29.01.2010
Espoolainen Stonetone sai alkunsa vuonna 2004 lukion penkillä, mutta oikean kokoonpanon muodostuminen otti aikansa. Oman tyylin aktiivisempi etsiminen alkoikin kunnolla vasta 2007 kun perustajajäsenet kitaristi Valtteri Vento ja nelikielisestä vastaava Juho Saarinen saivat seuraansa laulaja-kitaristi Tapio Malmion sekä rumpali Eero Hyvärisen. Yhtye on tähän päivään mennessä julkaissut neljä EP:tä, joista kaksi jälkimmäistä menneen vuoden aikana. Näistä tuoreempi, Vyle, vakuutti allekirjoittaneen siinä määrin, että yhtye oli otettava piinapenkkiin. Kysymyksiin vastaili Stonetone kokonaisuudessaan. Udellessani viime vuoden julkaisujen jälkeisiä tunnelmia nelikko tuntuukin hykertelevän hillityn tyytyväisesti.
- Tunnelma on nyt varsin hektinen. Ensimmäinen EP Bubbles sai erinomaisen vastaanoton mediassa ja toivotaan nyt samaa jälkimmäiselle Vylelle myös. Siitä huolimatta, että budjetit ja käytetty aika on aikalailla Bubblesin puolella. Homma tuntuu vihdoinkin lähtevän liikkeelle ja motivaatio on sen mukainen. Demobändille yhteensä kahdeksan studiobiisin julkaiseminen vuoden sisään on taloudellisesti ja ajallisesti haastavaa, mutta hyvinhän se meni! Opintolainat voi maksella myöhemmin.
Stonetonen tyylissä kuuluu vahvana amerikkalainen rock. Vylen perusteella mieleeni nousivat Toolin tunteellinen progeräimintä ja System of a Downin äkäinen, tarttuva räiske, mutta myös Red Hot Chili Peppersin myöhempien tekemisten ilmavuus ja avomielinen pop-sensibiliteetti. Yhdistelmä tuntuu levyllä yllättävän luonnolliselta, osaltaan varmasti luonnollisen syntynsäkin vuoksi.
- Jonkinlaiseen bändille läheisten genrejen sekoitteluun on pyritty, vaikka mahdotonta tiettyä tyyliä on sen kummemmin suunnitella. Soittajista se soundi kuitenkin lopulta lähtee, mutta minkään sortin puritanisteja emme ole. Kaikenlaista musiikkia tulee kuunneltua ja se varmasti myös auttaa oman soundin löytämistä.
Yhtye tuntuukin olevan enemmän kiinnostunut oman persoonallisuutensa esiintuomisesta sen sijaan, että yrittäisi kuulostaa erityisen paljon tietyn tyyliseltä yhtyeeltä tai löytää potentiaalisia kuulijoita helpoimmin miellyttävät niksit – median edustajista puhumattakaan.
- Ollaan vähän myös katseltu omia vahvuuksia ja sen pohjalta tehdään juuri sellaista musiikkia mikä itse koetaan kaikkein persoonallisimmalta ja tarpeelliselta. Tästä syystä toimittajan kritisoima päätös Punani Timesta Vylellä myös johtui. Reeniksellä pidettiin hauskaa ja sen seurauksena kyseinen kappale syntyi – se haluttiin kaikesta huolimatta jakaa yleisön kanssa. Sekin biisi on kuitenkin yhtä suuri ja olennainen osa bändin ulosantia kuin mikä tahansa muukin, vaikka ei niin vakava olekaan.
Selitys Punani Timesta on hyväksytty. Stonetonella tuntuu kuitenkin olevan paljon sanottavaa, mistä kertonee jo Vylen aloittava, anarkistisesta Fight Club -elokuvasta tuttu sitaatti. Tiedustellessani mitä he haluavat kuulijoilleen välittää, sanoo vastaus lyhyydessäänkin tarpeeksi.
- Don't let the pigs own you. Sanomaa meillä selvästi on. Biiseissä käsitellään paljon tämän hetken ideologioita ja vapautta eri näkökulmista.
Entä millainen yhtyeen sisäinen työnjako on – onko Stonetone demokraattinen yksikkö vai despootin hallitsema hirmuvalta?
- Kyllä tämänkaltainen toiminta tarvitsee sen veturin aina, ei hommista muuten tule juuri mitään. Vento sitä paikkaa aika pitkälti hoitelee, niin musiikin kuin käytännön hommienkin suhteen. Toki kaikilla on oma roolinsa. Malmiolla on myös iso rooli biisien tekemisessä ja käytännön hommissa, Saarinen järjestää reenit ja bassokuviot ja Eero hoitaa rummut.
Mihin yhtye on ilmaisussaan tällä hetkellä tyytyväinen?
- Ehdottomasti tietynlaisen rentouden löytymiseen sekä yhteissoiton kehittymiseen. Itseluottamus omiin tekemisiin on myös vahvistunut, mikä varmasti kuuluu myös ulosannissa.
Ei kuitenkaan tyytyväisyyttä ilman että olisi parantamisen varaa.
- Kaikenlaisen sähläämisen vois lopettaa, kaikilla osa-alueilla. Aktiivisuutta olisi myös syytä lisätä keikkojen järjestämisen ja muun toiminnan suhteen.
Kysyessäni lopuksi millä mielin yhtye ottaa uuden vuosikymmenen vastaan, on vastaus toiveikas.
- Tästä tulee varmasti tämän bändin vuosikymmen. Toivottavasti löydetään yhteistyökumppaneita ja saadaan jonkinlaisia kontakteja luotua, että saadaan ns. hommaa eteenpäin. Levyn tekeminen, sopimuksella tai ilman on näillä näkymin seuraavan parin vuoden sisään se homma numero yksi. Jos vielä yhden EP:n tekisi tänä vuonna ennen sitä – mikäli ei yhteistyökumppaneita ala löytyä.
Teksti: Aleksi Leskinen, kuvat: Stonetone / www.myspace.com/stonetoneband
