21.04.2010
Klubi / Tampere
Tampereen Klubin keskiviikkoillalle oli rakennettu jonkinlainen uutta ja vanhaa suomirockia yhdistelevä teema. Lämmittelijänä toiminut Janne Laurila oli saapunut kotimaan kamaralle vasta samana päivänä. Oululaislähtöinen reissumies oli vielä sunnuntaina keikalla Saksan Darmstadtissa, jossa oli kerätty hattu kourassa rahaa levylaulajan paluuta varten. Euroopan lentokiellon takia matka piti taittaa maita pitkin. Keräykseen saatiin vauhtia kertomalla, että Laurilan Tampereen keikkaa tulee katsomaan 500 ihmistä.
Yksi nolla pois, niin oltaisiin lähempänä totuutta, mutta artisti otti yleisönsä ihan mallikkaasti. Entinen Office Building -nokkamies esitti akustisen kitaran säestyksellä viime vuonna julkaistun Kultaisia pisteitä -soolodebyytin materiaalia sekä muutaman lainabiisin. Laurilan suomenkieliset laulut soivat ihan pakottoman tuntuisesti, mutta se jokin viimeinen silaus sävellyksistä ja teksteistä jäi usein puuttumaan; vähän kuin kakun yksi ainesosa olisi lisätty väärään väliin. Noh, nuorella miehellä on onneksi aikaa kehittyä.
Voi olla, että tähän mielikuvaan vaikutti myös vahvojen lainabiisien valinta. Remun poikkeuksellisen pirteältä 1980-luvulta napattu Täysikuu soi jämäkästi Laurilan herkässä mutta vahvassa käsittelyssä, vaikka oman syljen nieleminen hankaloittikin laulamista. Toinen laina Sandstorm ei suinkaan ollut Daruden käsialaa, vaan se oli kaivettu Laurilan loputtomasta ensyklopedia-aarrearkusta ‒ kantrilaulun esittäjä ei tosin tarttunut korviin. Laurila jätti kesän raikkautta hehkuvan Heili-hittinsä soittamatta. Ehkä oli liian aikaista.
Miljoonasateen paluun mentyä vihkoon Heikki Salo päästi maailmalle soololevynsä Unen renki. Sen julkaisukeikka jätti kieltämättä hiukan kylmäksi. 16 ja hasbeen oli vielä lupaava aloitus, mutta ylikova äänentoisto jyräsi soiton vivahteet alleen, eikä alhaalle miksattu laulu ainakaan auttanut pitkälti tekstien varassa kulkevien kappaleiden omaksumista. Viisihenkinen Heikki Salo Tulipalo yritti varmasti parhaansa, ja kunhan keikkoja kertyy mittariin, niin meno todennäköisesti paranee.
Janne Louhivuoren monipuolinen kitarointi virkisti, mutta Mikko Löytyn basso murisi hiukan liian kovilla kierroksilla. Porukan junnu, Sibelius-akatemiasta bongattu multi-instrumentalisti Anssi Salminen ja niin ikään Saksasta keikalle ehtinyt rumpali Kepa Kettunen jäivät tämän takia hiukan tarpeettomasti pimentoon. Vaikka uuden albumin biisit eivät ensi kuulemalta säväyttäneet, Salolla on toki vielä taito tallella. Juicen kuolemaa sivuava Riekot nousi tarttuvuutensa ja hienon tekstinsä ansiosta massasta esiin.
Teksti: Heikki Väliniemi
Kuvat: Tiina Malinen
