19.02.2010
Klubi / Tampere
Voi se olla huonokin asia että DJ:t onnistuvat kasvattamaan iltamistaan kaupungin indieväen suosituimman tapahtuman. Jos Hang The DJ-iltamiin alkaa valua väkeä isommin vasta bändien jo lopetellessa niin ei se live-klubitoimintaa oikein palvele vaikka ilta loppuun myytäisiinkin. Vallankin illan mielenkiintoinen aloitusakti kärsi hiukan väljästä tilasta. Mikä oli harmi, koska soiton ja shown puolesta peukut nousivat ylöspäin.
Paholainen ei ollut läsnä, vaikka molemmat illan bändit nimellään jääkiekkoilija Miroslaviin viittaavatkin. Toki turkulaistrio Nightsatan soittaa metallia, mutta ei siinä kyllä mitään pahuuden kanssa veljeilyä ole mukana. Ja illan pääesiintyjähän on ihan kilttiä pörinäpoppista, vaikka pistivätkin huomattavasti kovemmalla volyymillä kuin mitä nuoret turkulaiset niittimetallistit. Eli siinäkin mielessä lasermetallin muovinen tukanheilutus oli juuri sopiva valinta indiepiirien suosikki-iltaan.
Nightsatanin klassisista melodiakaarista jopa Magyar Possen mieleentuovasti ammentava, muovisesti pörisevä ja ilman kitaroita tilutteleva jyhkeä synakaahaus sai visuaalista väriä hienosta valomainostaulusta ja kosketinsoittajien otsalampuista. Muutamia true-fanejakin oli paikalle saapunut moshaamaan farkkuliiveissään, mikä nosti hymyä huulille. Tulipa sitä omaakin reuhkaa heilutettua mukana, sen verran tarttuvia tsibaleita jotkut Steel Diamondit ja Midnight Laser Warriorit ovat. Teemaan sopi hyvin myös vocoder-muristut välispiikit, valovaljaat ja niittiotsanauha. Hevistä en juuri perusta, mutta lasermetalli toimi.
I Was A Teenage Satan Worshipperin pörinäkitararockaileva ja muovielektroninen niittitanssipoppis on siinä mielessä samalla kaurakopalla Yösaatanan kanssa että yhdistelee hevi-elementtiä muoviseen elektro-maailmaan. Silti näkökulma on aivan toinen. Ex-teinisatanistit ammentavat Jesus & The Mary Chainin kaltaisesta ysäri-alternativesta, maustaen sitä lelusynalla ja toteavan töksäyttelevillä ja puolikuiskaavilla laulu-iskulauseilla.
Kolmanteen albumiinsa ehtinyt nelikko on pienentänyt hiukan Utun synan asemaa, mutta helisevät koukkumelodiat ovat edelleen yhtyeen keskeisin ase. Livenä yhtye näyttää ja kuulostaa särörock-retkueelta, johtuen lähinnä kielisoittajien Pasi ja Tuomo energisestä liikkeestä. Tuomon karismaattinen kukkoilu hevi-v-mallin kitaroineen pelittäisi yhtä lailla vaikkapa Motörheadissa. Utun ja rumpali-Antin aika stabiili olemus vastapainottaa herrojen kohkausta hyvin. Lisävahvistuksena nähtiin tällä kertaa Pintandwefallin Ringa laulamassa OMG Techno Chicksiä. Pasin ja Ringan ohella äänessä oli ensimmäistä kertaa ainakin Tampereen livekeikoilla myös Utu, jonka vokalismi oli myös enemmän toteamista kuin todellista laulua. Worshipperissä laulusta huolehtivatkin soitinmelodiat.
Keikka tarjoili vahvasti uuden levyn materiaalia heti keikan avanneesta nimiraidasta Strange Lights alkaen. Vanhemman ja uuden materiaalin välillä ei silti ollut todellista kuilua, vanhempien raitojen live-sovitukset oli ladattu samalla aaltopituudelle. Pienistä teknisistä ongelmista ei enää tällä kokemuksella paljon piitata vaan ne kuitataan aika tyynesti ilman turhaa vittuuntumista. Riehakkuus ja kohkaus ovat vahvasti mukana, mutteivät syö kappaleiden koukukkuutta. Worshipper on mainiossa vedossa!
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
