29.03.2010
Huhtikuussa 2009 Viola yllätti faninsa ja eittämättä monen musiikkimedioiden ja -teollisuudenkin edustajan ryhtymällä täysin digitaaliseksi. Suunnanmuutos tarkoitti sitä, että yhtyeen kaikki uusi materiaali ilmestyisi pelkästään digitaalisessa muodossa yhtyeen nimeä kantavassa musiikkiklubissa. Samalla koko siihenastinen tuotanto julkaistiin samaisessa palvelussa. Ja kaikki tämä ilmaiseksi. Uuteen julkaisumuotoon siirtymisen ohella Viola päätti myös lopettaa albumien julkaisun ja sen sijaan saattaa maailmaan yhden uuden Viola-biisin joka ikisen kuukauden ensimmäinen päivä.
Nyt kun on kulunut hieman vajaa vuosi Viola Music Clubin avaamisesta, voi ainakin sanoa että yhtyeen tuolloinen päätös on pysynyt. Keräilijöiden hyllyihin ei ole ilmestynyt uusia Viola-tuotoksia, mutta joka kuukausi on sen sijaan nähty uusi biisi eli yhteensä kaksitoista uutta Viola-biisiä. Vuosipäivän tiimoilta Desibeli.net otti yhteyttä Viola-kaksikon lihaksikkaampaan osapuoleen, rytmivastaava Tommi Forsströmiin ja kyseli miten ensimmäinen vuosi ilmaiseksi jaettavan musiikin tekijänä on mennyt.
Tommi Forsström, mikä oli suurin syy vuoden takaiseen päätökseenne?
- Usko fyysiseen äänitteeseen isossa mittakaavassa alkoi olla ohi. Fyysisen äänitteen kadotessa meni myös ainoa toimiva äänitetyn musiikin tulouttamisen malli. Sen sijaan että taistelisimme tätä vastaan itkuraivareilla ja erilaisilla kikkailuilla, joilla yrittäisimme kepillä tai porkkanalla kehottaa ihmisiä ostamaan levyjämme, käännämme homman oma-aloitteisesti meistä lähteväksi ilmaisuudeksi.
Miksi näin?
- Lähitulevaisuudessa jatkuva ja syvenevä musiikkimarkkinoiden pudotus osuu ensisijaisesti pieniin artisteihin, koska näillä on aina ollut haasteita muuntaa musiikkinsa rahaksi. Pikkubändille pudotus ei kuitenkaan ole korkein mahdollinen: pitkäsoittojemme budjetti on master-nauhan kulujen osalta ollut muutaman tonnin luokkaa, joka on mennyt 99%:sti masterointiin ja miksaamiseen, joten budjetin pudottaminen nollaan onnistuu meiltä huomattavasti helpommin kuin "oikeilta" bändeiltä, joiden masterit maksavat todella nopeasti viisinumeroisia summia.
Voiko vuoden ilmaisjakelun jälkeen sanoa, että päätöksenne on ollut oikea?
- Kyllä. Tuntuu, että teimme oikean ratkaisun. Olemme olleet tuotteliaampia ja motivoituneempia kuin koskaan aiemmin. Meillä on selkeä agenda musiikin tekemisen kanssa ja tunnemme juuri sopivissa määrin painetta pysyä siinä. Usein väitetään, että paineet ja pakotteet tukahduttavat luovuutta, mutta tämän kokeilun kautta olen oppinut, että mikään ei ruoki luovuutta yhtä hyvin kuin paine sopivissa määrin.
Onko tästä toimintamalliksi muillekin?
- Päätös on toiminut meille todella hyvin, mutta ei tämä kaikille toimisi. En muutenkaan usko, että tulevaisuudessa olisi samalla tavalla yleisiä ja yhtäläisiä kaikille toimivia toimintamalleja musahommissa, kuten ennen. Aiemmin oli ihan sama olitko elektroduo, 10-henkinen viihdebändi torvineen vai raju black metal -kolmikko metsien siimeksistä – peruskuvio oli sama kaikille: tehdään musaa, soitetaan keikkoja, julkaistaan levyjä. Jatkossa homma ei ehkä ole ihan noin yksinkertaista. Tähän mielestäni musabisneksen tulevaisuutta käsittelevä keskustelu usein kariutuu: ihmiset hakevat helppoja kokonaisratkaisuja. Mielestäni niiden aika on ohitse. Kyse on niin paljon muustakin kuin pelkästä formaattipäivityksestä.
Toimintanne on herättänyt jonkin verran yleistä mielenkiintoa mediassa, joka myös kuukausittain kertoo kuinka huonosti alalla menee. Et kuitenkaan ole sitä mieltä, että tässä voisi olla aineksia jollekin yleisemmällekin tavalle toimia?
- Ei missään nimessä. Se, minkä haluan tästä jakaa, on ajatusmaailma siitä, että musiikin ei ole pakko olla ammatti, jotta sitä voi tehdä "oikeasti" ja jotta siitä voi nauttia. Kaikkea ei pitäisi eikä kannattaisi aina miettiä sitä kautta, miten sen saa muutettua kassavirraksi.
Oletteko saaneet paljon palautetta ilmaisen jakelun tiimoilta?
