29.03.2010
Huhtikuussa 2009 Viola yll�tti faninsa ja eitt�m�tt� monen musiikkimedioiden ja -teollisuudenkin edustajan ryhtym�ll� t�ysin digitaaliseksi. Suunnanmuutos tarkoitti sit�, ett� yhtyeen kaikki uusi materiaali ilmestyisi pelk�st��n digitaalisessa muodossa yhtyeen nime� kantavassa musiikkiklubissa. Samalla koko siihenastinen tuotanto julkaistiin samaisessa palvelussa. Ja kaikki t�m� ilmaiseksi. Uuteen julkaisumuotoon siirtymisen ohella Viola p��tti my�s lopettaa albumien julkaisun ja sen sijaan saattaa maailmaan yhden uuden Viola-biisin joka ikisen kuukauden ensimm�inen p�iv�.
Nyt kun on kulunut hieman vajaa vuosi Viola Music Clubin avaamisesta, voi ainakin sanoa ett� yhtyeen tuolloinen p��t�s on pysynyt. Ker�ilij�iden hyllyihin ei ole ilmestynyt uusia Viola-tuotoksia, mutta joka kuukausi on sen sijaan n�hty uusi biisi eli yhteens� kaksitoista uutta Viola-biisi�. Vuosip�iv�n tiimoilta Desibeli.net otti yhteytt� Viola-kaksikon lihaksikkaampaan osapuoleen, rytmivastaava Tommi Forsstr�miin ja kyseli miten ensimm�inen vuosi ilmaiseksi jaettavan musiikin tekij�n� on mennyt.
Tommi Forsstr�m, mik� oli suurin syy vuoden takaiseen p��t�kseenne?
- Usko fyysiseen ��nitteeseen isossa mittakaavassa alkoi olla ohi. Fyysisen ��nitteen kadotessa meni my�s ainoa toimiva ��nitetyn musiikin tulouttamisen malli. Sen sijaan ett� taistelisimme t�t� vastaan itkuraivareilla ja erilaisilla kikkailuilla, joilla yritt�isimme kepill� tai porkkanalla kehottaa ihmisi� ostamaan levyj�mme, k��nn�mme homman oma-aloitteisesti meist� l�htev�ksi ilmaisuudeksi.
Miksi n�in?
- L�hitulevaisuudessa jatkuva ja syvenev� musiikkimarkkinoiden pudotus osuu ensisijaisesti pieniin artisteihin, koska n�ill� on aina ollut haasteita muuntaa musiikkinsa rahaksi. Pikkub�ndille pudotus ei kuitenkaan ole korkein mahdollinen: pitk�soittojemme budjetti on master-nauhan kulujen osalta ollut muutaman tonnin luokkaa, joka on mennyt 99%:sti masterointiin ja miksaamiseen, joten budjetin pudottaminen nollaan onnistuu meilt� huomattavasti helpommin kuin "oikeilta" b�ndeilt�, joiden masterit maksavat todella nopeasti viisinumeroisia summia.
Voiko vuoden ilmaisjakelun j�lkeen sanoa, ett� p��t�ksenne on ollut oikea?
- Kyll�. Tuntuu, ett� teimme oikean ratkaisun. Olemme olleet tuotteliaampia ja motivoituneempia kuin koskaan aiemmin. Meill� on selke� agenda musiikin tekemisen kanssa ja tunnemme juuri sopivissa m��rin painetta pysy� siin�. Usein v�itet��n, ett� paineet ja pakotteet tukahduttavat luovuutta, mutta t�m�n kokeilun kautta olen oppinut, ett� mik��n ei ruoki luovuutta yht� hyvin kuin paine sopivissa m��rin.
Onko t�st� toimintamalliksi muillekin?
- P��t�s on toiminut meille todella hyvin, mutta ei t�m� kaikille toimisi. En muutenkaan usko, ett� tulevaisuudessa olisi samalla tavalla yleisi� ja yht�l�isi� kaikille toimivia toimintamalleja musahommissa, kuten ennen. Aiemmin oli ihan sama olitko elektroduo, 10-henkinen viihdeb�ndi torvineen vai raju black metal -kolmikko metsien siimeksist� � peruskuvio oli sama kaikille: tehd��n musaa, soitetaan keikkoja, julkaistaan levyj�. Jatkossa homma ei ehk� ole ihan noin yksinkertaista. T�h�n mielest�ni musabisneksen tulevaisuutta k�sittelev� keskustelu usein kariutuu: ihmiset hakevat helppoja kokonaisratkaisuja. Mielest�ni niiden aika on ohitse. Kyse on niin paljon muustakin kuin pelk�st� formaattip�ivityksest�.
Toimintanne on her�tt�nyt jonkin verran yleist� mielenkiintoa mediassa, joka my�s kuukausittain kertoo kuinka huonosti alalla menee. Et kuitenkaan ole sit� mielt�, ett� t�ss� voisi olla aineksia jollekin yleisemm�llekin tavalle toimia?
- Ei miss��n nimess�. Se, mink� haluan t�st� jakaa, on ajatusmaailma siit�, ett� musiikin ei ole pakko olla ammatti, jotta sit� voi tehd� "oikeasti" ja jotta siit� voi nauttia. Kaikkea ei pit�isi eik� kannattaisi aina mietti� sit� kautta, miten sen saa muutettua kassavirraksi.
Oletteko saaneet paljon palautetta ilmaisen jakelun tiimoilta?
