29.03.2010
Viola ei enää julkaise fyysisiä levyjä ja Desibeli.net arvioi vain fyysisiä julkaisuja, mutta nyt teemme kuitenkin poikkeuksen ja erityisasemastaan Viola saa kiittää sitä tosiasiaa, että yhtye on todennäköisesti Desibeli.netin toiseksi eniten ikinä käsitelty artisti. Enemmän juttuja on julkaistu vain Ristosta, ja sekin todennäköisesti vain siksi että Risto vaikuttaa Tampereella.
Violan yksivuotisen levyttömyyden kunniaksi osa lehden toimituskunnasta kuunteli neljä sattumanvaraisesti valittua Viola-biisiä niiden kahdentoista joukosta, jotka yhtye on ilmaistaipaleellaan julkaissut. Biisit kuunneltiin digitaaliseen kuunteluun hienosti soveltuvilla onnettoman kokoisilla tietokonekaiuttimilla, ja pisteitä jaettiin asteikolla neljästä kymmeneen.
Raatiin osallistuivat Antti Hurskainen, Heikki Väliniemi, Jari Jokirinne ja Jani Ekblom päätoimittaja Ilkka Valpasvuon toimiessa virallisena pisteidenlaskijana. Salaisen lisäpöytäkirjan perusteella jokaisen biisin yhteydessä julkaistaan vain valikoima raatilaisten esittämiä ajatuksia.
Shimmery Summery (Sha-La-La-Love) – heinäkuu 2009
Mielipiteitä: Kesäinen, tyypillisen Viola-biisin kuuloinen. Harmiton ja kepeä. Vähän pliisu, hieman ulkokultainen. Kuulosti kesäbiisiltä muttei ollut tarpeeksi tarttuva. Puuttui kesäbiisiltä vaadittava härski tyhmyys. B-luokan kesähitti. Jäi päähän, mikä on ensikuulemalta hyvä suoritus. Tyypillisen postmoderni säveltaidetoes. Vitutti tuo perusmantra shimmery summery – kaikki liikaa sen varassa.
Yhteenveto: Kun muut menevät jortsuihin, jäävät kaikista nössöimmät kotiin kuuntelemaan tätä. 26/40 pistettä.
Heart Breaks Into A Song – helmikuu 2010
Mielipiteitä: Tämäkin mallikelpoinen Viola-biisi. Liian tyypillinen popbiisi. Lupasi enemmän kuin antoi. Parempi kuin ensimmäinen. Yleensä en siedä pappadappadaa-biisejä. Prechoruksen kohdalla tuntui että voisi lähteä. Jos kuuntelis enemmän, vois alkaa tykkää. Kaipasin liverumpua ja bassoa, rockimpaa versiota. Kaipasin Fugazia. Oli vähän Pet Shop Boysia. Yhtye tarvitsisi ehkä laulajaa. Euroviisukamaa.
Yhteenveto: Väärään seuraan eksynyt tsemppibiisi. 25/40 pistettä.
No Connection – marraskuu 2009
Mielipiteitä: Epätyypillinen aloitus Violalle. Paras tähän mennessä, alku hätkäytti. Alkoi ihan mahtavasti. Jännä, lähti pienestä. Laulajakin lauloi alussa jotenkin paremmin, purkista tuli. Kliseinen kitarajousivalli olisi ehkä auttanut. Kun muuttui ”Violaksi”, kukaan ei edes kuunnellut. Yhtye ei selvästi osaa olla mitään muuta kuin on. Lässähti. Ei kyllä syntynyt yhteyttä. Jotain olisi kaivannut loppuun.
Yhteenveto: Toimi helvetin hyvin kunnes Viola aloitti. 22/40 pistettä.
Fade To White – maaliskuu 2010
Mielipiteitä: Paras. Kiinnostavin. Ei klisee-osastoa ollenkaan. Editorsin, Manicisen ja Pulpin parhaat puolet muttei kuulostanut miltään niistä. Paras näistä. Ei kaavoihin kangistunut, ei poplaulun painolastia. Epätyypillinen Viola-biisi. Tunnelmaltaan jylhä. Paras kuunnelluista. Dramaattisin. Uskottava. Toi uutta koko ajan. Kantoi koko biisin ajan. Scott Walkerin arka pikkuveli lauloi. Lupaavaa jos tämä on yhtyeen uusin biisi. Hienoa jos tämä on yhtyeen suunta.
Yhteenveto: 35/40 pistettä ja raadin ylivoimainen ykkönen. Onnea voittajille!
Tekstin toimitti Jani Ekblom.