- Pääsääntöisesti kiittävää ja sitä perinteistä selänläpsyttelyä. Olemme oman saittimme lisäksi levitelleet musiikkiamme myös erilaisissa musiikin digitaalisissa jakopalveluissa ja suurin osa palautteesta tulee näiden kautta. Sen määrä ja välittömyys on yksi suurimmista motivaattoreista tähän touhuun ja kuukausittaisen toiminnan ehdoton ykkösetu! Aiemmin fyysisten levyjen kanssa palautetta sai aktiivisesti vain levyn ilmestyessä kerran n. 18 kuukaudessa.
Mutta?
- Kaipaisin edelleen kuitenkin täysivaltaisempaa palautetta. Ymmärrän, että meitä kuuntelee vain oma kohdeyleisömme, mutta Euroviisu-sekoilumme Bääbsin kanssa viime syksynä tarjosi ensimmäistä kertaa Violan historiassa todella herkullisen väylän saada "suuren yleisön" palautetta ja vaikka sitä tuli kyllä varsin värikkäästi laidasta laitaan, oli todella virkistävää saada niin älytön ryöppy palautetta, huomattavan kriittistäkin. Se on minulle se suurin palkkio tästä touhusta: nähdä ja kuulla ihmisten reaktioita omasta tekemisestä.
Viola Music Clubin aloittaessa saitte medianäkyvyyttä jo ihan puhtaasti toimintatapanne ansiosta. Nyt vuotta myöhemmin näkyvyyttä ei enää olekaan samalla tavalla, ja koska ette julkaise albumeja, ette sitä esim. arvioiden ja niiden julkaisun yhteydessä usein ilmestyvien juttujen muodossa saa.
- Tämä on tätä. Rumba on pari "sinkkuamme" huomioinut sinkkupalstalla ja YleX soittaa todella aktiivisesti aina kun teemme heidän kanavalleen sopivan biisin, mutta yleisellä tasolla olemme kyllä varsin kroonisesti epäajankohtaisia koko ajan.
Teidän kaltaisianne ei kuitenkaan vielä kovin paljon ole.
- Emme varmasti ole viimeinen, joka vastaavanlaiseen toimintamalliin siirtyy ja kyllä se mediakin sieltä perästä jossain vaiheessa tulee. En muutenkaan usko isommassa mittakaavassa median valtaan enää 2010-luvulla. Puskaradio, viraliteetti ja orgaanisesti syntyvät ilmiöt tulevat olemaan merkittävämpiä. Meidän tehtävämme tulee olemaan tehdä niin hyvää musiikkia, että se innoittaa ihmiset puhumaan siitä ja kertomaan siitä eteenpäin.
Miksi julkaisette vain yhden biisin kerrallaan?
- Voisin luennoida pidemmänkin aikaa ihmisen kyvystä moniajaa itseään ja tehokkaan työjono-ohjauksen tärkeydestä tuottavuuden parantamiseksi, mutta käytännön tasolla homma menee meillä siten, että jos deadline ei paina päälle, keskitymme aina epäolennaisiin juttuihin ja kun teemme useampaa biisiä yhtäaikaa, kaikki saavat yhtä huonosti keskittymistä. Kun teemme yhden biisin kerrallaan alusta loppuun, se saa jakamattoman huomiomme kuukauden ajan ja on sen jälkeen 100%:sti poissa mielestä häiritsemästä muita. Psykologisesti tämän edut ovat mitattomat.
Biisintekoprosessi on muuttunut aiemmasta?
- Se on jollain tavalla muuttunut hyvässä mielessä rutinoidummaksi. Tunnemme itsemme ja tapamme työstää juttuja paljon aiempaa paremmin. Touhumme on jossain mielessä jopa ammattimaisempaa ja suunnitelmallisempaa tällä tavalla, mutta täysin positiivisessa mielessä. Toki nollabudjetti vähän ohjaa tekemisiämme, mutta saamme kolmessa studiossamme (meikäläisen kotistudio, parin kaverini kanssa jakama audiotyöhuone sekä treenikämppä) kyllä toteutettua itseämme todella leveällä skaalalla.
Onko syntynyt uusia omia Viola-suosikkeja?
- Ehdottomasti! Mielestäni Nobodylovers on kokonaisuutena yksi onnistuneimmista Viola-biiseistä koskaan. No Connectionin loppuosa puolivälistä eteenpäin on älyttömän komea paisuttelu ja saa oikeasti minut kananlihalle joka kerta. Komein saavutus lienee kuitenkin Beautiful Lost Things, joka edustaa monessa mielessä omasta mielestäni Violaa parhaimmillaan: kaunis, rytmikäs, moderni ja ajaton.
Miltä Violan tulevaisuus näyttää?
- Kuukausi kerrallaan tehdään uutta musaa ja keikkoja soitetaan niin paljon kuin pystymme ja kansa haluaa. Tilanteemme on nyt niin hyvä ja tasapainoinen, ettemme halua liikaa sortua ylimääräiseen pohtimiseen tai yli-analysointiin. Tulevaisuus tulee kyllä omalla painollaan ja lähdemme kartoittamaan erilaisia polkuja sitä mukaa, kuin löydämme kiinnostavia juttuja. Tärkeintä on kuitenkin ikiaikainen luomisvimman purkaminen ja se ei pohjimmiltaan ole muuttunut sen jälkeen kun ekan kitaran 80-luvulla sain.
Violan musiikkia voi kuunnella Viola Music Clubin lisäksi mm. Thesixtyone.comissa, Hitlantis.comissa, Jamendo.comissa, Uvumi.comissa, Reverbnation.comissa.
Teksti: Jani Ekblom
Kuva: Viola/Aija Ronkainen, livekuva: Ilkka Valpasvuo