- P��s��nt�isesti kiitt�v�� ja sit� perinteist� sel�nl�psyttely�. Olemme oman saittimme lis�ksi levitelleet musiikkiamme my�s erilaisissa musiikin digitaalisissa jakopalveluissa ja suurin osa palautteesta tulee n�iden kautta. Sen m��r� ja v�litt�myys on yksi suurimmista motivaattoreista t�h�n touhuun ja kuukausittaisen toiminnan ehdoton ykk�setu! Aiemmin fyysisten levyjen kanssa palautetta sai aktiivisesti vain levyn ilmestyess� kerran n. 18 kuukaudessa.
Mutta?
- Kaipaisin edelleen kuitenkin t�ysivaltaisempaa palautetta. Ymm�rr�n, ett� meit� kuuntelee vain oma kohdeyleis�mme, mutta Euroviisu-sekoilumme B��bsin kanssa viime syksyn� tarjosi ensimm�ist� kertaa Violan historiassa todella herkullisen v�yl�n saada "suuren yleis�n" palautetta ja vaikka sit� tuli kyll� varsin v�rikk��sti laidasta laitaan, oli todella virkist�v�� saada niin �lyt�n ry�ppy palautetta, huomattavan kriittist�kin. Se on minulle se suurin palkkio t�st� touhusta: n�hd� ja kuulla ihmisten reaktioita omasta tekemisest�.
Viola Music Clubin aloittaessa saitte median�kyvyytt� jo ihan puhtaasti toimintatapanne ansiosta. Nyt vuotta my�hemmin n�kyvyytt� ei en�� olekaan samalla tavalla, ja koska ette julkaise albumeja, ette sit� esim. arvioiden ja niiden julkaisun yhteydess� usein ilmestyvien juttujen muodossa saa.
- T�m� on t�t�. Rumba on pari "sinkkuamme" huomioinut sinkkupalstalla ja YleX soittaa todella aktiivisesti aina kun teemme heid�n kanavalleen sopivan biisin, mutta yleisell� tasolla olemme kyll� varsin kroonisesti ep�ajankohtaisia koko ajan.
Teid�n kaltaisianne ei kuitenkaan viel� kovin paljon ole.
- Emme varmasti ole viimeinen, joka vastaavanlaiseen toimintamalliin siirtyy ja kyll� se mediakin sielt� per�st� jossain vaiheessa tulee. En muutenkaan usko isommassa mittakaavassa median valtaan en�� 2010-luvulla. Puskaradio, viraliteetti ja orgaanisesti syntyv�t ilmi�t tulevat olemaan merkitt�v�mpi�. Meid�n teht�v�mme tulee olemaan tehd� niin hyv�� musiikkia, ett� se innoittaa ihmiset puhumaan siit� ja kertomaan siit� eteenp�in.
Miksi julkaisette vain yhden biisin kerrallaan?
- Voisin luennoida pidemm�nkin aikaa ihmisen kyvyst� moniajaa itse��n ja tehokkaan ty�jono-ohjauksen t�rkeydest� tuottavuuden parantamiseksi, mutta k�yt�nn�n tasolla homma menee meill� siten, ett� jos deadline ei paina p��lle, keskitymme aina ep�olennaisiin juttuihin ja kun teemme useampaa biisi� yht�aikaa, kaikki saavat yht� huonosti keskittymist�. Kun teemme yhden biisin kerrallaan alusta loppuun, se saa jakamattoman huomiomme kuukauden ajan ja on sen j�lkeen 100%:sti poissa mielest� h�iritsem�st� muita. Psykologisesti t�m�n edut ovat mitattomat.
Biisintekoprosessi on muuttunut aiemmasta?
- Se on jollain tavalla muuttunut hyv�ss� mieless� rutinoidummaksi. Tunnemme itsemme ja tapamme ty�st�� juttuja paljon aiempaa paremmin. Touhumme on jossain mieless� jopa ammattimaisempaa ja suunnitelmallisempaa t�ll� tavalla, mutta t�ysin positiivisessa mieless�. Toki nollabudjetti v�h�n ohjaa tekemisi�mme, mutta saamme kolmessa studiossamme (meik�l�isen kotistudio, parin kaverini kanssa jakama audioty�huone sek� treenik�mpp�) kyll� toteutettua itse�mme todella leve�ll� skaalalla.
Onko syntynyt uusia omia Viola-suosikkeja?
- Ehdottomasti! Mielest�ni Nobodylovers on kokonaisuutena yksi onnistuneimmista Viola-biiseist� koskaan. No Connectionin loppuosa puoliv�list� eteenp�in on �lytt�m�n komea paisuttelu ja saa oikeasti minut kananlihalle joka kerta. Komein saavutus lienee kuitenkin Beautiful Lost Things, joka edustaa monessa mieless� omasta mielest�ni Violaa parhaimmillaan: kaunis, rytmik�s, moderni ja ajaton.
Milt� Violan tulevaisuus n�ytt��?
- Kuukausi kerrallaan tehd��n uutta musaa ja keikkoja soitetaan niin paljon kuin pystymme ja kansa haluaa. Tilanteemme on nyt niin hyv� ja tasapainoinen, ettemme halua liikaa sortua ylim��r�iseen pohtimiseen tai yli-analysointiin. Tulevaisuus tulee kyll� omalla painollaan ja l�hdemme kartoittamaan erilaisia polkuja sit� mukaa, kuin l�yd�mme kiinnostavia juttuja. T�rkeint� on kuitenkin ikiaikainen luomisvimman purkaminen ja se ei pohjimmiltaan ole muuttunut sen j�lkeen kun ekan kitaran 80-luvulla sain.
Violan musiikkia voi kuunnella Viola Music Clubin lis�ksi mm. Thesixtyone.comissa, Hitlantis.comissa, Jamendo.comissa, Uvumi.comissa, Reverbnation.comissa.
Teksti: Jani Ekblom
Kuva: Viola/Aija Ronkainen, livekuva: Ilkka Valpasvuo
