puolesta.

Miksi juuri teidän musiikkinne puoleen kannattaa syventyä?

- Väitän, että se varmasti erottuu massasta. Lähellä tuotettua reilunkaupan luomusoitantaa. Todellista tee-se-itse -kansantaidetta. Ja tiukalla asenteella ennenkaikkea. Ikinä et voi myöskään tietää, mikä on seuraava askel, ja se koskee niin yksittäisiä biisiä, julkaisuja kuin keikkojakin. Lisäksi uskon, että jotain jää varmasti myös mieleen musiikistamme, jos ei muuta niin ainakin kysymysmerkki. Toivottavasti myös iloinen mieli.

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Appositio