Villa Nah

Onneksi olkoon, Suomi. Nyt viimeistään kaikkien pitäisi huomata, miten hienoa ja monipuolista musiikkia Suomessa pystytään luomaan, tuottamaan ja levyttämään. Musiikkia, joka kestää kansainvälisen vertailun ja lähtee omasta tyylistä, olkoon yleisönä kaverit tai sitten Villa Nahin tapauksessa Eurooppa. Suomen kulttuurivientiä suorastaan hemmotellaan keskellä vaikeaa taloustilannetta.

Villa Nah on helsinkiläinen elektronista pop-musiikkia ja livevokaaleja yhdistelevä duo, joka on julkaissut viime vuoden aikana omalle tunnistettavalle tyylille uskollisia kappaleita, joihin ovat tarttuneet musiikkimediat myös Suomen ulkopuolella. Yhtye lainaa kappaleihinsa tyylejä ja ääniä laajalta alueelta ja sulattaa ne takaisin yhteen omaksi materiaaliksi. Kappaleista huokuu erittäin vahvasti oma näkemys ja suunta, sekä luomisen vauhti, jossa ei ihmetellä liikaa muiden näkemyksiä, vaan mennään eteenpäin kohti maalia. Yhtyeen esimmäinen pitkäsoitto Origin julkaistiin maaliskuussa ja sen kunniaksi järjestettiin jonkinlaiseksi kansainvaellukseksi osoittautunut levynjulkaisukeikka Kuudennella Linjalla Helsingissä.

Tapahtuma oli herättänyt monia satoja uteliaita pop- ja elektromusiikkia seuraavia ihmisiä ja tupa oli täten ääriään myöten täynnä. Villa Nah aloitti kello yhden maissa kiittäen yleisöä ja pahoitellen ulos muodostunutta jonoa. Konemusiikin ja vokaaleiden yhdistelmä osoittautui erittäin toimivaksi kokonaisuudeksi myös elävänä. Instrumenttien puolella kapteenina toimi bändipuolisko Tomi Hyyppä, joka hallitsi suvereenisti kappaleiden taustat. Laulaja Juho Paalosmaa voidaan pistää samalle viivalle vaikka LCD Soundsystemin James Murphyn kanssa ja jopa yli. Suomalaiseksi häntä ei laulun ja englannin perusteella millään uskoisi. Täytekappaleita ei noin tunnin kestäneen keikan aikana ollut, vaikka joku laulajan mukaan yksi "akuankkabiisi" mahtui mukaan.

Villa Nahin kavereita ja maailmanluokan menestystä ei nyt erota käytännössä mikään. Kappaleet ovat hiottuja ja kuulostavat tuoreilta. Niissä on vetovoimaa. Henkilöissä on energiaa. Sanoissa on yleismaailmallisuutta sekä tiivistä tunnelmointia. Juuri sellaista mikä lyö varmasti läpi isommilla markkinoilla. Pian on Eurooppa polvillaan, jos niin vain halutaan. Onko tyylikkyys sitten vaikea asia suomalaiselle musiikille? Onko se edes hyväksyttävää? Vaatiiko se suurta tunnelatausta, että uskaltaa jättää kitarat, efektit ja tummat lasit kotiin ja laulaa yleisön edessä hiljaa säestävän syntetisaattorin kanssa? Tähän kysymykseen vain Villa Nahin Juho Paalosmaa osaa vastata. Orgaaniselektronisen musiikin esittäminen vaatii erilaisia kykyjä kuin perinteinen poprock genre.

Yleisön puolelta vastetta voisi luonnehtia enemmän uteliaaksi ja hämmästyneeksi kuin hurmioituneeksi, sen verran tuoreelta kappaleet ja musiikki kuulostaa, että diggareiden mielipiteetkin ovat vasta muodostumassa. Illan esitys toimi todisteena. Villa Nah menee edellä ja muut seuraavat. Villa Nah on kuin raikkaan tuulen puhallus Suomen tunkkaiseen ja kategorisoituneeseen musiikkikarttaan. Toivottavasti heidät otetaan Suomen musiikkiviennin eturintamaan nopeasti, ennen kuin muu maailma heidät vie. Toivon heille menestystä. Eilisen perusteella tuolla substanssilla ja asenteella mennään vielä pitkälle.

Teksti: Samuli Ruuskanen
Kuva: Kimmo Virtanen