04.02.2010
Yksi tämän harrastuksen suoloista on kuunnella ennestään täysin tuntemattoman bändin levyä ja tajuta sen olevan niin sanotusti täyttä tavaraa. The Lidocainen debyyttialbumin, Voices and Noises of KILING KOLINGin kohdalla kävi juuri näin. Helsinkiläistrion menevä, vuosikymmenten taa kumarteleva rock saa kuulijan väkisinkin yltymään pöytärummutussessioihin vääntäen hyväntuulisuudellaan suun maireaan hymyyn.
- Hyvä, että ollaan onnistuttu tallentamaan olennainen biiseistä levylle niin, että kuulijakin sen aistii. Eipä tuota kai kovin paljon paremmin levyä voisi kehua, tuumii bändin fiilishehkutuksesta otettu laulaja-kitaristi Anthony Rausku. Joulukuussa 2007 perustetussa yhtyeessä vaikuttavat Rauskun lisäksi myös laulaja-basisti Eroz sekä rumpali Janne Hakuli. Aiempia julkaisuja bändiltä ei löydy vaan kokonaista albumia lähdettiin äänittämään heti muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen. Ensimmäisen studiopäivän ja levyn julkaisemisen väliin ehti kuitenkin kertyä päiviä lähes puolentoista vuoden verran ja lopulta albumi julkaistiin omakustanteena. Yhtyeen mukaan kyseessä on kuitenkin vahva debyytti.
- Levyllä on mielestäni kymmenen biisiä, joilla kaikilla on hyvä syy olla levyllä. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä biisejä ja myös jokainen biisi on tavallaan erilainen kuin muut, mutta samalla levy kuitenkin kuulostaa yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Täytebiisejä ei mielestäni ole, Rausku puntaroi.
Kysymykseen, miksi lukijat ostaisivat tuhansien levyjen joukosta juuri Voices and Noises of KILING KOLINGin, Rausku löytää hyvät perustelut.
- Mielestäni levy erottuu massasta positiivisesti. Biisejä ei ole lähdetty tekemään dollarinkuvat silmissä, vaan jokaista biisiä yritetään viedä eteenpäin biisin ehdoilla, eikä trendien suuntaan vilkuilla. Jos siis joku haluaa levyhyllyynsä jotain erilaista ja persoonallista, kannattaa katsastaa meidän levy. Tämä levy on ehkä vielä aika helposti lähestyttävä, tahtilajit pysyvät aika perinteisinä. Uudesta matskusta löytyy jo sitten hieman mutkikkaampaa kuvioa.
Hyväntuulisuuden ja biisien ehdoilla kulkemisen lisäksi The Lidocaine erottuu edukseen kahden vahvan laulajan avulla, jotka vaihtavat lead-vuoroa lähes jokaisen biisin jälkeen. Miesten mukaan se, joka biisin tuo treenikämpälle joutuu sen myös laulamaan ja sävellysvastuu on sopivasti jakautunut lähes tasan Anthonyn ja Erozin välille. Kaksi eri tyyppistä laulajaa tuokin levylle paljon positiivista vaihtelua.
Se, mitä lauletaan, ei kuitenkaan ole The Lidocainen kohdalla pääasia. Esimerkiksi Left Overs -kappale alkaa säkeellä "Don´t be naked if you don´t know where your home is", eikä biisin sanoittajalla ole kuuleman mukaan mitään havaintoa, mistä lainissa puhutaan. Yhtye kärjistää kyseen olevan musiikista, ei palopuheista. Eroz kertoo omien tekstiensä syntyvän sen hetken fiiliksistä, jolloin maailmankatsomus karkaa välillä niin synkäksi, että pois alta.
- Mutta voi sitä elämän alakuloistakin laulaa duurissa, se tuo todella perverssiä kontrastia!
Uutta materiaalia on olemassa jo reilusti ja ihmisten kuultavaksi sitä pyritään nauhoittamaan tämän vuoden aikana, joko EP-muotoon alkuvuodesta tai albumimittaan hieman myöhemmin.
- Keikoillahan me ollaan soitettu jo useaa uutta biisiä ja pelottavan nopeasti niitä tuntuu syntyvän. Hienoa olisi, jos nauhoitusten alkuun mennessä joku levy-yhtiö olisi kiinnostunut tulemaan mukaan, mutta jos ei, niin mennään omin voimin niin kuin tähänkin asti.
Pidemmälle The Lidocainen suunnitelmat eivät kanna. Yhtyeen mukaan soittohommia on harrastettu jo niin pitkään, että teinihaaveet on haudattu ja omaa juttua tehdään muiden mielipiteitä kyselemättä. Kokoonpanon laajeneminen toisella kitaristilla tai kosketinsoittajalla on myös haaveissa, mutta vielä asiaa ei ole alettu viemään eteenpäin.
Mutta jos vielä haastattelun lopuksi sopii palata menneisiin asioihin, kysytään, mistä albumin isoine kirjaimineen silmää ärsyttävä ja varsin, hmm, omaperäinen nimi juontaa juurensa?
- Keksin sen kesällä 2008 ja tuttu rumpalikaveri Timo Dead Shape Figuresta lupasi tarjota kaljat, jos meidän debyytti kantaa kyseistä titteliä. Ne on muuten vielä maksamatta ne kaljat! Eroz huomauttaa.
Teksti: Jarmo Panula, kuvat: Jerri Piitulainen
